14. Naiset (miehet) ja seksi

   Tämän kirjan olen kirjoittanut miehenä pääasiassa ajatellen miehiä. Seuraavassa esitän sen vähän, minkä tiedän naisista ja juoksemisesta sekä tietysti seksistä ja juoksemisesta, asiahan liittyy minun tapauksessani hyvin kiinteästi naisiin.
   Kuntoilijoista on Suomessa edelleen miehiä valtaosa, varsinkin sellaisista jotka osallistuvat erilaisiin kilpailuihin. Naisten liikunta tapahtuu muualla: aerobic, voimistelu, työmatka pyöräily, uinti, kävely (joka on tietysti yleisin liikuntatapa, myös miehillä). Mutta toisaalta juoksu sopii naisille siinä missä miehillekin ja kohtuullisesti harjoitettuna tuottaa samanlaisia tuloksia, siis tuottaa nautintoa ja mielihyvää (naisten suusta olen yleensä kuullut toteamuksen, että juokseminen olisi muuten helppo kuntoilumuoto, mutta kun se on niin tylsää).
   Naisten harjoitteluun ei liity mitään erityispiirteitä. Naisten ei yleensä kannata juosta yksinäisillä paikoilla öiseen aikaan, ellei heillä ole myös itsepuolustustaitoja - miesten ahdistelu on onneksi harvinaista. Käsittääkseni naiset pystyvät helpommin saavuttamaan kohtuullisen kestävyystason kuin miehet. Eräiden tuoreiden arvioiden mukaan naiset tulevat saavuttamaan miesten tulostason juuri maratonilla varsin pian.
   Naisten motiivit juoksemiseen ovat kyselyjen mukaan huomattavan erilaisia kuin miesten. Esimerkiksi laihtuminen tai painon sääntely on tavoitteena yleisempi, kun taas suoranaiseen vanhenemisen torjuntaan naiset käyttävät enemmän voiteita, eivätkä usko juoksun vaikutukseen. Seurallisuus on myös yksi naisten motiivi. Kuten edellä sanoin, naiset kritisoivat usein juoksemista liikunnallisilla perusteilla, väittäen että se on tylsää, että siitä puuttuu tietty estetiikka, verrattuna vaikkapa aerobiciin. Kuitenkin juoksemisessa voi hyvin tähdätä myös suorituksen täydellisyyteen ja tylikkyyteen.
   Naisten rinnat ovat tietysti erityinen ongelma. Juoksu on laji jossa rinnat joutuvat melko ankaraan rasitukseen (tosin ratsastus on paljon vahingollisempaa nuorille tytöille, jotka eivät yleensä edes käytä tuolloin rintaliivejä!) ja ne on tuettava hyvin. Kovin isorintaisille naisille juokseminen ei sovi kovinkaan hyvin: pyö räily, uiminen ym. ovat paljon järkevämpiä. Kukapa mieskään nyt jatkuvasti painava reppu selässä viitsisi juosta, vaikka se onkin mahdollista!
   Juokseminen ei valitettavasti suoranaisesti laihduta. Tunnen erittäin hyviä ja ahkerasti harjoittelevia naisjuoksijoita, jotka eivät ole onnistuneet kaventamaan takapuoltaan tai reisiään tai pohkeitaan vaikka ovat muuten hyvinkin laihoja. Jos he todella pyrkisivät laihduttamaan, niin seuraus olisi vielä epätasapainoi sempi ruumiin muoto!
   Eräs havainto, jota pidän mielenkiintoisena tulee eräältä tuntemaltani naisjuoksijalta, jolla ei ole juurikaan ongelmia rintojensa suhteen. Hänen mukaansa juokseminen, varsinkin kireissä rintaliiveissä, jotka hävittävät lopullisesti kaikki muodot, saa hänet tuntemaan olevansa poikamainen - mutta samalla haluttava miesten silmissä.
