Lukion Filosofia
Suuria filosofeja
 
 

R e n é D e s c a r t e s (1596-1650)


Descartesin elämä ja teokset Descartesin metodinen epäily Kartesiolainen dualismi


Descartesin elämä ja teokset

Descartes sai matemaattisen ja luonnonfilosofisen koulutuksensa jesuiittakoulussa Anjoussa. Jo kouluaikoinaan häneen teki vaikutuksen se, miten vähän varmaa tietoa maailmasta ja luonnosta ihmisillä tosiasiassa onkaan.

Koulussa opetettu Aristoteleen luonnonfilosofisiin kirjoituksiin ja Organon kokoelmassa esitettyyn metodiin perustuva luonnonfilosofia oli Descartesin mielestä epäpätevä varman tieteellisen tiedon saavuttamiseksi; korkeintaan voitiin esittää enemmän tai vähemmän perusteltuja yleistyksiä ja ajatuskulkuja. Matematiikassa sen sijaan väittämiä voitiin todistaa johtamalla ne täsmällisesti ja tiukan deduktiivisesti matemaattisten perusolioiden määritelmistä ja intuitiivisesti itsestäänselvistä perusperiaatteista.

Descartes otti tavoitteekseen asettaa luonnontutkimuksen yhtä varmalle ja pysyvälle perustalle kuin matematiikka: tavoite ei ollut sen vähäisempi kuin kokonaan uusi filosofia ja luonnontiede. Metafysiikka perustuisi epäilyksettömistä järjen perustotuuksista täsmällisen loogisesti johdetuille luonnon perustotuuksille, ja luonnontutkimus taas muodostaisi yhden suuren tieteellisen tiedon kokonaisuuden, joka rakentuisi toisaalta metafysiikan antamalle varmalle ja vankkumattomalle epistemologiselle perustalle ja toisaalta luonnonilmiöiden täsmälliseen (pohjimmiltaan fysikaaliseen) määrittelyyn ja luonnonilmiöiden "takana" olevien luonnonlakien matemaattiseen kuvailuun.

Valmistumisensa jälkeen hän vietti joitakin vuosia Pariisissa, jossa hän opiskeli myös lakimieheksi. 1619 hän pestautui Baijerin armeijaan, ja kahdeksan vuoden ajan matkusti armeijan mukana ympäri keskieurooppaa, ja kehitteli samalla matemaattisia ja filosofisia teorioitaan. 1628 hän asettui asumaan Hollantiin ja ryhtyi valmistelemaan filosofiansa julkaisemista kirjallisessa muodossa. Hän ehtikin saada miltei valmiiksi suuren luonnonfilosofiaa käsittelevän Le Monde ("Maailma") teoksen, kun sai kuulla Galilein joutuneen katolien kirkon epäsuosioon ja loppuelämäkseen kotiarestiin. Descartes päätti jättää kirjan lulkaisematta, peläten että kirkollista päätäntävaltaa pitävät päättäisivät sen luonnontieteellinen asenteen edustavan "harhaoppeja".

Muutamaa vuotta myöhemmin Descartes sai valmiiksi uuden kirjan Discourse de la méthod pour bien conduire sa raison et chercher la vérité dans les sciences ("esitys oikeasta järjen käytön menetelmästä tieteellisen totuuden löytämiseksi"). Tämä kirjoitus sisältää liitteenä teoksen La geométrie, joka on yksi matematiikan historian suurteoksia. 1641 ilmestyi Meditationes de prima philosophia ("mietteitä metafysiikasta"), ja kolme vuotta myöhemmin Principia Philosophiae ("filosofisen tutkimuksen perusperiaatteet"), josta Descartes toivoi uutta filosofian oppikirjaa kouluihin ja yliopistoihin Aristoteleen filosofian ja skolastisen kirjallisuuden korvaajaksi.

Näissä Descartes esittelee filosofis-metafyysisen menetelmänsä ja mekanistisen luonnonfilosofiansa perusperiaatteet, sekä keskeisiä argumentteja sille, miten henki ja aine ovat toisensa poissulkevia määreitä (miten mikään, mikä on ajattelua ei voi olla ainetta, ja päinvastoin), sekä siitä miten ihmisen sielu ja ruumis ovat kaksi erillistä mutta toistensa kanssa vuorovaikutuksessa olevaa oliota, jotka yhdessä muodostavat kokonaisen ihmisen (ts. teorian psykofyysisestä dualismista).

Passions de l'âme ("mielenliikutukset") kehitti edelleen Descartesin psykologista teoriaa aivotoimintojen ja mielentilojen välisistä suhteista. Ihminen ei ole pelkästään ajatteluolio, tai pelkästään fyysinen ruumis, vaan näiden yhteenliittymä (tai kuten nykyään sanottaisiin: "psykofyysinen kokonaisuus").

Mielenliikutuksien julkaisemista seuraavana vuonna, 1649, Descartes otti vastaan Ruotsin kuningatar Kristiinan kutsun saapua Tukholmaan opettamaan tälle filosofiaa. Kuningatarella ei tuntunut kuitenkaan olevan juuri aikaa filosofointiin, ja Descartes joka oli tottunut lämpimämpään ilmanalaan ja jolla lapsesta asti oli ollut tapana loikoilla aamuisin sängyssä lähes puoleenpäivään asti ei sopeutunut kylmään skandinaaviseen talveen ja palatsin tiukkaan päiväjärjestykseen (herätys joka aamu klo 05.00). Helmikuussa 1650 René Descartes kuoli keuhkokuumeeseen.


Aloitussivu Filosofian oppisanasto Käsitekartat Suuria filosofeja Filosofian historian kehityslinjoja Linkkejä muualle Kartta sivuston sisällöstä, sivuston tai sen osien lataaminen omalle koneelle, palaute, tietoja tekijästä


© Otto Lappi 2001 (otto.lappi@edu.espoo.fi).