I Laitteisto ja niiden opetuskäyttö

Opetusteknologian hyväksikäyttö arvioitiin olevan yksikössämme hyvää perustasoa power point -esityksineen. Henkilökunnan taitotason ja mielenkiinnon määrän todettiin vaikuttavan opetusteknologistensovellutusten käyttöönottamiseen. Menetelmäkursseilla erilaisen teknologia-avusteisten oppimisympäristöjen käyttö todettiin itsestään selvyydeksi. Verkkoa hyödyntäviä kurssit ovat toistaiseksi olleet "kokeiluluontoisia". Laitteisto todettiin olevan ajan tasalla, mutta toisaalta henkilökohtaista tukea toivottiin mahdollisten materiaalien tuottamiseksi kuten myös uusien opetusteknologisten sovellutusten käyttöön otossa.

Tietämys verkkoja hyödyntävistä kursseista oli yksikön opetusväen osalta erittäin kirjavaa. Vain muutama henkilö osasi mainita kaikki verkko-opetusta suunnittelevat ja hyödyntävät henkilöt. Tietämystä erilaisista verkko-opetuksessa käytettävistä menetelmistä ja materiaaleista yksikön henkilökunnalta löytyi selvästi enemmän kuin mitä vastaajat yleisesti arvoivat yksikön opetusteknologisen "know-hown" tason olevan. Edellisten tietojen pohjalta voisi olettaa, että yksikkömme hyötyisi yhteisistä opetusverkko-opetuspäivistä, jossa keskusteltaisiin verkko-opetuksen mahdollisuuksista, kokemuksista ja joissa esitettäisiin kokemuksia

Opetusteknologian käyttö on siis varsin kirjavaa. Toiset käyttävät sähköpostia liitetiedostoineen töiden ohjauksessa ja toiset järjestävät kokeellisia verkkokursseja omiin opintojaksoihin liittyen. Varsinaista suositusta, ohjetta tai keskustelua siitä, mitkä kurssit ja ohjaukset voidaan tai ei voida tai tulisi toteuttaa verkossa, ei ole yksikön sisällä käyty.

Opiskelijoita ohjataan verkon käyttöön etenkin tiedon etsinnässä sekä tietyn tiedon hakemissa. Verkkomateriaalien tuotanto (html-sivut, pdf-tiedostot) on toistaiseksi ollut vähäistä. Materiaalien ja sivustojen luomiseen toivottiin ja/tai kysyttiin mahdollisten yhteisen ulkoasun kriteerejä. Eräässä vastauksessa toivottiin eräänlaista keskitettyä tieteenalaan liittyvän materiaali- ja sivustopankkin luomista

Yksikön henkilökunnan sekä atk-luokan laitteisto todettiin olevan ajan tasalla. Atk-tukihenkilön avulla on selvitty ongelmista, jotka harvoin ovat liittyneet verkko-opiskeluun.

II Opetusteknologian käytön tuki

Toistaiseksi opetusteknologian kehittyminen on ollut pääsääntöisesti yksikkömme vuosittain vaihtuvan Atk-tukihenkilön ja yksittäisten kokeiluiden varassa. Erityiset menetelmäkurssit (esim. Atlas) ovat tuoneet apua lähinnä tutkimustyöhön ei niinkään opetuksen kehittämiseen. Lisäksi yksikössä on joitakin yksittäisiä puurtajia, mutta heidän tekemisistään, kokeiluistaan, osaamisesta ja onnistumisista ei ole kovin muodostunut muille kovinkaan selvää kuvaa.

Yksikön opetushenkilökunnalla olisi pääsääntöisesti mielenkiintoa kuulla erilaisista sovellutuksista ja myös oppia uutta oman yksikön osaajilta, mutta suurimpana ongelmana etenkin kyseisenä vuonna on ilmoitettu ajallisten resurssien rajallisuus. Osaltaan opetusteknologian kehittyminen nähdään pitkäkestoisena prosessina, jossa yhteistyö opetushenkilöstön välillä ohjaa ja opettaa vähitellen toisia kokeilemaan ja soveltamaan uutta.

