Etupistokirjonta
|
|
Yleisin ja vanhin käspaikkojen kuviointitekniikka on etupistokirjonta. Siinä käytetään yksinkertaista "harsinpistoa", jolla rakennetaan kuviopintoja. Yhteensuuntaan ommeltujen pistojen aukkokohdat voidaan täydentää palaamalla samalla langanpäällä takaisin tai ompelemalla toisella langanpäällä ja neulalla peräkkäin. Nurjasta puolesta tulee aivan samanlainen kuin etupuolestakin. Etupistokirjonta on melko uusi nimitys tälle perinteiselle kirjontatavalle. Tekniikkaa on kutsuttu myös luotoksittainompeluksi ja ruutuompeluksi. Tällaisena etupistokirjontaa on tavattu ensimmäisen kerran 1200- ja 1300-luvuilla Egyptissä. Tarkkaa leviämistietä Eurooppaan ei tunneta, mutta ainakin Espanja ja Italia ovat olleet välittämässä tekniikkaa. Vähitellen se yleistyi koko Euroopassa etenkin säätyläisten käsitöissä, kunnes 1600-luvun alun jälkeen sen käyttö jäi lähes yksinomaan kansanomaisiin käsitöihin. Karjalaan kirjontatapa lienee tullut itäistä kautta. Sitä pidetään vanhimpana venäläisenä kirjontatekniikkana ja se on monien suomensukuisten kansojen yleisesti käyttämä. Etupistokirjonnalla on mahdollista tehdä rikkaita ja monimuotoisia kuvioita, niinpä geometriset kuviot tällä tekniikalla toteutettuna ovat olleet vähemmistönä. Sen sijaan on ommeltu tyyliteltyjä lintuja, hevosia, ihmishahmoja, puita ja muita kasviaiheita. |