  On totta että monista kärkipään naisjuoksijoista voi hyvin sanoa, että he ovat "poikien" näköisiä. Ringa Ropo-tyyppejä ei pitkän matkan juoksijoissa juurikaan löydy. Sen sijaan lyhyt tukkaisia, pienirintaisia, langanlaihoja naisia, joita saa katsoa kahteen kolmeen kertaan ennen kuin voi varmasti sanoa, että siinä juoksee nainen eikä nuori poika (viimeksi Korson maratonilla juoksin jonkun aikaa tällaisen naisjuoksijan perässä, joka edestäpäin näytti täydellisesti pojalta, mutta josta lopulta takapuolen pyöreydestä aloin päätellä, että kysymyksessä oli sittenkin nainen) on naisjuoksijoiden keskuudessa leegio. Siten juoksu saattaa liittyä uudenlaiseen sukupuolten sekoittumista koskevaan keskusteluun, moderniin androgyyniseen ihmistyyppiin, sitkeän, itsellisen ja määrätietoisen poikanaisen kuvaan. Kun ennen tällaisten naisten - ainakin perinteisten naisliikettä koskevien mielikuvien mukaan, vrt. esim Axel Strindbergin Mielipuolen puolustus - piti juoda viinaa ja polttaa tupakkaa kuin miehet ja käyttäytyä seksuaalisesti yhtä aggressiivisesti kuin miehet, niin nyt riittää tällainen huomattavasti terveellisempi ja henkisestikin vähemmän raskas androgynian muoto. Onkohan todella niin, että naiset jotka juoksevat, juoksevat juuri siksi, että siinä on jotain maskuliinisuuden piirteitä: itsenäisyys, kestävyys, sisukkuus jota he haluavat, samalla pitäen kiinni naisellisuudestaan? Kun ajattelen tuntemiani naisia, jotka juoksevat muitakin kuin parin kilometrin juoksu-kävelylenkkejä, niin siinä tuntuu olevan jotain perää (sanaleikki ei ole tarkoituksellinen!)
   Toisaalta luulen kuitenkin että useimmille naisille juoksemisen perusmotiivit ovat melko lailla samoja kuin miehille: hyvä kunto, terveys, nuorekkuus, ja tietysti helppous mennä juoksemaan. Naisethan saattavat olla enemmän sidottuja erilaisiin arjen askareisiin, jolloin kuntoilumuoto jota ei tarvitse harjoittaa määrättyyn aikaan voi olla ainoa mahdollinen. Toisaalta kiinteät harjoitusajat voivat monien naisten kannalta olla parhaita, koska silloin ei tarvitse aina sopeuttaa ajankäyttöään muiden tar peisiin.
 
 
 

   Juoksu ja seksi

   Urheilusta ja seksistä on valtavasti erilaisia käsityksiä: milloin se ei sovi ja milloin se päinvastoin on kovasti hyödyllis tä. Himokuntoilijalle seksi, naiminen, on arkisimmillaan vain yksi kuntoilumuoto muiden joukossa, ei sen kummempaa. Sitä voisi pitää lähinnä vauhtileikittelyn yhtenä, melko kevyenä, varianttina (pulssi ei nouse mitenkään hirveän korkealle, paitsi aivan hetkellisesti, olen testannut asian). Jos on vaikkapa menossa maratonille, niin kaikenlaiset seksihurjastelut edellisenä yönä ovat luultavasti haitallisia, ennen kaikkea koska tarvitsee lepoa ja unta etkä suinkaan villiä rynkytystä.
   Toisaalta olen voinut itse havaita että kuntohuippuni ja seksuaalisen aktiviteetin huiput liittyvät kiinteästi toisiinsa. Talvella 1995 kuntoni nousi selittämättömästi ja ansaitsemattomas ti verrattuna harjoitusmääriini ja harjoituksen tehoon. Ainoa selitys jonka saatoin keksiä oli, että samanaikaisesti minulla oli menossa erittäin aktiivinen seksielämän vaihe, jolloin seksi siis vaikutti kuntoa kohottavasti. Tosin seuraussuhde oli todennäköisimmin epäsuora: seksi vaikutti mielentilaan joka taas vaikutti kuntoilusuorituksiin (sen sijaan työntekoa se ei juurikaan edistänyt, sivumennen sanoen).
    On selvää, että kuntoilu vaikuttaa ihmisen suhteeseen omaan ruumiiseensa, samoin kuin muiden ruumiisiin. Kuntoilija myös "näyttää" ruumistaan toisille aivan eri lailla kuin ei-kun toilijat. Normaali ihminen ei ikinä suostuisi lähtemään pelkissä shortseissa ja pienessä t-paidassa oman paikkakuntansa kaduille  (etelän lomakeskuksissahan se on mahdollista, mutta paikkakun talaisten syvästi halveksumaa). Tietoisuus ruumiista ja sen ominaisuuksista ei koske pelkästään fyysisiä vaan myös sukupuo lisia ominaisuuksia. Juoksu ja seksi ovat ainakin loogisesti toisiinsa nähden positiivisessa suhteessa.
