Johdanto

Seuraavassa esitettävän erityispedagogiikan tieto- ja viestintätekniikan (tvt) strategian tavoitteena on kartoittaa yksikkömme tvt:n opetuskäytön tämän hetkistä tilaa, kehittämismadollisuuksia ja uhkakuvia. Tehdyn kartoituksen avulla esitetään lopuksi yksikölle joitakin ohjeita ja tavoitteita tvt-opetuskäytäntöjen kehittämiseksi.

1. Strategian lähtökohdat

Erityispedagogiikan tieto- ja viestintätekniikan (tvt) strategia on väline, jonka avulla pyritään ennakoimaan ja vastaamaan opetusteknologian alueella tapahtuviin ja muutoksia aiheuttaviin opetuksen ja opiskelun tarpeisiin. Se on soveltavan kasvatustieteen laitoksen (SOKLA) opetuksen ja opiskelun strategiaa tukeva erityispedagogiikan yksikölle räätälöity toimintasuunnitelma. Tvt-strategialla luodaan suuntaviivoja ja tavoitteita yksikön opetusteknologian kehittymiselle, jotka ovat sekä toteuttamiskelpoisia että arvioitavissa. Onnistuneen strategian edellytyksiin kuuluu sen käytännön läheisyys, jolloin siihen voidaan ja halutaan sitoutua. Toistaiseksi laitostasoinen (SOKLA) tvt-strategia ei ole tarjonnut riittävän konkreettista strategiaa erityispedagogiikan yksikölle. Tästä lähtökohdasta tarkastellen Helsingin yliopiston Erityispedagogiikan yksikkö tarvitsee oman yksikön toiminnan kehittämiseen kohdennetun tvt-strategiansa, joka on riittävän käytännönläheinen, realistinen mutta samalla tulevaisuuteen ulottuva.

Strategian luomiseksi katsottiin tärkeäksi kysyä yksikön henkilökunnalta näkökulmia ja ajatuksia heidän tämän hetkisestä tvt:n käyttöaktiivisuudesta ja -taidoista, halusta kehittyä tvt-opetuksessa sekä mahdollisista uhkakuvista ja peloista, jokta tvt-opetuskäytäntöjen lisääntyminen voi yksikön tarjoamassa koulutuksessa aiheuttaa.

2. Tulevaisuuden hahmottelua

2.1 Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön mahdollisuudet

Tieto- ja viestintätekniikkaa opetuskäytäntöjen avulla voidaan kehittää ja tukea perinteisiä opetusmenetelmiä ja luoda kokonaan uusia ja vaihtoehtoisia mahdollisuuksia oppia ja opettaa.  Erityisesti tieto- ja viestintätekniikka opetuskäyttö mahdollistaa siirtymisen opettajakeskeisistä opetusmenetelmistä opiskelijakeskeisiin, tiedonrakennetta muokkaaviin ja aktivoiviin menetelmiin.

Samanaikaisesti opiskelijat kehittyvät tiedonhaun, -hallinnan ja -käsittelyn kriittisinä osaajina. Kyseisiä taitoja tullaan kehittämään perinteisen opiskelun ohessa ja osana yksikössä vähitellen lisääntyvää verkko-opiskelua. Teknisillä tiedoilla ja taidoilla on valmistumisen jälkeen käyttöä työelämässä sekä tukemassa valmistuneiden henkilöiden elinikäisen oppimisen prosessia.

Ohjatun ongelmakeskeisen verkko-opetuksen ja itseohjautuvan tietokonepohjaisen opetuksen on todettu ohjaavan tehokkaammin konstruktivistiseen tiedonmuodostukseen kuin ”perinteinen” luento- ja/tai tekstipohjaiset tenttimiskäytännöt (Bereiter & Scardamalia, 1993). Ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että vastaavat verkkopohjaiset opetusmenetelmät toimivat yhtä tehokkaasti erityispedagogiikan tieteenalalla.

Koska varmaa tutkittua ja testattua tietoa verkko-opetuksen laadukkuudesta ja tehokkuudesta erityispedagogisena opetusmenetelmänä ei toistaiseksi ole, verkko-opetusta voidaan pitää vaihtoehtoisena tapana oppia ja opettaa. Erityispedagogisen koulutukseen olennaisena liittyvä ihmistuntemuksen ja vuorovaikutuksen osatekijöiden havainnollistaminen, tukeminen ja arviointi ovat mahdottomia korvata virtuaalisesti. Samaa mieltä ovat ilmeisesti opiskelijat toivoessaan palautteissaan tieteenalaltamme enemmän kontaktiopetusta.

