KK:n isänisän Hjalmar Kajanderin esi-isät

Hjalmarin isänisä Orimattilan kirkonkirjoissa:

Orimattilan - Iitin kartta

Nimi Kajander on ensimmäistä kertaa Orimattilan rippikirjassa 1860-70 sivulla 586. Seurakunnan pappi on lisännyt nimen patronyymin Karl Henriksson jälkeen, mutta lisäsi myös vähemmän mairittelevan luonnehdinnan "skall vara drinkare och våldsam" eli "hänen sanotaan olevan juoppo ja väkivaltainen".

Tuon epäselvästi kirjoitetun sanan "drinkare" selvitti Timo Lähde 16.5.2005.

Naapurikunta Iitissä on paljon Kajandereja: pappi Israel, muurarimestari Gabriel (Parola), renki Johan (Perheniemi), Maria (Rauhala), Sofia (Perheniemi), Anna (Perheniemi), räätäli David Davidsson (Niinimäki), seppä Erik (Lyöttilä, Storby), torppari Erik Andersson (Keltis), torppari Matts (Vuolenkoski), 1870-luvulle asti, jne.

Orimattilan lastenkirjassa 1860-70 on koko perhe. Poika Johan siirrettiin vuonna 1869 rippikirjan sivulle 609 (merkintä t.p.609/69), jolloin hänestä 17-vuotiaana tuli renki Käkelän kylän Aholan talossa.

Johan kävi rippikoulua 18-29.5. ja 14-26.6.1869, mutta ei päässyt läpi (näyttää siltä että noina aikoina vain puolet pojista hyväksyttiin). Toisella yrittämällä kesällä 1870 hän sitten pääsi läpi. Sitävastoin Alexina, joka oli piika Rahjalan kylän Mattilan Rekolan talossa (rippikirjan s. 226) pääsi lävitse heti ensimmäisellä kerralla v. 1867, mikä käy ilmi luettelosta "Förteckning öfver de flickor som infunnit sig till skriftskolan den 13 maj 1867" (odottaa skannausta).

Kuten rippikirjasta 1860-70 näkyy, vuosina 1860-69 Karl Henrik, Anna Helena Thomasdotter ja lapset asuivat talossa Orimattila Pyörähtälä Anttila Heikkilä (1/6 skattehemman 5/12 mantal). Karl Henrik oli torppari, "Sp.Tp.", spannmålstorpare. Suuret nälkävuodet olivat juuri näinä aikoina, 1867-68. Rippikirjassa 1871-80 status oli laskenut, heidät oli nyt luokiteltu tilattomiksi, "inhysingar", edelleen Pyörähtälän kylän Viljamaassa. Nyt häntä luonnehditaan sanoilla "skall vara ????? och våldsam. Skall sig förbättrat". Tässä on taas tuo epäselvä sana (jonka Timo Lähde 16.5.2005 selvitti: drinkare, juoppo). Kuolleiden luettelon mukaan Karl Kajander kuoli 11.8.1873 arvonaan "Sp.Tp.(spannmålstorpare) uppl(?)", kuolinsyy oli "Frossa". Vaimo Anna Helena kuoli 1877 arvonaan "kyrkofattig enka", kuolinsyy oli "Lungsot".

Mitähän tapahtui, miksi Karl Henrikin sosiaalinen asema laski? Nälkävuosien vai hänen yllä mainittujen erikoisominaisuuksiensa vaikutusta? Oliko tämä syynä siihen, että hänen poikansa Johan Kajander ja tämän tuleva vaimo Alexina (Enqvist) muuttivat Pyhäjärvelle, Vpl (Viipurin lääni)?

Hjalmarin äiti Aleksiina ja esi-isät, Orimattila, Iitti

Aleksiinan isä Anders Johan Enqvist syntyi 14.9.1822 Orimattila Kuivanto Kontulassa (isä puuseppä ja torppari Jaakko Juhonpoika, s. 19.10.1787 ja äiti Elsa Maria Grönberg, s. 27.6.1802) ja kuoli 20.11.1896 Orimattila Kuivanto Rekolakylässä kuolinsyynä "keuhkotauti". Hänen ensimmäinen vaimonsa oli 6.7.1845 palveluspiika Leena Juhantytär Kuivannon Anttilan Alastalosta, s.18.12.1820, ja kuollut 4.6.1847 (rippikirja, s.239). Kuolleiden luettelon mukaan tosin 1.6.1847 oli lapsivuoteeseen kuollut 20-vuotiaana räätälin vaimo Leena Juhontytär, haudattu lapsensa kanssa 6.6.1847. Anders Enqvistin toinen vaimo, vihitty 17.12.1848 Orimattilassa, oli
Aleksiinan äiti Liisa Sofia Eevantytär, syntyi 8.5.1827 Iitissä aviottomana lapsena (äiti Eeva Erikintytär, s. luultavasti 1789 Iitin Lyöttilässä, rippikirjan mukaan "F.s.v.Skrd. Alexander Ericsson" eli isän sanotaan olevan räätäli Alexander Erikinpoika, s. 1803) ja kuoli 20.2.1900 Orimattila Kuivanto Rekolassa 72 vuotta 9 kk 12 päivää vanhana kuolinsyynä "vanhuus".
Vähän maantietoa: Kuivannon kylä on 15 km koilliseen Orimattilan keskustasta, Kuivannosta edelleen 10 km itäkaakkoon tullaan Iitin Perheniemen kylään. Muuttomatkat siis olivat korkeintaan päivän hevoskyydin mittaisia. Lyöttilän kylä, jossa räätäli Alexander Eriksson vaikutti, oli taas Perheniemestä 16 km koilliseen, Orimattilasta ollaan jo 42 km koilliseen.
Liisa Sofian alkuperä löytyi muuttokirjoja etsimällä, löytyi muuttokirja n:o 54 9.10.1847 Iitistä Orimattilaan, jonka mukaan Liisa Sofia oli ollut palveluspiikana Iitin Perheniemen kylässä (Iitin rippikirja 1838-48, s. 174, Perheniemen Metsälän N:4 Pappila, epäselvä tulomerkintä 1847 från barnboken s.303)