Asiantuntijuuden jakaminen arvioitiin selvästi parhaiten toteutuvan työaikaan sisällytettävien teemapäivien (esim. opetusteknologian teema- tai kokemustenvaihtopäivien avulla). Ajan varaaminen on ollut usein asialistalla, mutta toistaiseksi se on jäänyt kiireellisempien ja oleellisempien asioiden varjoon. ta tai antaa heille siitä palkkaa tai sallia heidän jakaa asiantuntemustaan laitostehtävien sijasta.

Opetusteknologian kokemusten vaihtopäivillä yksikön taito- ja osaamistaso voitaisiin kartoittaa kysymällä kuka mitäkin osaa ja samanaikaisesti perustamalla ja pitämällä yllä tieto- ja taitopankkia.

opetushenkilöstö ne, joilla on asiantuntijuutta kertovat omista kokemuksistaan ja järjestävät tietoiskuja kiinnostuneille (vastaavat myös ennakkoon lähetettyihin kysymyksiin). Yleisellä tasolla etenevän päivän jälkeen omaa tavoitteellista kehittymistä jatkettaisiin, niin, että (mieluummin) pienryhmissä mietittäisiin miten nähtyä ja opittua voisi soveltaa jollakin yhteisellä opetuskurssilla tai –jaksolla. Yhteisten intressien löydyttyä voitaisiin pienryhmissä työstää yhdessä pieniä kurssin osia tai muuta sellaista, joka” levittää osaamista”.

Tärkeää on samalla pitää mielessä, että kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen ja tarkkaan harkintaan verkko-opetuksen soveltumisesta kyseisen jakson opetukseen.

Lisäksi tärkeänä pidettiin esimerkiksi tieteenalaan liittyvien uusien kuntoutusvälineiden –tietokoneohjelmien käyttökoulutusta sekä henkilökunnalle että opiskelijoille. Myös jatko-opiskelijoiden opetusteknologiatietojen päivittäminen voisi kuulua yksikön strategiseen ohjelmaan (esim. koulutusta tieteenalan tietokantojen käytössä).

Opetusteknologian kokemusten vaihtopäivien järjestämisen liittäminen kyseisten henkilöiden opetusvelvollisuuteen esitettiin yhtenä mahdollisuutena muuttaa toteutumattomat suunnitelmat käytännöksi. Verkko-opetuksen järjestäminen laitostasolla todettiin toimivan varsin heikosti. Aiheeseen liittyvää opetus, apu ja tukihenkilö(t) sijaisevat sekä maantieteellisesti että henkisesti kaukana yksikön tarpeista. Tietoa erilaisista opetusteknologiaan liittyvistä kursseista on ollut, mutta osallistuminen kursseille on ollut toistaiseksi vähäistä.

Yhteistyö opetuksen järjestämiseksi laitoksen muiden yksiköiden sekä yhteistyö muiden laitoksien kanssa on vähäistä. Poikkeuksen muodostavat jatko-opiskelijoille suunnatut menetelmäkurssit ja joidenkin lehtorien läheiset kontaktit avoimeen yliopistoon.

Laitostasolle (SOKLA) suunniteltu tieto- ja viestintekniikan opetuskäytön strategia (2000-2004) on lähestulkoon tuntematon asiakirja yksikössämme. On olettavaa, että laitostasoinen strategiasuunnitelma jää liian yleisluontoiseksi ja ulkopuolelta tulevaksi tavoiteohjelmaksi, jonka osana omaa kehittymistä ja oppimista on vaikea tarkkailla. Vastauksista tulee kuitenkin selvästi esille, että kyseinen strategia-asiakirja tai tieto kyseisestä strategiapaperista ei ole koskaan saavuttanut läheskään kaikkia yksikkömme opetushenkilökuntaan kuuluvia.