Erityispedagogiikan yksikössä tarjotun täydennys-, poikkeus- ja jatkokoulutuksen tarve ja kysyntä on tasaisesti kasvanut. Verkko-opetuksen avulla opetustilojen fyysisen rajallisuudesta johtuvia ongelmia voidaan jossain määrin helpottaa. Voidaan myös ajatella, että verkko-opetuksella voidaan parantaa opintojen saavutettavuutta ja joustavuutta. Jos opetuksen kysyntä edelleen kasvaa, olisi ehkä mahdollista pohtia, mitkä opinnoista voitaisiin tarjota myös verkkopohjaisesti. Esimerkkeinä mahdollisista verkko-opetusta hyödyntävistä kursseista mainittiin vertaisryhmäistunnot, opintopiirit ja keskusteluryhmät, joissa ratkottaisiin teoriaa hyväksi käyttäen tieteenalalle tyypillisiä ongelmatapauksia.

Yhtenä verkko-opetuksen mahdollisuutena voidaan kirjata soveltavan kasvatustieteenlaitoksen eri yksiköiden poikkilaitokselliset koulutukset, jotka voisivat lähentää luokanopettajakoulutuksen, aineenopettajakoulutuksen, kasvatustieteen, psykologian ja erityispedagogiikan yhteyksiä.

 

2.2 Tvt:n lisääntyminen osana opetusta - realiteetit

Erityispedagogiikassa, kuten pedagogisissa opinnoissa yleensäkin, painottuu vahvasti kontaktiopetuksen merkitys. Kontaktiopetus on välttämätöntä, kun kyseessä on pedagogiseen asiantuntijuuteen kuuluvien perustaitojen oppiminen esimerkiksi vuorovaikutuksellisten taitojen kehittäminen, harjoittelu, arviointi ja niin edelleen, jolloin hyväksi havaittuja opetusmenetelmiä ei ole mielekästä yrittää korvata tieto- ja viestintätekniikan keinoin. Erityispedagogisessa koulutuksessamme korostuu opetuksen vuorovaikutteisuus, oppimisen yhteisöllisyys ja ryhmässä oppiminen.

Opetuksen painopisteen siirtyessä yhä enemmän myös perusopetuksessa opettajakeskeisyydestä opiskelijakeskeisyyteen, on muistettava, että kyseinen kehitys ei saa tapahtua yhteisöllisyyden kustannuksella. Yhteisöllisyys on yksi erityispedagoginen peruskomponentti, jonka olemassa oloa ei saa pitää itsestäänselvyytenä, vaan yhteisöllisyyteen tulee kasvattaa yhdessä toimien. Tästä syystä verkko-opetukseen siirryttäessä on tarkoin pohdittava mitä saatujen hyötyjen ohella kenties samanaikaisesti menetetään.

Vaikka siis verkkokurssien ja erilaisten oppimisalustojen hyväksi käyttö ja opintojen ohjaus arvioitiin selvästi lisääntyvän (10-30%) seuraavan viisivuotiskauden aikana, korostui vastauksissa opetettavan kurssin sisältö ja tavoitteet opetuksessa käytettäviä menetelmiä määräävinä tekijöinä.

Alkanut verkkoa hyödyntävä kehitys tiedottamisen, tenttitulosten, ilmoittautumisten, tehtävien, palautteenannon, kurssisisältöjen ja –materiaalien jakamisen ynnä muun sellaisen osalta tehostuu entisestään.

 

2.3 Kehitystä tekniikan ja/vai tutkimuksen ehdoilla

Tieto- ja viestintätekniikan nopea kehitysvauhti ja vaatimus seurata kehitystä tiedostettiin annetuissa vastauksissa. Samalla hitaan kehittymisvauhdin todettiin epäsuorasti palvelevan uuden teknologian käyttöönotossa tarkoitustaan. Opetusteknologisten sovellutusten nopeassa kehittelymaailmassa pois käytöstä tippuvat ne, jotka koetaan huonosti toimiviksi ja tästä syystä verkkaisesti toimiessa on mahdollista saada odottelun ja harkinnan kautta hyviä ja testattuja sovellutuksia käyttöön.

