1. Viittaustekniikka
Perusperiaatteena lähteiden merkitsemisessä on se, että
lukijan on saatava joko tekstistä tai tekstiviitteestä selville,
kenen ajatuksia lainataan tai esitetään referoiden ja minkä
teoksen tai artikkelin miltä sivulta lainatun kohdan voi löytää.
Viitteet merkitään sekä suoraan sitaattiin että
referoituun lainaukseen.
Tekstiviitettä käytettäessä viittaus lähdemateriaaliin
kirjataan sulkeiden sisään aina kullosessakin tekstin kohdassa.
Viitteet ovat viittauksia lähdeluetteloon, josta vasta ilmenevät
lähdeteoksen tarkat tiedot. Viitetekniikan ja lähdeluettelon
on aina vastattava toisiaan.
- - sana sana sana. (Kuukka 1998, 21.) Sana sana sana - -
- - sana sana sana. (Kuukka 1998, 68-72.) Sana sana sana - -
Jos tekijä ilmenee tekstissä, nimi voi jäädä
viitteestä pois:
- - kuten Kuukka (1998, 21) on tutkimuksessaan todennut - -
Mikäli lainattuja ajatuksia esitetään vain yhdessä
virkkeessä, viittaus merkitään virkkeen sisään
(ilman pistettä):
Tutkijoiden mielipiteet asiasta vaihtelevat, mutta yleinen suuntaus
on se, että oppiminen tulisi aloittaa alle 10-vuotiaana. Oppiminen
voidaan myös aloittaa jo lastentarhaiässä (Stern 1987,
82).
Jos lähdeteoksen tietoja on hyödynnetty useammassa virkkeessä
laitetaan viite viimeisien referoidun virkkeen pisteen jälkeen.
Viite muodostaa tässä tapauksessa oman virkkeen, joka päätetään
pisteeseen (piste sulkeiden sisässä).
Pintastruktuurin analyysi ei useinkaan paljasta syvyysstruktuuria.
Tämä tulee selvästi ilmi nimenomaan kaksiselitteisissä
ilmauksissa, joissa sama pintastruktuuri edustaa kahta eri syvyysstruktuuria.
(Ravila 1967, 163.) Tämä ei kuitenkaan - -
Tällaisen viittauksen ulottuvuusalue on ko. kappaleen alkuun
saakka. Se ei voi ylettyä kappaleen rajan yli. Jokaisessa lainatussa
kappaleessa on oltava viitemerkintä, vaikka tiedot olisivat saman
lähteen samalta sivultakin. Kappaleen loppuun asetettu viite ulottuu
koko kappaleeseen.
Jos osa kappaleesta - esim. kappaleen alku - on kirjoittajan omaa tekstiä
ja kappaleen loppuosa on otettu jostain lähteestä, on lainauksen
alku mahdollista osoittaa esimerkiksi ns. kehysliitoksella eli nostetaan
lähdejulkaisun kirjoittaja tekstiin mainitsemalla hänet nimeltä.
Kaikki rakenteet eivät ole merkitykseltään välttämättömyyttä
ilmaisevia. Ikolakin toteaa (1974, 22), että nesessiivisyys voi
olla rakenteissa eriasteista. Se voi vaihdella vahvasti nesessiivisestä
merkityksestä täysin olemattomaan nesessiivisyyteen.
Kappaleen lopusta voi tässä tapauksessa jäädä
viite pois, jos tekstiyhteydestä selviää, että kehysliitoksessa
mainitun lähteen referointi jatkuu.
Kun tekijöitä on enemmän kuin yksi:
Leena Lahtinen ja Seppo Virtanen (1986, 66) ovat todenneet - -
(Lahtinen & Virtanen 1986, 66.)
(Lahtinen - Virtanen 1986, 66.)
(Lahtinen, Virtanen & Hämäläinen 1988, 121.)
(Lahtinen - Virtanen - Hämäläinen 1988, 121.)
Myöhemmin useampitekijäiseen lähteeseen viitattaessa
riittää ensimäisen tekijän mainitseminen:
Allard ym. (1988, 124) ovat todenneet - -
(Allard ym. 1988, 124.)
Viittaus useaan lähteeseen:
(Virtanen 1980, 13; Saari 1987, 30; Huusko 1988, 23-24.)
Jos julkaisun tekijä on tuntematon tai esimerkiksi laaja toimituskunta,
voidaan vitata suoraan julkaisun nimeen, nimestä muodostettuun
lyhenteeseen tai mihin tahansa symboliin, joka viittaa lähdeluettelon
vastaavaan kohtaan ja selviää siellä tarkasti. (Suomen
Hiihtoliiton miet. 2001, 13.)
(ISO 1996, 22.)
(Anon. 1977, 12.)
Jos joutuu viittaamaan saman kirjoittajan samana vuonna ilmestyneisiin
julkaisuhin, on viittauksiin merkittävä vuosiluvun jälkeen
pieni kirjain. Tämä toistetaan myös lähdeluettelossa.
(Kuukka 1998a, 77.)
Jos lähteinä on samansukunimisten kirjoittajien julkaisuja
samalta vuodelta, viitteeseen merkitään etunimen alkukirjain:
(Kuukka, I. 1988, 77.)
Mikäli jostain syystä joudutaan tyytymään ns. toissijaiseen
lähteeseen tulee sen ilmetä viitteestä ja tekstistä
seuraavasti:
Päävalmentaja Kyrö on todennut (Petäjä 2001,
39) hiihdossa olevan tärkeää - -
Sanomalehtiartikkeliin viitataessa sivunumero voi jäädä
pois:
(Ruunasjärvi 1989.)
Viitattaessa artikkeliin tai kokoomateoksen osaan, viittaukseen kirjoitetaan
artikkelin kirjoittajan nimi. Koko teoksen toimittaja sekä julkaisun
nimi selviää teitoineen vasta lähdeluettelosta.
(Virtanen 1983, 45.)
Suullisesti tai kirjeitse saatuihin tietoihin viitataan seuraavasti:
Tutkija Raija Korhosen (henkilökohtainen tiedonanto 5.1.1995)
mukaan - -
- - on perusteltua. (Tutkija Raija Korhonen, henkilökohtainen
tiedonanto 5.1.1995.)
Suullista tiedonantoa ei merkitä lähdeluetteloon.
Jos lähteen julkaisuvuosi on tuntematon merkitään vuosiluvun
kohdalle merkiksi s. a.
(Paavolainen s. a., 19.)