    Ensimmäinen ja itsestään selvä yhteys seksin ja juoksun välillä on, että kumpikin vaatii jonkinmoista kuntoa. On toki mahdollista naida joko niin pikaisesti tai niin rauhallisesti ettei lainkaan joudu rasittamaan itseään fyysisesti, mutta edellinen kuuluu pikkupojille ja jälkimmäinen taas voi olla hyvinkin mukavaa, mutta edellyttää ainakin toiselta osapuolelta jonkinlaista liikkumiskykyä. Itse en ole harrastanut sukupuoli elämää minua merkittävästi lihavampien naisten kanssa enkä toisaalta ole ollut kovinkaan paljoa kumppaneitani painavampi, joten tästä puolesta en osaa mitään sanoa. Sen sijaan voin huoletta vakuuttaa, että hyvästä kunnosta on yhtä ja toista etua myös sukupuolielämän alueella. Ei joudu koskaan lopettamaan kesken sen takia että kunto ei kestä, eivätkä rytminvaihdokset myöskään koidu tuhoisiksi. Ja seksissä yhtä hyvin kuin kuntoilussa, nopeat rytminvaihdokset ja vauhtileikittely ovat tunnetusti erinomainen asia.
   Jos partnerisi on myös halukas ja teillä on aikaa, voitte viettää sängyssä varsin pitkiä aikoja eli kokeilla tälläkin alueella maratonin nautintoa! Mutta tällöin partnerisikin täytyy olla maratoonari tai muuten hyväkuntoinen, muuten jutusta ei tule mitään. Ja tietysti lepotaukoja kannattaa pitää ja rytminvaihdok sia harrastaa.
    Öisiä hurjasteluja yötä ennen jotain todella rasittavaa kuntosuoritusta kannattaa kyllä harkita. Ne tuntuvat suorituksessa yleisenä väsymyksenä ja tarvittavan terävyyden puuttumisena. Olen kokeillut. Syynä voi kuitenkin olla ennen kaikkea valvominen, ei niinkään liikunta, jonka vaikutuksista on vaikeampi sanoa mitään. Mutta toisaalta kun olet treenannut johonkin pitkäkestoiseen suoritukseen niin olet todella hyvässä vedossa, ja sillä on tietysti myös vaikutuksia sängyssä. On vain valittava mihin tämän energiavarannon käyttää! Ainakaan minä en aina pidä maratonaikaa NIIN tärkeänä asiana, joskin jos olen harjoitellut tunnollisesti kolme kuukautta niin saattaa olla että yhden yön nautinto tuntuu vähän liian vähäiseltä kolmen kuukauden rasitusten vastapainoksi (tai ainakin oli ennen kun tavoittelin kovia maratonaikoja).
Nykyään, kun päätavoitteena on hyvä, ehyt, miellyttävä juoksu, niin yksi kriteeri on ehdottomasti se, että myös maratonin jälkeen täytyy kyetä nauttimaan seksistä, mieluiten jo samana iltana. Jos ei pysty siihen, niin on yrittänyt liikaa ...
   Toinen kuntoilun etu on esteettinen ja käsinkosketeltava. Makuasioista ei pidä kiistellä, mutta minun mielestäni kohtuul lisen kiinteä ja sopusuhtainen vartalo on sekä miellyttävämpi sekä katseltava että kosketeltava kuin vartalo, joka on täynnä löysiä rasvapoimuja (ne kertyvät yleensä aika ikäviin paikkoihin) ja velttoja, käyttämättömiä lihaksia. Paras tuntemani vartalo, jota minulla on ollut varsin usein ilo kosketella on juuri tällainen: täysin kiinteä, hyvät vahvat lihakset, pehmeää vain kahdessa paikassa, joista toisessa pehmeyden sisällä löytyy myös lihaksia ja rinnatkin ovat varsin pyöreät ja kiinteät, eivät liian isot...     Tällainen puhe on tietysti monien mielestä törkeää lihavuuden pilkkaamista ja syrjintää, mutta toisaalta hyvä fyysinen kunto ja habitus ovat juuri yksi kuntoilun perusmotiiveista. Lihavat ihmiset voivat olla vaatteet päällä ihan mukavia ja kivoja seuraihmisiä, mutta alastomina he kuuluvat toiseen historialliseen ajanjaksoon, jossa lihavuus oli jotenkin positiivinen asia. Nyt lihava vartalo joka on täynnä pieniä poimuja, jossa läskimakkarat vyöryvät yli äyräittensä, ei juuri kestä kriittistä katsetta. Makuuhuoneen armelias pimeys ja nilkkoihin asti ulottuva paksu yöpaita ovat toki monille pelastus, mutta kuntoilu olisi pitemmmällä tähtäyksellä parempi keino, varsinkin Suomessa, missä yöt ovat kesäisin varsin valoisia.