Aleksiinan äidinisä räätäli Alexander Grenman ja kolme au-lasta

Aleksiinan äidinisä Alexander Ericsson oli vuodesta 1819 oppipoikana räätäli Eric Wackerin luona (Iitti, rippikirjat 1816-27, s. 386, Lötilä, Inhysingar med mera). Wacker oli syntynyt 1781, vihitty Lisa Johansdotterin, s. 1786, kanssa 16.6.1811. Lapsia syntyi 7.9.1811, 1812, 1815, 1818, 1821, 1824, 1827 ja 1828, joten oppipoika Alexander eli lapsirikkaassa taloudessa.

Alexander Ericsson on rippikirjoissa merkitty syntyneeksi 1803 ilman päivämäärää tai syntymäpaikkaa. Iitissä ei kuitenkaan 1803 ole syntynyt yhtään Alexanderia, jonka isä olisi Eric. On kyllä yksi, jonka isä on Johan Ersson Pilkaman Pavolasta. Koko Kaakkois-Suomessa ainoa 1803 syntynyt Alexander Ericsson on syntynyt 100 km päässä Mikkelin Laitialassa. Alexanderin oppi-isä Eric Wacker kyllä muutti Pilkamaan Pavolan torppaan 1827-37 rippikirjan mukaan!

Tuohon aikaan käsityöläisoppipoikien piti saada käräjiltä lupa toimia käsityöläisenä. Käräjien pöytäkirjoissa onkin säännöllisesti päätöksiä näistä luvista (ks. alla). Iitin syyskäräjien 1824 23.9.1824 käsitellyssä pykälässä 11 räätalinoppipoika Aleksander Ericsson Grenman Lötilän kylästä haki ja sai oikeuden toimia Lötilän, Kusaniemen ja Keltesin (?) kylien kyläräätälinä. Perusteluna hän esitti kyläläisten kirjelmän, jossa he kertovat tarvitsevansa räätäliä sekä oppimestari Eric Wackerin todistuksen räätälin taidoista sekä hyvätapaisesta elämästä (hahhah! Ensimmäinen aviottomista lapsista syntyi viikon pykälän käsittelyn jälkeen). Pöytäkirjasta käy myös ilmi se mielenkiintoinen asia, että Grenman oli ollut opissa viiden vuoden ajan eli siis vuodesta 1819, jolloin hän oli 16-vuotias.

Alexander Ericsson Grenmanin jäljiltä löytyy Iitin syntyneiden luettelosta kaikkiaan kolme aviotonta lasta:

Kirkonkirjan merkintä "Isän sanottiin olevan" lienee se, mitä äiti on ilmoittanut. Onneksi tässä seurakunnassa papilla oli tapana myös tätä kysyä ja merkitä muistiin. Alempana selvitetään mitä ja miten äidit hakivat elatusapua käräjiltä

Todellista aktiivisuutta osoittaa, että jo 30.12.1827 räätäli Alexander Ericsson Grenman vihitään avioliittoon talollisentytär Maria Jöransdotterin (22.7.1788 - 4.5.1845) kanssa. Iitin rippikirjassa 1827-37 s. 169 Lyöttilä kohdassa Inhysingar m.m. (tilattomat ja muut) on mainittu
Skrädd Alexand Grenman s. 1803
hustru Maria Jöransdr s. 1788
Heti viereiseltä sivulta s. 170 Lyöttilä löytyy myös piika Eva Ericsdr, s. 1789, merkinnällä lägrad 1826 (maattu 1826), päällä on muutakin vaikealukuista tekstiä. Vaikuttaa Aleksiinan isoäidiltä.