Alkuun

III Koulutus

Opetusteknologiakeskuksen järjestämään koulutukseen osallistuminen oli henkilökunnan osalta jäänyt vähäiseksi. opetusteknologian käytöstä. Ne harvat toteutetut koulutukset, joihin oltiin yleisesti osallistuttu ja joista oli myös jossain määrin hyödytty (esim. power pointin käyttö) oli järjestetty pääasiassa yksikön sisäisin voimavaroin (atk-tukihenkilön). Vaikka ”yritä ja erehdy” menetelmää kritisoitiinkin useat olivat hankkineet tarvitsemansa opetusteknologiaan liittyvät perustiedot ja –taidot itseohjautuvasti.

Ne harvat henkilöt, jotka olivat osallistuneet koulutukseen, kokivat saaneensa hyödyllistä ja käytännöllistä tietoa. tietoa. Ajan puute todettiin ongelmaksi uuden oppimisessa ja koulutukseen hakeutumisessa. Kun aikaa on rajallisesti käytössä, on koulutukseen hakeutuminen aina ”kustannus” –kysymys: mistä kyseinen aika on pois ja saanko vastinetta käyttämälleni ajalle? Vastauksista päätellen itsensä ja opetuksen kehittämiselle tulisi varata tietty aika työsuunnitelmaan. Parhaimmillaan koulutus seuraisi työntekijän omaa tavoitteellista itsensä kehittämisohjelmaa myös pitkällä aikavälillä.

Mielenkiintoa kouluttautumiseen olisi. Ylipäätään kaikki tieto ja kouluttautuminen todettiin arvokkaaksi ajanpuutteesta huolimatta, mutta erityisesti kiinnostusta osoitettiin sähköisiin oppimisalustoihin, verkko- ja kotisivuihin, kuvankäsittelyyn ja mainintoja saivat myös opintojen, opinnäytetöiden ja jatko-opintojen ohjaukseen soveltuvat verkkopohjaiset tekniikat ja menetelmät.

 

IV Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön strategiakausi 2005 – 2009

Opetusteknologian sovellutusten hyväksikäyttö arvioitiin selvästi lisääntyvän seuraavina vuosina (2005 – 2009). Hitaan kehittymisvauhdin todettiin epäsuorasti palvelevan uuden teknologian käyttöönotossa tarkoitustaan. Sovellutusten nopeassa kehitysmaailmassa pois tippuvat ne, jotka koetaan huonosti toimiviksi ja tästä syystä verkkaisesti toimiessa on mahdollista saada harkinnan kautta hyviä ja testattuja sovellutuksia käyttöön.

Henkilökohtaisella tasolla verkkokurssien ja erilaisten oppimisalustojen hyväksi käyttö ja opintojen ohjaus todettiin lisääntyvän oman kehittymisen ohella hieman. Prosentuaaliset arviot liikkuivat 10–30% välillä. Viime kädessä opetettavan aineksen sisältö ratkaisee verkko-opetuksen mahdollisuudet ja tarpeen. Liittyen edelliseen toivottiin lisääntyvää kontaktiopetusta opinnäytetöiden ohjaukseen. Suuremman muutostarpeen puuttuessa riittää luentojen ulkoasun parantaminen henkilökohtaiseksi tavoitteeksi.

Ulkopuolinen, erityisesti tekniikkaan ja sen kehitykseen kohdistuva tuki (oli se millaista tahansa), otettiin suosiolla vastaan.

Opetusteknologian kehittyminen arvioitiin vaikuttavan tieteenalan opetuskäytäntöihin vastauksista riippuen jonkin verran – huomattavasti. Alkanut kehitys tiedottamisen, tenttitulosten, ilmoittautumisten, tehtävien, palautteenannon, kurssisisältöjen ja –materiaalien ynnä muun sellaisen siirtyminen verkkoon arvioitiin entisestään tehostuvan.