   Sängyssä on toki etua siitä, että luiden päällä on ainakin jonkin verran pehmentävää rasva- tai lihaskudosta, koska luut ovat varsin teräviä ja kovia, mutta liika on aina liikaa. Samoin naimisessa on toki myös merkitystä sillä, että ruumis ei ole liian kiinteä, jolloin sen voi panna liikkeeseen (esim liian pienet rinnat, jotka eivät liiku lainkaan ovat aika tylsiä!) mutta sanoisin että raja tulee vastaan aika äkkiä. Optimaalinen pehmeys merkitsee ehkä 1-2 kiloa yli sen rajan jossa ihmistä voidaan pitää luisevana, ei paljoa enempää. Toki pimeässä voi ehkä joskus olla mukava ottaa käteensä suuret määrät isoa ja pehmeää lihaa, mutta vain pimeässä tai silmät suljettuina! Myös erilaiset löysemmät ulokkeet melko laihassa kropassa tuottavat ainakin minulle joitakin vaikeuksia.
    Tottakai ihmisellä on oikeus syödä niin paljon kuin haluavat ja tulla aivan niin lihaviksi kuin tämän seurauksena tulee (tuskin kukaan nykykulttuurissa HALUAA tulla lihavaksi; kysymyksessä on tyypillinen modernin yhteiskunnan addiktio, jota markkinoinnin avulla tehokkaasti edistetään) ja sitten edellyttää ettei hän tämän takia joudu julkisen pilkan ja syrjinnän kohteeksi, mutta toisaalta on selvää, että jos kuntoilun yksi keskeisiä tavoitteita on hyväkuntoinen, kiinteä ja sopusuhtainen ruumis, niin sen eduista voidaan myös puhua. Kuntoilu on yksi elämäntapa siinä missä yletön syöminenkin, ja ainakin nämä kaksi kilpailevat myös keskenään. Toisaalta kuntoilijalla on varaa syödä paljon enemmän kuin ei-kuntoilijalla! Markkinamiesten kannnattaisi ehkä ajatella tätäkin.
   Juoksuun liittyy kuitenkin myös aivan sinänsä tietty sek suaalinen vire, niin kuin kaikkeen liikuntaan. Oma ruumiillisuus positiivisessa mielessä, joustavien liikkeiden, ruumiin eri lihasten tunteminen liikuttaessa on erittäin miellyttävää ja eräät naiset ovat kuvailleet minulle tähän liittyvää suoranaista seksuaalista nautintoa. Minusta naisten kanssa on myös erittäin mukava juosta, juuri koska juokseminen on fyysistä toimintaa suhteellisen vähissä vaatteissa ja koska juoksevat naiset ovat usein varsin viehättäviä (ja älykkäitä). Kun lisäksi mukana on tietty kilpailullinen elementti niin ei ole kovin kaukana myöskään ajatus suoranaisesta sukupuolisesta pelistä. Ainakin itselleni tulevat sellaiset ajatukset joskus mieleen, kun esimerkiksi maratonilla juoksen samaa tahtia jonkun todella viehättävän näköisen hyväkuntoisen naisen kanssa. Ei olisi yhtään hassumpi ajatus poiketa välillä juoksureitiltä johonkin metsikköön ...  Olisikin oikeastaan aika mukava, jos juoksun jälkeen saunat olisivat yhteisiä! Tai jos voisi ehdottaa juoksukumppanilleen yhteistä mutta yksityistä saunaa ...  Kysyin muuten kerran erään juoksun aikana naispuoliselta juoksukumppaniltani miten hän suhtautuu ympärillään olevaan miespaljouteen ja tekeekö hän silmillään vertailevaa tutkimusta komeimmista miesvartaloista, mutta en saanut oikein tyhjentävää vastausta, ehkä siksi, että kysymys oli liian tungetteleva aivan tuntemattoman henkilön taholta esitettynä.