Tarkempia tietoja saadakseni kävin lävitse Iitin käräjäoikeuden (kuului Hollolan (Kymenkartanonlääniä) tuomiokuntaan) pöytäkirjoja tuohon aikaan, jos äidit vaikka olisivat hakeneet elatusapua. Tästä saisi aikaan pienen historiallisen tutkimuksen, vastaavanlainen löytyykin Suomalaisen Tiedeakatemian Toimituksesta Humaniora 319, jonka artikkelissa Maintenance, honour or control? Pekka Hirvonen on käynyt lävitse Ilmajoen käräjäoikeuden pöytäkirjoista 1778-1787 53 elatusapujuttua. Iitistäkin näitä löytyy vuosittain vähintään viisi kappaletta ja pöytäkirjat antavat tavattoman mielenkiintoisen ajankuvan.

Linkissä Iitin käräjäoikeuden pöytäkirjoista on suoria otteita päätöksistä vuosilta 1824-30,1837; tärkein sisältö käännettynä ja tiivistettynä on tässä alempana.

Grenmanin kolmesta aviottomasta lapsesta kahden äiti viekin asian käräjille, mutta päätöstä kummastakaan ei ole. Ehkä sopuun päästiin muutenkin. Osoittautuu vielä, että Grenman esiintyy muutenkin käräjillä perin usein.

Hollolan (Kymenkartanon lääniä) tuomiokunnan Tuomiokirjasta 1827 löytyy Iitin 25.3.1827 alkaneiden Talvikäräjien pöytäkirja. Pykälässä 86 piika Eva Tuomaantytär Lyöttilästä haastaa räätäli Alexander Grenmanin Lyöttilästä ilmoittaen että vastaaja on hänen huhtikuussa 1825 syntyneen tyttölapsen isä ja hakien elatusapua. Vastaaja Grenman kiisti syytteen, minkä jälkeen kantaja kutsui todistajaksi räätäli Johan Gassmanin Lyöttilästä. Tämä kertoi eräänä yönä Juhannuksen tienoilla 1824 olleensa torppari Salomon Johanssonin kanssa eräällä kaivolla, jonne myös vastaaja oli tullut. Vastaaja oli mennyt kantajan aitalle, koputtanut oveen ja huutanut "päästä minut sisään, kyllä sinä minut tunnet". Vastaaja oli mennyt sisään, sulkenut oven jälkeensä ja tullut ulos tunnin päästä. Todistaja ei ollut nähnyt heidän harjoittavan yhdyntää. Vastaaja tunnusti olleensa aitassa, mutta kielsi harjoittaneensa yhdyntää kantajan kanssa. Kantaja pyysi saada kutsua lisää todistajia ja asia lykättiin seuraaviin käräjiin.

Käsittely sitten jatkui 19.10.1827 alkaneilla Iitin syyskäräjillä. Pykälän 98 mukaan ensin todistaja Salomon Johansson toisti aivan saman tarinan kuin yllä ja mainitsi että vastaaja ei ulos tullessaan ollut sanonut harjoittiko hän kantajan kanssa yhdyntää vai ei. Kaksi muuta haastettua todistajaa, Johan Johansson ja Erik Mårtensson, eivät tietäneet asiasta mitään. Vastaaja Grenman ilmoitti, että häneen tietoonsa oli tullut, että talonpojanpoika David Skinnari oli tuona aikana maannut vastaaja Eva Tuomaantyttären. Asian vahvisti lautamies David Iiskan (?). Juttu lykättiin taas seuraaville käräjille ja Grenman valvoitettiin 10 ruplan sakon uhalla haastamaan David Andersson Skinnarin Lyöttilästä sekä todistajiksi Erik Kurjalan, Johan Alhainin, Matts Maunuxelan, Johan Nikulan ja Carl Samuelssonin.

Iitin 28.3.1828 alkaneiden talvikäräjien pöytäkirjat tarjoavat yllätyksen. Pykälässä 23 kyllä tulee esille räätäli Alexander Grenman Lyöttilästä kantajana; hän oli laillisesti haastanut oikeuteen tilattoman Anders Johanssonin Pilkamasta, joka ei kuitenkaan tullut paikalle. Grenman oli myynyt hänelle hevosen ja hinnaksi oli sovittu 20 riikintaalaria. Vastaaja oli maksanut 4 riikintaalaria 24 skillinkiä. Grenman haki puuttuvaa osuutta 15 riikintaalaria 24 skillinkiä sekä kohtuullista korvausta oikeudenkäyntikuluista. Tuomio olikin selkeä: vastaaja sai sakkoa 96 kopeekkaa hopeassa siitä ettei tullut oikeuteen ja hänet velvoitettiin maksamaan loppusumma. Edelleen pykälässä 126 esiintyy David Andersson Skinnari Lyöttilästä, mutta vain perunkirjoituksen yhteydessä. Mihin siis katosi lapsen isän etsintä? Käräjien lopussa pykälässä 171 vielä todetaan juhlallisesti, että kaikki edellisiltä käräjiltä lykätyt asiat on käsitelty.