Vastauksissa peräänkuulutettiin verkko-opetuksen laadullista tasoa. Niiden henkilöiden tai tahojen, jotka kannustavat verkko-opetukseen, hallitsevat verkko-opetuksen ja pystyvät osoittamaan verkko-opetuksen menetelmällisen lisäarvon, tulisi kertoa a) millaisilla kursseilla verkko-opetusta on hyvä käyttää, b) millaisia oppimistuloksia, vuorovaikutustaitoja ynnä muuta sellaista on kyseisillä menetelmillä mahdollista saavuttaa ja c) mitä kenties menetetään verrattuna perinteisempään esimerkiksi luento- ja ryhmäopetukseen (kustannukset) verrattuna.

Tästä näkökulmasta verkko-opiskelu ei saa olla tavoiteltava itseisarvo, vaan harkitusti punnittu tavoitteellinen vaihtoehto toteuttaa opetusta menettämättä asetettuja kokonaistavoitteita. Jos taustoja ei arvioida riittävästi (hyödyllisyys – taloudellisuus – luontevuus), voidaan tehdä turhia investointeja.

Tutkimusta tarvittaisiin sekä opetusteknologian sovellutusten kehittämisestä että niiden käyttöönotosta erityisesti erityispedagogisen tieteenalan näkökulmasta. Jos tutkimus jää tekemättä, saatetaan oppimistuloksissa jäädä entisestä tasosta tai voidaan valita jotain mikä ei sovi parhaiten yksikkömme tarpeisiin (esim. käytön yksinkertaisuuden, nopeuden, helpon käyttöönoton, käyttövarmuuden, käytöntuen tai toisaalta monipuolisuuden tai sisällöllisen merkittävyyden kannalta).

 

2.4 Teknispedagogisen asiantuntijuuden kehittäminen

Helsingin yliopiston opetusteknologiakeskuksen järjestämä koulutukseen osallistuminen oli henkilökunnan osalta jäänyt vähäiseksi. Parhaiten toimivaksi oli todettu sellaiset koulutukset, jotka ovat juuri yksiköllemme suunnattuja ja sijaitsevat maantieteellisesti lähellä omaa työpistettä. Ne harvat henkilöt, jotka olivat osallistuneet koulutukseen, kokivat saaneensa hyödyllistä ja käytännöllistä tietoa. Ajan puute todettiin ongelmaksi uuden oppimisessa ja koulutukseen hakeutumisessa. Kun aikaa on rajallisesti käytössä, on koulutukseen hakeutuminen aina ”kustannus” –kysymys: mistä kyseinen aika on pois ja saanko vastinetta käyttämälleni ajalle? Vastauksista päätellen itsensä ja opetustaitojen (esim. teknispedagogisen osaamisen) kehittämiselle tulisi varata tietty aika työsuunnitelmaan. Opetusteknologian kehittyminen esimerkiksi verkko-opetuksen osalta nähdään prosessina, jossa yhteistyössä ohjauksen ja opettamisen kautta siirrytään vähitellen kokeilemaan ja soveltamaan uutta. Tällöin apu ja ohjaus tulee olla lähellä ja nopeasti saavutettavissa.

Yksikön opetushenkilökunnalla on pääsääntöisesti mielenkiintoa kuulla erilaisista sovellutuksista ja myös oppia uutta oman yksikön osaajilta. Ongelmana viimeisimpinä vuosina oli ilmoitettu työtehtävien määrästä johtuva ajallisten resurssien rajallisuus, mikä on usein estänyt itsensä kehittämisen ja kouluttautumisen.

Asiantuntijuuden jakaminen ja opetusteknologian asiantuntijuudessa kehittyminen arvioitiin parhaiten toteutuvan työaikaan sisällytettävien teemapäivien (esim. opetusteknologian teema- tai kokemustenvaihtopäivien avulla, jotka voitaisiin yhdistää yksikön Tieteen päiviin). Opetusteknologiapäivien aikana opetushenkilöstöstä ne, joilla on asiantuntijuutta kertovat omista kokemuksistaan ja järjestävät tietoiskuja ja havainnollistavaa esimerkkiopetusta kiinnostuneille (vastaavat myös ennakkoon lähetettyihin kysymyksiin). Yleisellä tasolla etenevän päivän jälkeen omaa tavoitteellista kehittymistä jatkettaisiin esimerkiksi pienryhmissä pohtien, miten nähtyä ja opittua voisi soveltaa jollakin yhteisellä opetuskurssilla tai jaksolla. Yhteisten intressien löydyttyä voitaisiin pienryhmissä työstää yhdessä pieniä kurssin osia tai vastaavia pienryhmätöitä, jotka” levittävät osaamista”. Opetusteknologian kokemusten vaihtopäivillä voitaisiin hyödyntää myös etukäteen kartoitettua opetushenkilöstön taito- ja osaamistaso tarjoamalla opetusta toivotuilta opetusteknologian osa-alueilta.