   Juokseminen on muuten takapuolikeskeinen laji. Naisilla on yleensä selvemmin levenevä takapuoli ja se on juoksushortseissa tai trikoissa varsin mukavaa katseltavaa. Kaikkien liikkuessa samaan suuntaan, etupuolta ei yleensä pääse näkemään, se on katsojien etuoikeus. Juoksutapahtumaan osallistuville naisille takapuolia on tietysti näytillä vielä paljon enemmän, siis miehisiä. Edessä joustavasti liikkuva takapuoli on joskus huomattavan tehokas piriste väsyneelle juoksijalle (riippuen seksuaalisista mieltymyksistä se voi toki olla samaakin sukupuol ta). Ja silloin tiedän että juoksu sujuu todella huonosti, jos en jaksa lainkaan kiinnostua minua ohittavista takapuolista.
   Tosin itse olen oikeastaan kiinnostuneempi rinnoista, varsinkin niiden liikkeistä ja siksi juoksut eivät tässä suhteessa tarjoa aivan yhtä paljon. Pitemmissä juoksuissahan järkevät naiset suojaavat rintansa hyvin melko tiukoilla juoksurintaliiveillä, jotka estävät niiden liiallisen heilumisen, juuri sen, jota on niin hauska katsella (on merkillistä, miten vähän esimerkiksi pornoelokuvissa hyödynnetään naisten rintojen liikkeitä!). Vain harvoin törmää naisiin, jotka ovat joko rintojensa pienuuden vuoksi tai silkasta piittaamattomuudesta jättäneet rintaliivit pois. Tällöinkään kanssajuoksijat eivät valitettavasti voi ihailla rintojen vapaata liikettä oikeasta katselukulmasta, siis edestä (tässä suhteessahan muuten pyöräily on paljon kiinnostavampi ja myös rintaystävällisempi laji! Silloin tällöin törmää kilpapyöräl lä ajaviin naisiin, joilla on yläruumiin verhona vain löysä hihaton pusero...). Kerran Pariisin maratonilla muistan kuinka olin ohittamassa rykelmää juoksijoita ja ihmettelin miten kaikki tuntuivat juoksevan jotenkin kovin lähellä toisiaan ja hiukan vinosti, kunnes huomasin, että he olivat kaikki miehiä jotka katselivat viistosti edessään hihattomassa löysässä paidassa juoksevan naisen rintojen vapaata liikettä, jota pusero ei mitenkään peittänyt. Itsekin hiljensin vauhtiani muutamaksi minuutiksi. Rinnat eivät sinänsä olleet mitään ihmeellisiä, mutta niiden liike oli todella vaikuttavaa...
  Tasapuolisuuden vuoksi on ehkä syytä mainita että miehilläkin on jotain heiluvaa ruumiinsa etupuolella ja että sekä kireissä juoksutrikoissa että löysissä juoksushortseissa ei paljon jää arvailujen varaan. Mutta samasta syystä kuin edellä, tällaisten asioiden seuraaminen on ennen kaikkea katselijoiden ilo.
  Jean Baudrillard on kutsunut juoksemista modernin uskottomuuden yhdeksi muodoksi, tarkoittaen sillä varmaan sekä paljoja poissaoloja että nautinnon saamista jostain muusta kuin aviopuoli sosta. On selvää, että juoksun harrastaja on paljon poissa kotoa, epäsäännöllisinä aikoina (puoliso voi pysyä menemisistäsi paljon tarkemmin selvillä jos sinulla on esimerkiksi kiinteä salivuoro tai vastaava) ja näin paljon vapaampi sen suhteen miten hän käyttää aikaansa vailla ulkopuolista kontrollia. Jos työaikasi on kiinteä, ja olet muuten enimmäkseen kotosalla, niin äkilliset poissaolojen lisääntymiset huomataan helposti. Ja suoranaisista valheista joutuu yleensä aina ennemmin tai myöhemmin kiinni.
   Ainakin itse olen ottanut kuntoilun sen verran vakavasti, etten ole yleensä jättänyt harjoituskertoja väliin käydäkseni vieraissa - joskin olen kyllä joskus yhdistänyt maraton- ja hiihtomatkoja tässä luvussa käsiteltyyn liikuntaan, tietysti vain aivan tieteellisestä kiinnostuksesta - mutta silti kai on selvää, että mitä vähemmän sinulla on kiinteitä harjoitusvuoroja ja kotiin tuloaikoja, sitä enemmän vapausasteita myös löytyy kaikenlaiseen toimintaan.