Iitin 17.11.1828 alkaneilla syyskäräjillä Grenmanin vauhti sen kun paranee: hän esiintyy niillä neljä kertaa joista viimeinen on tämän sukututkimuksen kannalta käänteentekevä.
Ensimmäiseksi pykälässä 56 on tilaton nainen Ulrica Lindqvist haastanut käräjille talonpojat Wilhelm Krusmarkin ja Matts Salomonssonin sekä räätäli Alexander Grenmarkin, kaikki Lyöttilästä. Krusmark ei tullut paikalle. Nämä olivat sunnuntaina kuluvan kuun 9 päivänä juopotelleet Matts Maunuxelan luona ja seuraavana aamuna, vielä päissään, olivat tunkeutuneet kantajan vuokramökkiin Lyöttilän kylässä. Vastaaja Krusmark oli väkisin vienyt mökistä vaatteita ja muuta irtotavaraa sisältävän arkun ja kuljettanut sen, muiden kantajien kanssa, kylälle. jossa he olivat sen rikkoneet. Kun kantaja oli ollut hakemassa arkkua, olivat vastaajat tunkeutuneet lukittuun mökkiin ja ajaneet tiehensä kaksi kantajan kanaa, joita ei vielä ole löytynyt. Vastaajat olivat edelleen yrittäneet viedä mökistä pöydän, mutta se ja ovi olivat menneet rikki. Kun kantaja monien muiden kanssa oli tullut paikalle, olivat haastetut, uhaten tämän kyllä muistavansa, poistuneet paikalta. Kantaja haki rangaistusta vastaajille sekä korvausta arkusta (2 ruplaa), oven kunnostamisesta (1,20), kanoista (0,20) ja pöydästä (0,72) eli yhteensä 4 ruplaa 12 kopeekkaa hopeassa. Vastaajista ensin Matts Maunuxela kertoi tuona maanantaina menneensä Krusmarkin pyynnöstä tuolle mökille, jossa Krusmark oli sanonut asuvansa vuokralla. Krusmark oli tullut ulos arkun kanssa ja mennyt takaisin mökkiin, jonne myös Matts oli mennyt jonkun ajan päästä. Krusmark oli ollut kantamassa ulos pöytää ja Matts oli hänen pyynnöstään auttanut. Kun pöytä oli mennyt rikki oli hän luopunut ja kehoittanut pyytämään Grenmania apuun. Hän ei siis mitenkään ollut osallistunut kyseessä olevaan väkivallantekoon. Grenman oli samaa mieltä ja myönsi kyllä että hän oli auttanut pöydän ulos kantamisessa mutta että se oli loppunut pöydän rikkoutumiseen sekä siihen että kantaja oli tullut paikalle ja sanonut pöydän kuuluvan hänelle. Juttu lykättiin seuraaville käräjille.
Pykälässä 180 tulee Grenman esille uuden tyyppisessä jutussa: hän oli haastanut käräjille lankonsa Matts Göransson Tervapään (Grenman oli mennyt naimisiin 30.12.1827 Maria Göransdotterin, s. 1788, kanssa) perintöasiassa, mutta he olivatkin päässeet sopuun ja oikeuteen tuotiin vain sopimus vahvistettavaksi. Sopimuksessa Matts Göransson maksaa Grenmanille 200 riikintaalaria, lehmän ja kaksi tynnyriä kauraa. Mistä perinnöstä on kyse, ei tästä sopimuksesta käy ilmi.
Kolmas asia pykälässä 207 on suorastaan hupaisa, muurarimestari Gabriel Grusmark oli vuosi sitten Pilkaman ja Kyöperilän välillä hukannut luuvartisen piipun. Tämän hän oli myöhemmin nähnyt Grenmanilla ja olikin saanut takaisin piipun muttei sen vartta. Grusmark oli nyt haastanut Grenmanin käräjille saadakseen korvauksena varren arvon eli kolme ruplaa banco sekä oikeudenkäyntikulut. Grenman ei ollut paikalla ja asia lykättiin seuraaville käräjille.

Iitin syyskäräjien 1828 pykälässä 222 tulee esille pääasia: piika Eva Ericsdotter Kananoja Säyhteeltä haastoi Grenmanin käräjille saadakseen elatusapua. Hän oli kolme vuotta sitten ollut Pilkanmaan kartanossa piikana ja oli ollut vastaajan kanssa niin että oli edellisen vuoden toukokuussa synnyttänyt vielä elossa olevan tyttölapsen. Grenman ei taaskaan ollut paikalla, mutta kuultiin talonpoika Jacob Johansson Alhaisen todistus siitä että osapuolet olivat olleet läheisissä tekemisissä toistensa kanssa. Asia lykättiin seuraaviin käräjiin, Grenmanin poissa olon todettiin olevan laitonta ja nimismies velvoitettiin tuomaan hänet paikalle.