Lisäksi pidettiin erittäin tärkeänä, että esimerkiksi tieteenalaan liittyvien uusien kuntoutusvälineiden ja vastaavien tietokoneohjelmien käyttökoulutus tulisi ottaa mukaan ohjelmalliseen opetusteknologiseen kehittämistyöhön. On tärkeää että sekä opetus- ja tutkimushenkilöstö että opiskelijat ovat myös tältä osin tietoisia tekniikan viimeisestä kehityksestä. Myös jatko-opiskelijoiden opetusteknologiatietojen päivittämisestä huolehtiminen katsottiin tärkeäksi osaksi tvt-strategista ohjelmaa (esim. koulutusta tieteenalan tietokantojen käytössä).

Opetusteknologian strategian toteuttaminen ja esimerkiksi edellä mainitujen opetusteknologian kokemusten vaihtopäivien järjestämisen liittäminen opetusteknologisesta kehityksestä vastuussa olevien henkilöiden opetusvelvollisuuteen esitettiin yhtenä mahdollisuutena muuttaa toteutumattomat suunnitelmat käytännöksi.

 

2.5 Uhkakuvat

Uhkakuvan muodostaa pääosin ehkä täysin mahdotonkin ajatus erityisopettajatutkinnon suorittamisesta näyttöpäätteen äärellä. Äärikuvitelmissa nähtiin pedagogisiin tehtäviin heikosti sopimattomat opiskelijat suorittamassa opintoja ja esimerkiksi harjoittelua verkossa vailla riittävää soveltuvuutta ja ohjausta työskennellä lasten, nuorten tai vammaisten aikuisten kanssa.

Vastauksissa peräänkuulutettiin verkko-opetuksen laadullista tasoa. Tästä syystä verkko-opiskelu ei saa olla tavoiteltava itseisarvo, vaan harkitusti punnittu tavoitteellinen vaihtoehto toteuttaa opetusta menettämättä asetettuja kokonaistavoitteita. Jos taustoja ei arvioida riittävästi (hyödyllisyys – taloudellisuus – luontevuus), voidaan tehdä turhia investointeja.

Uhkana on myös, että riittävän ohjauksen puuttuessa opetus muuttuu verkossa entistä enemmän suorittamiseksi ja asioiden pintapuoliseksi tarkasteluksi. Toisaalta hyvin suunniteltuna ja toteutettuna verkko-opetuksella voidaan rikastuttaa opetusta.

Lisäksi yleisinä verkko-opetuksen uhkakuvina mainittiin tekniikan ”haavoittuvuus” (virukset, verkkojen kaatuminen, teknologiasidonnaisuus) ja sosiaalisuuden / vuorovaikutustaitojen heikentyminen.

 

Sivun alkuun  

3. Tämän hetkisen tilanteen arviointia

Soveltavan kasvatustieteen laitoksen (SOKLA) ja samalla erityispedagogiikan yksikön tvt-strategiakehitystä ja -tavoitteenasettelua ohjaa Helsingin yliopiston tietostrategia. Soveltavan kasvatustieteen laitoksen strategiatyö perustuu vuonna 2000 tehtyyn KaTTi –asiakirjaan.

Asiakirjassa korostetaan, että yliopistosta valmistuvilla opettajilla tulisi olla tarkoituksenmukaiset tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön taidot. Laitostasoisessa strategiakuvauksessa painotetaan, että tietostrategian ja laatimisessa ja jatkuvassa kehittämisessä on otettava erityisesti huomioon, että myös opetusteknologisten opetusmenetelmien käyttö ja opetus tulee perustua tutkimukseen.

