ELSA ENÄJÄRVI-HAAVIO:   ALKUSIVU  |   KIRJALLISUUTTA  |   PALUU TIEDENAISIIN


ELSA ENÄJÄRVI-HAAVIO JA AKATEEMISTEN NAISTEN LIITTO

Kun Elsa Enäjärvi aloitti jatko-opintonsa, väitelleitä  ja väittelemään suuntautuvia naisia oli  yliopistolla harvassa. Hieman todennäköisemmin tällaisiin naisiiin saatttoi törmätä vuonna 1922 perustetun Suomen Akateemisten Naisten Liiton piirissä, jonne Elsa Enäjärvikin jo 1920-luvulla hakeutui.  Ollessaan vuonna 1927 opintomatkalla Englannissa ja asuessaan Kansainvälisen Akateemisten Naisten Liiton talossa hänellä oli mahdollisuus  tavata päivittäin useampiakin väitöskirjaa tekeviä nuoria naisia. Matkakirjasaan Vanha iloinen Englanti  (1928) hän tilittää riemuaan tästä mahdollisuudesta tutustua eri puolilta maailmaa tuleviin, samanhenkisiin kanssasisariin  mm. seuraavasti: ?ennen kaikkea on Crosby Hall erinomainen siksi, että siellä aina tapaa ihmisiä, joiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia, ? näiden neljänkymmenen viiden opiskelijattaren, jotka tutkintonsa suoritettuaan ovat tänne saapuneet, ajatustavassa on jo luonnostaan yhteistä?.

Elsa Enäjärvi-Haavio kuului 1930-luvulla Suomen Akateemisten Naisten Liiton keskushallitukseen ja oli ulkomaankomitean puheenjohtajana. Vuonna 1948 hänet valittiin Liiton puheenjohtajaksi, jossa tehtävässä hän toimi kuolemaansa saakka. Viimeisenä elinvuotenaan hän osallistui Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana Akateemisten Naisten Maailmanliiton 30-vuotiskonferenssiin Sveitsissä ja oli jopa ehdolla Maailmanliiton varapresidentiksikin.

Toiminta Liitossa vaikutti  myös Elsa Enäjärvi-Haavion kirjalliseen tuotantoon. Kun Liiton piirissä syntyi vuonna 1932  idea siitä, että jo korkeaan ikään ehtineen Suomen ensimmäisen naismaisterin, Emma Irene Åströmin muistelmat oli saatava talteen, Elsa Enäjärvi-Haavio otti hankkeen toteuttamisen tehtäväkseen. Lukuisia haastatteluja edellyttänyt muistelmateos Elämäni ja ystäväni ilmestyi vuonna 1933 Elsa Enäjärvi-Haavion suomentamana ja toimittamana. Toiminta liiton piirissä antoi kimmokkeen myös tutkielmalle Naiset ja tieteellinen työ (1947). Tutkielma, jossa todistellaan oikein tilastoluvuin, kuinka perhe ei ole ollut este naisten tieteelliselle työlle, vastasi hyvin Liiton pyrkimyksiä hälventää akateemisiin naisiin liittyviä ennakkoluuloja.

Paria kuukautta ennen kuolemaansa Elsa Enäjärvi-Haavio luonnosteli päiväkirjaansa  puhetta Akateemisille Naisille. Se julkaistiin hänen kuoltuaan Suomen kuvalehdessä  (5/1951) hänen viimeisenä tervehdyksenään ja testamenttinaan Akateemisille Naisille.