Yllä mainittu Aleksiinan äidinäidin Eva Ericsdotterin nimi Kanaoja selvittää paljon; nimeä ei ole rippikirjoissa. Aimo Halilan Iitin historiassa kerrotaan kuinka Pilkanmaan kartanon Säyhteen metsämaille perustettiin 1770-luvulla kolme torppaa, joista suurin oli Kananoja. Torppari 1700-luvun lopussa oli Juho Antinpoika, joka otti sukunimekseen Kanaoja. Alueen kylineen sai omistukseensa sedältään Hjalmar Gyldenstjernalta vuonna 1867 Rabbe Wrede. Selittäisiköhän tämä sukutarinan, jonka mukaan Eva olisi ollut piikana Wredejen Anjalan kartanossa ja isä olisi ollut sieltä, ehkäpä Wreden aatelista sukua?

Iitin talvikäräjät 1829 alkoivat 2.3., paikalla kuten tavallista olivat tuomari Carl Mesterton, nimismies Wilhelm Longström ja kahdeksan lautamiestä. Syyskäräjiltä 1828 oli tänne lykkääntynyt kaksi Grenman-asiaa.
Pykälän 56 asia tuleekin esille pykälässä 127. Osoittautuu, että kantaja Ulrica Lindqvist ja vastaajat talonpoika Salomon Maunuxela, räätäli Alexander Grenman ja seppä Wilhelm Krusmark olivat päässeet sovintoon: vastaajat maksavat kantajalle 20 riikintaalaria (hevosen hinta yllä). Krusmarkin oli tosin tuonut paikalle varanimismies Schottman, joka sai kuluistaan Krusmarkilta laskun mukaan 5 ruplaa 49 kopekkaa.
Mutta pääasia, pykälän 222 elatusapujuttu ei näy ollenkaan tuomiokirjassa, vaikka viimeisessä pykälässä juhlallisesti todetaan, että kaikki edellisiltä käräjiltä lykätyt asiat on käsitelty. Näinhän kävi myös Grenmanin edellisen elatusapujutun kanssa. Täytyypä asiantuntijalta selvittää, voiko oikeudenkäyntiasian silloin sopia niin ettei sopua ollenkaan merkitty pöytäkirjaan.

Iitin 7.10.1829 alkaneiden talvikäräjien tuomiokirjat tuottavat pettymyksen; Grenman ei tule lainkaan esille. Yksi käräjäkonkari herättää kyllä huomiota: talonpoika Michel Michelsson Kojoin Vuolenkoskelta. Pykälässä 99 hän ensinnä haastaa veljensä talonpoika Jeremiaksen käräjille siitä, että tämä viime kesäkuussa on sanonut hänelle (sanat ovat tuomiokirjassa alleviivattuina suomeksi) "emot Käranden yttrat, som orden i Finska språket faller, Haista sine sinun Piikas Wittu ja nuole se kielelläs, för hvilket obehöriga uttryck å Svaranden yrkades laga ansvar". Paikalla oli kaksi todistajaakin, talonpoika Samuel Mattson Pappila ja torppari Anders Eriksson Juhlberg, mutta kun haastettu ei ollut paikalla, lykättiin juttu juhlallisin fraasein seuraaville talvikäräjille. Heti seuraavassa pykälässä haastaa Michel Michelsson äitinsä Christina Gustafsdotterin käräjille siitä että tämä oli viime syyskuussa kutsunut kantajan vaimoa Lena Israelsdotteria huoraksi. Äitikään ei ollut paikalla ja tämäkin juttu lykättiin. Mutta vielä kolmannenkin kerran tulee Michel Michelsson esille: pykälässä 111 oli hänet itsensä haastettu käräjille vastaamaan siitä että hän oli pitänyt luonaan maaviskaali Gustaf Brummerin luota palveluksesta karannutta piikaa Eva Liisa Sofiedotteria. Ja tästä tulikin tuomio, sakkoa 6 riikintaalaria 32 skillinkiä tai 8 päivää vettä ja leipää. Mielenkiintoista ajankuvaa!

Iitin 1.4.1830 alkaneilla talvikäräjillä pykälässä 234 noin 20.4.1830 tulee taas esille Alexander Grenman. Nimismies Longström syytti häntä juopuneena esiintymisestä palmusunnuntaina 4.4. - oikeus toimi näköjään nopeasti. Grenman kielsi jyrkästi, mutta todistajiksi kutsutut sotilas ja suutari Johan Ahlström ja suutarinrouva Anna Enberg kertoivat nähneensä hänet humalassa. Grenman kielsi edelleen ja ilmoitti että hänellä tuona päivänä oli ollut paha kurkkukipu, mikä mahdollisesti oli syynä siihen että todistajat luulivat hänen olleen humalassa. Grenmanin selitykset eivät vakuuttaneet oikeutta ja hänet tuomittiin humalassa esiintymisestä 3 ruplan sakkoihin (jotka jaettiin tasan nimismiehen sekä pitäjän köyhien kanssa) sekä pyhärauhan rikkomisesta 10 taalarin eli 4 ruplan 50 kopeekan sakkoihin (jaettaviksi tasan kruunun, oikeuden ja nimismiehen välillä). Jos ei rahaa löydy, Grenman joutuu vankilaan 8 päiväksi vedellä ja leivällä. Kuluja piti lopuksi korvata 8 ruplalla bancoassignaatioita.