Opetushenkilöstön tvt-taitojen kehittämiseksi kehoitetaan seuraavaa:”…jokaisen aineryhmän ja työyhteisön jäsenen on tehtävä tilannearvio tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön nykytilasta ja asetettava itselleen tavoitteita”.

Kyselyn perusteella on todettava, että kyseinen tehtävä on jäänyt toistaiseksi vähäiselle huomiolle yksikössämme. Ulkopuolelta tarjottu laitostasoinen tvt-strategia on jäänyt toistaiseksi arkistotasoiseksi tavoiteohjelmaksi, jonka olemassaoloa ei ole tiedostettu. Asiakirjan yhteys omaan erityispedagogiseen tieteenalaan, opetustyöhön ja opetushenkilökunnan ammatilliseen kasvuun on jäänyt täysin huomioimatta.

3.1. Opiskelijoiden osaaminen

Erityispedagogiikan yksikön pää-, sivuaineopiskelijoita, erillisiä erityisopettajan opintoja ja jatko-opiskelijoita ei ole keskitetysti koulutettu verkko-opetuksen taitoihin. Tietotekniikan taitojen kehittäminen on toistaiseksi tapahtunut opetussuunnitelmassa kirjattuun tiedonhankinnan kurssin sisältöön jonka lisäksi verkko-opetukseen on ollut mahdollista tutustua yksittäisten kokeiluluontoisten kurssien avulla, joissa verkko-opetusta käytetään yhtenä opetusmenetelmänä. Kasvatustieteelliseen tutkimukseen liittyviä tietokoneavusteisia tilasto-ohjelmia ja -menetelmiä opetetaan aineopintovaiheessa sekä tarpeen mukaan jatko-opiskelijoille.

3.2. Opetushenkilöstön osaaminen

Opetusteknologisten sovellutusten kokeilu ja opetushenkilökunnan opetusteknologisten taitojen kehittyminen on ollut yksikkömme vuosittain vaihtuvan atk-tukihenkilön ja yksittäisten kokeiluiden varassa. Varsinaista tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytöstä vastaavaa tukihenkilöä toimialuemäärityksineen ei erityispedagogiikan yksikössä ole nimetty. Laitostasoinen opetusteknologiaan liittyvä opetus, apu ja tukihenkilö(t) sijaitsevat sekä maantieteellisesti että henkisesti kaukana yksikön tarpeista. Tietoa erilaisista opetusteknologiaan liittyvistä kursseista on ollut, mutta osallistuminen kursseille on ollut toistaiseksi vähäistä.

Opetuksesta vastaavat henkilöt haluavat kehittää omaa opetustaan tieto- ja viestintätekniikan osalta eteenpäin. Opetusteknologian hyväksikäyttö arvioitiin olevan yksikössämme hyvää perustasoa (power point – esityksineen). Henkilökunnan taitotason ja mielenkiinnon määrän todettiin vaikuttavan opetusteknologistensovellutusten käyttöönottamiseen. Esteinä kehittämiselle ovat olleet taitojen puuttuminen ja opetushenkilöstön ajan puute. Tietämys verkkoja hyödyntävistä kursseista oli yksikön opetusväen osalta erittäin kirjavaa. Vain muutama henkilö osasi mainita kaikki yksikön verkko-opetusta suunnittelevat ja hyödyntävät henkilöt. Tietämystä erilaisista verkko-opetuksessa käytettävistä menetelmistä ja materiaaleista yksikön henkilökunnalta löytyy selvästi enemmän kuin mitä vastaajat arvioivat. Kokemuksia, ideoita ja onnistumisia verkkokursseista on harvoin jaettu yleisesti ja yhteisöllisesti..

Opetusteknologian käyttö on siis varsin kirjavaa. Toiset käyttävät sähköpostia liitetiedostoineen töiden ohjauksessa ja toiset järjestävät kokeellisia verkkokursseja omiin opintojaksoihin liittyen. Varsinaista suositusta, ohjetta tai keskustelua siitä, mitkä kurssit ja ohjaukset voidaan tai ei voida tai tulisi toteuttaa verkossa, ei ole yksikön sisällä käyty.

Menetelmäkursseilla erilaisen teknologia-avusteisten oppimisympäristöjen käyttö todettiin itsestään selvyydeksi. Verkkoa hyödyntäviä kurssit ovat toistaiseksi olleet kokeiluluontoisia. Laitteisto todettiin olevan ajan tasalla, mutta toisaalta henkilökohtaista tukea toivottiin mahdollisten materiaalien tuottamiseksi kuten myös uusien opetusteknologisten sovellutusten käyttöön otossa.