Vaikka kehitys verkko-opetuksen suuntaan todettiin vääjäämättömäksi ja hyväksikin, todettiin samanaikaisesti, että verkko-opetuksen mahdollisuuksiin tulee suhtautua siten, että se on enneminkin lisätyökalu tai vaihtoehtoinen tapa oppia ja opettaa – kuin päätarkoitus ja tavoite. Erityispedagogisen koulutukseen olennaisena liittyvä ihmistuntemuksen ja vuorovaikutuksen osatekijöiden havainnollistaminen, tukeminen ja arviointi ja niin edelleen ovat vaikeita korvata virtuaalisesti. Samaa mieltä ovat ilmeisesti opiskelijat toivoessaan enemmän kontaktiopetusta.

Muutamat henkilöt arvioivat, että verkko-opetus on ikään kuin muoti-ilmiö tällä hetkellä, josta mahdollisesti jää elämään joitakin hyviä menetelmiä tietyn tyyppisen opetuksen järjestämiseksi. Ehdotettuina esimerkkeinä mainittiin vertaisryhmäistunnot, opintopiirit ja keskusteluryhmät, joiden avulla tiettyjä materiaaleja tai tieteenalalle tyypillisiä ongelmatapauksia käsiteltäisiin.

Uhkakuvan muodostaa pääosin ehkä täysin mahdotonkin ajatus erityisopettajatutkinnon suorittamisesta näyttöpäätteen äärellä. Äärikuvitelmissa nähtiin pedagogisiin tehtäviin heikosti sopimattomat opiskelijat suorittamassa opintoja ja harjoittelua verkossa vailla soveltuvuutta työskennellä lasten, nuorten tai vammaisten aikuisten kanssa.

Vastauksissa peräänkuulutettiin verkko-opetuksen laadullista tasoa. Niiden, jotka kannustavat verkko-opetukseen, hallitsevat verkko-opetuksen ja jotka näkevät opiskelijoiden saavan lisäarvoa verkko-opiskelua, tulisi osoittaa mihin lisäarvoon ko. välineellä pyritään (tavoitteet) ja mitä kenties menetetään verrattuna perinteisempään esimerkiksi luento- ja ryhmäopetukseen (kustannukset). Tästä syystä verkko-opiskelu ei saa olla tavoiteltava itseisarvo, vaan harkitusti punnittu tavoitteellinen vaihtoehto toteuttaa opetusta menettämättä asetettuja kokonaistavoitteita. Jos taustoja ei arvioida riittävästi (hyödyllisyys – taloudellisuus – luontevuus), voidaan tehdä turhia investointeja. Tutkimusta tarvittaisiin sekä opetusteknologian sovellutusten kehittämisessä että niiden käyttöönotossa. Jos tutkimus jää valinnaiseksi saatetaan oppimistuloksissa jäädä entisestä tasosta tai voidaan valita jotain mikä ei sovi parhaiten yksikkömme tarpeisiin (esim. käytön yksinkertaisuuden, nopeuden, helpon käyttöönoton, käyttövarmuuden, käytöntuen tai toisaalta monipuolisuuden tai sisällöllisen merkittävyyden kannalta)

Uhkana on myös, että riittävän ohjauksen puuttuessa opetus muuttuu verkossa entistä enemmän suorittamiseksi ja asioiden pintapuoliseksi tarkasteluksi. Toisaalta hyvin suunniteltuna ja toteutettuna verkko-opetuksella voidaan rikastuttaa opetusta.

Lisäki yleisinä verkko-opetuksen uhkakuvina mainittiin tekniikan ”haavoittuvuus” (virukset, verkkojen kaatuminen, teknologiasidonnaisuus) ja sosiaalisuuden / vuorovaikutustaitojen heikentyminen.

Tämän raakamateriaalin ja muiden "strategisten" tietojen perusteella työstin kehittämishankkeeni

HY:n erityispedagogiikan yksikön tvt-strategian (2005-2009)