Iitin 15.9.1830 alkaneilla syyskäräjillä Grenman esiintyy vain todistajana pykälässä 62 suutarien Adam Carlsson Weckman ja David Jacobsson Hjelmanin välisessä riitajutussa. Pykälissä 79 ja 197 esiintyy kantajana David Andersson Skinnari Lötilästä; olisikohan sama mies jota Grenman 1827 syyskäräjillä esitti itsensä sijasta lapsen isäksi?

Iitin 8.2.1837 alkaneilla talvikäräjillä (tämä puolen metrin paksuinen tuomiokirja on kirjoitettu vaikealukuisella vanhalla käsialalla, vanhemmat olivat helpompia lukea!) pykälässä 48 on Grenman syytteessä juopumuksesta ja kiroilusta (fylleri och svordom). Hän oli ollut vahvasti humalassa jossain julkisessa tilaisuudessa ("vid hållen Bohlräkningsstämma med denna socken") ja oli vielä ryhtynyt kiroilemaan ("utbrustit i svordom"). Grenman heti tunnustaa tapahtuneen (miksikähän? todistajiakaan ei ollut haastettu paikalle) ja hän saa juopumuksesta sakkoa 9 hopearuplaa ja kiroilusta 5 hopeataalaria eli 2 ruplaa 40 kopeekkaa, vaihtoehtona on 8 päivää vettä ja leipää. Lisäksi hän joutui maksamaan oikeudenkäyntikuluja 4 ruplaa banco assignaatioita sekä lunastamaan päätöksen 48 kopeekalla.

Vuoden 1837 käräjille johtivat minut itse asiassa rippikirjat, joista löytyi ajan tavan mukaan merkintä tuomiosta (Iitti, Rippikirjat 1838-48, s. 236, Lötilä, Skogsby). Samasta löytyivät tiedot Grenmanin vaimoista. Ensimmäinen vaimo oli yllä jo mainittu Maria Jöransdr (s. 22.7.1788 Lötilä Tervola, isä Jöran Simonss., äiti Eva Mårt.dr) kuoli 4.5.1845 Lyöttilän Skogsbyssä, kuolinsyynä nerff. Ei ole yllättävää, että Grenman vihittiin seuraavaan avioliittoon inh.ea Maria Nilsdr:n kanssa Lyöttilän Skogsbyssä jo 14.12.1845.

Iitti, Rippikirjat 1849-59, s. 761, Lyöttilä, Skogsby, Handtverkare, löytyy Grenman ja vaimo Maria Nilsdotter ja Grenmanin kohdalla muistutus "bötfälld för andra resan fylleri och svordom". Ehtoollisella oli käyty tunnollisesti joka vuosi.

Iitti, rippikirjat 1860-66, s. 782, Lyöttilä, Handtverkare, kertoo, että Maria Nilsdotter oli sjuklig ja kuoli 24.4.1861, Grenman oli käynyt ehtoollisella 1864 saakka.

Aleksiinan äidinäiti Eva Ericsdotter, 1789-

Hänestä tiedetään käräjäpöytäkirjan mukaan, että hän oli Eva Ericsdotter Kananoja från Säistis (Säytis, Säyhtis) sekä rippikirjan mukaan, että hän oli syntynyt 1789 (ks. yllä). Syntyneiden luettelo antaakin heti hänen vanhempansa sekä kotikylänsä ja rippikirjoista sitten selviää, että kotikylä oli Säytis, talo Orava, isä Eric Ericsson, s. 1754 (ei löydy Iitin syntyneistä), k. 21.10.1833 vanhuuteen Säytis Orava, äiti Maria Mattsdotter, s. 1759 (ei löydy Iitin syntyneistä), k. 4.6.1821 kuolinsyynä Wattusjuka Säytis Orava, vihitty 4.2.1776. Tästä eteenpäin ei löydy isä Ericin tietoja, ilmeisesti koska hän oli tullut taloon renkinä ja nainut talon tyttären. Kun samassa talossa kuitenkin asuu vanhempi Matts, voisi tämän kuvitella olevan Marian isän, sukulaisuussuhteet on RKssa merkitty perin epäselvästi. Lisäksi Marian naineesta rengistä tuli talon isäntä. Se että Maria Mattsdotteria ei löydy Säytis Oravasta syntyneiden luettelossa on kyllä mystistä. Jos Matts on isä, olisi jatko: isä Matts Michelsson, 1724 - 3.3.1779 (kråssad af träd) sekä äiti Anna Andersdotter, 1724 - 14.4.1788 (bröstfeber). Iitin vuosien 1770-1775 rippikirjasta selviää, että talon isäntä Michel, siis Mattsin isä, oli s. 1700 ja kuoli 1776, mutta Michelin patronyymi on epäselvä. Palveluskuntaan oli merkitty renki Eric Ersson (päässyt ripille 1771) ja hän siis onnistui naimaan talon tyttären. Iitin ensimmäisistä rippikirjoista 1736-42 löytyy myös Säyhtis Oravan talo, mutta en sieltä edes Micheliä löydä. Ei siellä ole syntymäaikojakaan.