Edellisten tietojen pohjalta voisi olettaa, että yksikkömme hyötyisi yhteisistä opetusteknologian kehittämis- ja opetuspäivistä, jossa keskusteltaisiin verkko-opetuksen kokemuksista ja mahdollisuuksista.

 

3.3. Opetus- ja oppimisympäristöt sekä tekninen tuki

Yksikön henkilökunnan sekä atk-luokan laitteisto todettiin olevan ajan tasalla. Kaikilla opettajilla on käytössään henkilökohtainen, verkkoyhteyksillä varustettu hyvin toimiva työasema. Erityispedagogiikan yksiköllä on käytössään tietokoneluokka, jossa on Windows-työasemat. Yliopistolla on lisäksi tarjolla opetukseen tarkoitettuja tietokoneluokkia kaikkien laitosten käyttöön. Yksiköllä on myös opettajien käytössä kannettavia tietokoneita ja yksi yhteinen siirrettävä dataprojektori. Tietokoneluokkaa ja muita av-välineitä ylläpitää erityispedagogiikan yksikön vuosittain vaihtuva, mutta samalla korvaamaton atk-tukihenkilö. Yksikön atk-tukihenkilöiden avulla on selvitty tekniikkaongelmista, jotka toistaiseksi ovat harvoin liittyneet verkko-opiskeluun.

Sivun alkuun

4. Visio

Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö tulee lisääntymään erityispedagogiikan yksikön tutkimuksessa, opetuksessa ja opiskelussa. Opetuksesta vastuussa olevat opetushenkilöt tutustuvat verkko-opetuksen erilaisiin sovellutusmahdollisuuksiin ja strategiakauden päättyessä yksikön opetushenkilöstöllä on monipuolinen pedagoginen ja tekninen osaaminen keskeisten sovellusten hallinnassa ja toteutuksessa, tutkimuksessa ja siihen perustuvassa opetuksessa. Yksikkö tuottaa korkealaatuista verkko-opetusta ja tiedekunta osallistuu verkko-opetuksen kansalliseen ja kansainvälisen opetus- ja tutkimusyhteistyöhön.

Opetuksessa otetaan huomioon sekä yhteisöllisyys että opiskelijakeskeisyys. Tvt-opetuskäytön kehittymisen avulla saadaan uusia mahdollisuuksia toteuttaa opiskelijakeskisyyttä. Tvt:n kehitys ei ole tekniikkajohtoista vaan kehitystä ohjaa tieteenalalle tyypilliset pedagogiset tavoitteenasettelut ja tutkimus. Tieto- ja viestintätekniikka on tullut helposti käytettäväksi apuvälineeksi ratkaista käytännön ongelmia (esim. koulutuksen saatavuuteen ja opiskelun joustavuuteen liittyviä kysymyksiä), jotka liittyvät näistä yleisistä koulutuksen ja kasvatuksen päämäärien ja laadun tavoitteista lähtevien päämäärien saavuttamiseen.

Tavoitteiden saavuttamista, opetuksen vaikuttavuutta ja oppimisen laatua ja luonnetta pyritään selvittämään tutkimuksellisesti ja esimerkiksi vertaamaan perinteisemmällä opetuksella saavutettuihin tuloksiin.

Tutkimuksen ja kokemuksen kautta tieto verkko-opetuksen yhteensopivuudesta erilaisille kursseille lisääntyy. Samalla tvt:n hyödyntämissä korostuu oman tieteenalan ominaiset piirteet ja näkökulmat. Opiskelijoiden taitotaso tvt:n osalta kehittyy entisestään ja verkko-opetus omaksutaan yhtenä vaihtoehtoehtona muiden opiskelumenetelmien joukossa.

5. Tavoitteet

Visiossa esitetyn kehityksellisen jatkumon saavuttamiseksi voidaan esitettyjen ehdotusten perusteella esittää seuraavat viisi tavoitetta:

1. Erityispedagogiikan yksikkö kouluttaa opiskelijoita tiedonhaun, -hallinnan ja käsittelyn osaajiksi. He kykenevät soveltamaan omaksumiaan tietoja ja -taitoja muuttuvissa toimintaympäristöissä ja heillä on kokemuksia erilaista verkkopohjaisista oppimissovellutuksista. Tieteenalan syvällisen osaamisen ohella tulevilla opettajilla on oltava valmiuksia luontevaan ja monipuoliseen tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämiseen.