   Tietysti voi myös kysyä mitä haittoja kuntoilulla voi olla seksin kannalta. Edellä on tullut jo yksi: ne saattavat kilpailla toistensa kanssa ajallisesti ja myös fyysisenä rasituksena. Illan pitkän lenkin jälkeen saatat olla sen verran uupunut että yli määräinen rasitus ei enää kiinnosta. Samoin saattaa olla jo liian myöhä. Toisaalta saattaa olla niin, että raskaamman juoksulenkin jälkeen voi olla vaikea saada heti unta, jolloin kevyt sänkylii kunta saattaa edesauttaa nopeampaa unensaantia. Kaiken kaikkiaan en kuitenkaan näe että kuntoilu voisi - muuten kuin aivan ylettömissä muodoissa - haitata seksielämää.
   On myös tietysti myönnettävä, että kuntoilusta voi olla sellaistakin haittaa, että alat kiinnittää liikaa huomiota ruumiiseen ja sen kiinteyteen muiden arvojen kustannuksella. Partnerisi jonka pyöreät muodot olivat ennen mielestäsi vain normaaleja, muuttuukin suorastaan vastenmieliseksi. Uudessa suhteessa vaatteiden riisuminen ensi kertaa saattaa tehdä sinut suorastaan kykenemättömäksi jatkamaan; kaikki se määrä löysää, poimuista läskiä joka vaatteiden alta paljastuu, voi tuntua kuvottavalta. Vaatimustason nostamisesta ei koskaan ole pelkästään hyötyä. Jos kuitenkin tilanne on tällainen, niin ehkä on paras opetella suvaitsevaisesti sulkemaan silmät ja käyttämään käsiä silmien sijasta, tietenkin ellet saa vakituista sänkykumppaniasi innostumaan juoksemisesta, mikä olisi paras vaihtoehto. Pyöreätä, mutta kiinteää ruumista on paljon mukavampi kopeloida kuin pelkkää luuta ja nahkaa ilman lihaksia. Ja hyvä leveä takapuoli, jota on vaatteillakin hankala peittää, on sängyssä aivan toinen asia kuin sanokaamme vaikkapa housuissa. Mutta siis leveys joka pohjautuu kiinteisiin lihaksiin on huomattavasti miellyttävämpää kuin pelkkä löysä läski harjoittelemattoman ihmisen ympärillä.
   Auttaako kuntoilu sitten myös sukupuolielämän jatkumiseen? Tätä kirjoittaessani olen 50 vuotias ja ensimmäiset selvät ikääntymisen oireet, nimittäin näön heikkeneminen ja kaljuuntuminen ovat juuri alkaneet, mutta sukupuolielämän suhteen olen vielä liian nuori sanomaan mitään. Ennenhän pidettiin jo 40 vuotta suurin piirtein sellaisena ikänä jonka jälkeen ainakin naiset saivat unohtaa sukupuolielämän, mutta nykyään sukupuolielämän odotetaan jatkuvan pitkälle vanhuuteen (joka näyttää myös siirtyvän yhä pitemmälle, 70 vuoden tuolle puolen). Jos olettaa että kuntoilun avulla pysyy muuten kunnossa, niin ainakaan tavallisimmat sukupuolielämän esteet eivät tule vastaan. Itse ainakin koen, että sekä sukupuoli nen aktiivisuuteni että nautinnot ovat vain iän ja juoksuharras tuksen myötä lisääntyneet. Mutta elämässähän syysuhteet eivät koskaan ole varmoja: yhtä hyvin voi olla niin, että reipas seksielämä innostaa myös urheilemaan aivan toisella tavalla.
    Minulle kuntoilun ja seksin suhteen ydin on siinä, että aktiivisen sukupuolielämän jatkuminen riippuu vain omista ja partnerin haluista ja mieltymyksistä, eikä mistään sellaisista tavanomaisista rajoituksista niinkuin liiallinen painoero tai huono sydän tai hengitysvaikeudet, tai ylipäänsä vanhuus ja väsymys. Mutta tottakai on myös mahdollista ottaa kaikista elämänvaiheista kaikki mahdollinen irti niiden omien edellytysten mukaisesti eikä pakottaa kaikkea yhteen ja ainoaan nuoruuden muottiin. Tässäkin tapauksessa juoksulenkkien tuottamasta terveydestä, hyväkuntoisuudesta ja elämänilosta on varmasti apua.