Halilan Iitin historian mukaan (s. 700) kylässä v. 1800 oli kolme Tuomaalaa, neljä Oravaa ja kolme Erolaa. Kylä siis 1700-luvulla kasvoi.

Hjalmarin isä ja äiti Pyhäjärvellä, Vpl

Orimattilan kirkonkirjojen dokumentit Johanin ja Aleksiina muutosta ovat Muuttokirja 113: Renki Johan Kajander, Kohtela Lattila (?) Isotalosta p.272, 27.10.1872 (teksti: "Luke 2. pääk. ja käsittä auttavasti. Tutkinnossa(?) ahkerasti. H.P.Eht.sell 27.10. t.v. (tätä vuotta). Puhdas ja ajallansa (?????). D 29.10.72 J. Granholm") ja Muuttokirja 80: Piika Alexina Enquist Käkelä Jussilasta p. 265, 28.10.1872 (skannasin turhan ison kuvan, mutta onhan sitä helpompi yrittää lukea: "Luke 3. päkapp ja käsitt auttavasti katk. ahkerasti Hr.P. Eht.sell 28.10.72. Puhdas(??) ja esteetöin D 28.10.72"). Pappi J. Granholm ei nyt allekirjoittanut.

Ei ole tiedossa miksi ja miten Aleksiina ja Juho lähtivät Orimattilasta Laatokan rannalle Vpl. Pyhäjärvelle. Ainoa aihetodiste on, että ensimmäinen merkintä heistä Pyhäjärvellä löytyy 1873 Larjavan kylästä (vain pari km kirkolta kaakkoon Pyhäjärven rantaa pitkin) nimismies Gustaf Forssin talosta (ks alla). Ja nimismies Forss on syntynyt Orimattilassa Pakaan kylässä 14.12.1833 eikä ollut Larjavan kylässä vielä 1869. Voi spekuloida, että Juho ja Aleksiina olisivat seuranneet Forssia Orimattilasta, mutta en ole pystynyt selvittämään Forssin tietä Pyhäjärvelle. Pitäisi olla mahdollista. Suvussa liikkui tarina että Juho ja Aleksiina olisivat tulleet uuden papin mukana pappilan pehtoriksi, (Maija Kajander jopa mainitsi pappi Brummerin), mutta yhtään näihin aikoihin Orimattilasta muuttanutta pappia ei löydy.

Aleksiina ja Juho Pyhäjärven dokumenteissa:

Edellisessä kiinnittää myös huomiota se, että Alexina ja Johan vihittiin 27.12.1874 ja heidän esikoisensa Jenny syntyi jo 27.2.1875. Miksi he lykkäsivät naimisiin menoa kaksi vuotta muutosta kun he yhdessä muuttivat ja asuivat? Sukutarinoihinhan kuuluu sekin että "he muuttivat Pyhäjärvelle kun heidän avioliittoaan ei hyväksytty". Jossain esiintyy myös vihkimispäivä 25.11.1872 (Vpl Pyhäjärvi), olisiko tahallinen aikaistus?

Tässä on valokuva Johanista (7.8.1852 - 1908) Alexinasta (13.12.1851 - 1943).

Tässä on 90-vuotias Alexina Kajander evakossa Kannuksessa noin 1941.


Johanilla ja Aleksiinalla oli kahdeksan lasta (luettelossa myös syntymäkylä sekä kirkonkirjoissa mainittu isän ammatti): Jenny Elina (27.2.1875 Ivaskansaari, isä renki -1946), Johan William (23.8.1877 Pyhäkylä, isä renki -1958), Hjalmar (20.3.1880 Pyhäkylä, isä renkivouti -1949), Emil (26.8.1882 Pyhäkylä, isä pehtori -1942), Alfred (27.11.1885 Pyhäkylä No. 11, isä pehtori -1968), Elis (5.5.1890 Matiskala (Pyhäkylä), isä jahtivouti -1929), Siiri Maria (7.5.1892 Matiskala, isä poliisi -1967), Kaarlo (7.4.1898 Matiskala, isä konstaapeli -1962). Nuorimman lapsensa Kallen syntyessä Aleksiina oli iältään 46v 4kk 19pvää!
Kajanderin veljeksistä kolme, vasemmalta Wilhelm (Vili), Hjalmar ja Kalle ovat tässä ja tässä.

Vuonna 1890(?) Johan hankki maatilan Matiskalan kylästä Pyhäjärven itärannalta. Tila näkyy nimellä Juhola tällä topografikartalla vuodelta 1939. Kylän eri tilojen omistajat näkyvät tältä Salitsanrannan koulupiirin kartan osalta.
Pieni ryhmä Kajandereja teki nostalgiamatkan Matiskalaan ja Sortanlahteen heinäkuun alussa 2003. Koko seikkailu on tässä matkakertomuksessa.


Valokuvia, dokumentteja, karttoja:

Valokuvia Kajanderin suvusta Pyhäjärvellä löytyy tästä.