2. Tieto- ja viestintätekniikkaa hyödynnetään kehittämällä ratkaisuja, jotka tuovat joustavuutta opiskeluun ja edesauttavat opintojen etenemistä (HOPS).

3.  Erityispedagogiikan koulutusohjelmassa säilytetään ja kehitetään edelleen jo hyväksi havaittuja opiskelijakeskeisiä oppimis- ja opiskelumenetelmiä. Nykyisen opetuksen vahvuudet, opiskelijakeskeisyys, vuorovaikutteisuus ja monipuoliset opetusmenetelmät sekä sisällön ajantasaisuus säilytetään muuttuvassakin opetusympäristössä.

4. Verkko-opetuksen tehokkuutta ja laatua pyritään tutkimaan. Erityisesti tutkimusta tarvittaisiin sekä opetusteknologian sovellutusten kehittämisessä että niiden käyttöönotossa oman tieteenalamme näkökulmasta. Erityispedagogiikan yksikkö osallistuu kansainväliseen ”Effectiveness of the problem-based online learning”- tutkimuksenhankkeeseen. Tutkimuksen jäädessä tekemättä saatetaan oppimistuloksissa jäädä entisestä tasosta tai voidaan valita jotain mikä ei sovi parhaiten yksikkömme tarpeisiin (verkko-opetuksesta on arvioitava ja tutkittava esim. käytön yksinkertaisuuden, nopeuden, helpon käyttöönoton, käyttövarmuuden, käytöntuen tai toisaalta monipuolisuuden tai sisällöllisen merkittävyyden kannalta).

5.  Jatkossa korostuu tiedon jakaminen ja myös vastuu. On tärkeää, että uusi tieto uusista opetussovellutuksista, verkko-opetusta hyödyntävistä kursseista ja erityispedagogisista apuvälineistä jaetaan ja/tai esitetään yhdessä sovittuina ajankohtana (esim. yksikön opetusteknologiapäivät). Verkko-opetusta voidaan kehitetään myös yhdessä ulkopuolisten verkko-opetuksen asiantuntijoiden kanssa (vuosittain järjestettävää täsmäopetusta tarpeen mukaan).

 

6. Ajatus kansallisesta erityispedagogiikan metatietopankista  

Kansallinen erityispedagogiikan metatietokantahanke: Verkko-opetuksen tulevaisuuden näkymiä ajatellen on hyvä muodostaa sivusto, mistä löytyy erityispedagogisiin aiheisiin liittyvää verkko-opetusmateriaalia, -aineistoa ja metatietoa esimerkiksi lääketieteessäkin käytetyn PBL (problem based learning) - tyyppisen opiskelun tarpeisiin. Anonymiteettiin perustuva metatietokantaan kerätään tietoja erilaisista oppilaskuvauksista, kuntoutus- ja terapiajaksoista, interventioista ja niin edelleen. Materiaalivarastosta voitaisiin käyttää nimitystä IBED (intervention based evidence device) tai suomeksi EIV erityispedagoginen interventiotietovarasto. Tiedon määrän kertymisen jälkeen tietokantaa voitaisiin käyttää ongelmakeskeisen oppimisen lisäksi esimerkiksi erilaisten ennakkotehtävien kuten opiskelija-alustusten, keskustelu- ja opintopiirien, opintojen syventämisen ynnä muun sellaisen käyttöön. Muodostuneet aihekohtaiset kokonaisuudet (metatietokanta) voidaan ajatella olevan hyödynnettävissä valmistumisen jälkeenkin sekä itseopiskelussa että erityisopettajan käytännön työssä. Metatietokannasta voisi esimerkiksi löytää aihe- ja tapauskohtaisia keskusteluita, analyysejä, HOJKS:eja jne. Kuvaillun metatietokannan luominen on pitkäkestoinen prosessi ja se edellyttää tarkkaa metatietojen kirjaamista, jotta tarvittava asia löytyy mahdollisimman tarkasti. Kyseisen metatietokannan luominen erityispedagogiikan opetuksen tarpeisiin tulisi olla kansallinen projekti.