Hjalmar Kajanderin päästötodistus 28.5.1892 Sortanlahden kansakoulusta.

Hjalmar ja hänen ensimmäinen vaimonsa Hilma (1888-1917). Heillä oli kolme lasta, Arvo (1909-1972), Aarne (1911-1994) ja Toini (11.12.13-2002). Arvo näytti aina hyvin vakavalta, niin Aarnen kanssa v. 1914 ja yhdessä Aarnen and Toinin kanssa 1918.

Hjalmarin ja Hilman välinen kirjeenvaihto kertoo paljon näiden kahden suhteesta sekä sen ajan elämästä. Mukana on myös yksi kirje luokkatoverilta, joka mm. ihmettelee miksi Hilma ei tullut jatkamaan kouluaan, vaikka olikin luokan priimus. Niin, miksikähän? Rahan puute? Kirjeenvaihto oli säilynyt Arvo Kajantiellä mutta en tiedä missä vaiheessa se oli hänen huostaansa jäänyt.

Arvo Kajanderin rippikuva vuodelta 1920.

Hjalmarilla oli kauppa Sortanlahdessa Laatokan rannalla Konevitsan kohdalla. Tässä on topografikartta niemestä ja tässä koko yhteisöstä. Sama alue näkyy tässä kauniissa 20-luvulla lentokoneesta otetussa kuvassa. Niemellä oli myös osuuskauppa, jonka sisäkuvassa, on kaupanhoitaja 1921-23 Väinö Kalliokoski ja hänen vaimonsa Ida. Hämmästyttävintä on että VK on äitini isän V. Vaaran sisaren Flora Josefinan poika Askolasta - maailma on pieni. Näkymiä niemeltä noin vuodelta 1922 on tässä ja tässä kuvassa. Jälkimmäinen kuva on arvattavasti otettu kartan alalaidassa näkyvästä tien mutkasta, joka myös näkyy yllä linkatusta ilmakuvasta. Ja vielä paremmin tästä talvisodan jälkeen noin 1943 otetusta kuvasta; mänty on selvinnyt sodan tuhoista! Taustalla männyn takana näkyy kartalla mainittu Etappi-rakennus. Edellinen kuva taas on otettu aivan Etappi-rakennuksen edessä ja kuvassa mahdollisesti seisoo Väinön poika Keijo Kalliokoski, 1919-2008. Hjalmarin talo oli niemen kannassa Laatokan puolella, tässä on kuva sen kuistista, jolla istuvat ainakin Hjalmar pyhäpuvussa sekä penkillä pojat Aarne ja Arvo. Aivan vieressä oli Kalle Kajanderin talo, kuvassa tontilla oli vedenpaisumus, Laatokan vesi korkealla. Hjalmarin talo näkyy myös Nikolai Tsherbakovin maalauksissa, itse päärakennus, mutta myös lisärakennukset lähempänä rantaa (Aarne asui tässä). Tserbakov maalasi myös näkymän kohti niemen kärkeä. Sodan jälkeen oli taloista jäljellä vain raunioita. Kivikkoisen rannan nykytila näkyy selvästi Risto Hakorinnan 6.7.2003 ottamista valokuvista; linkissä on myös joitakin Tserbakovin maalauksia seudulta sotia edeltäneeltä ajalta.

Sortanlahden kohtalo sodan jälkeen oli varsin surullinen; neuvostoarmeija otti tietysti alueen haltuunsa ja rakensi sinne kaikenlaista sotilastukikohtaan kuuluvaa. Melkein kaikki tästä on nyt raunioina, esimerkkinä tämä satamalaituri vuodelta 1996.

Hjalmar vihittiin toiseen avioliittoon 11.7.1919 Martta Vuorisalon (20.1.95-4.12.77) kanssa. Häistä on kuva ja kuva.

Arvo Kajander (vuodesta 1935 Kajantie) nai Sirkku Vaaran vuonna 1936. Aarne Kajander nai Helmi Vainiontalon, tässä on perhe tytär Arjan kanssa.

Vuonna 2003 suvun vanhin edustaja on Alfred Kajanderin tytär Lahja Hissa, 1913-11.2004.

Venäläisten valloittamalta alueelta evakuoidut suomalaiset saivat Suomen valtiolta korvauksia menetyksistään. Lyhyt yhteenveto Kajanderin veljesten saamista korvauksista on tässä. Kansallisarkistossa olevissa korvausasiakirjoissa on tarkkaan lueteltu ja kuvattu veljesten omaisuus, talotkin on kuvattu jokaista hirttä myöten. Sortanlahden niemi oli valtion maata ja sillä olleet Hjalmarin ja Kallen kaupat olivat näin ollen vuokramaalla. Digikuvasin omaisuusluetteloja, näitäkin pitäisi tähän linkata.


Sukukokous 3.7.2010: Johanneksen ja Aleksiinan jälkeläiset

Tässä esitys 5+2 sisaruksesta Vpl Pyhäjärvellä ja sodan jälkeen Suomessa: nimiä, numeroita, kuvia, sotakorvauksia.