OTTEITA MATKAKIRJASTA VANHA ILOINEN ENGLANTI (1928)
(Vaikutelmia Kansainvälisen Akateemisten Naisten Liiton talosta, Crosby Hallista)

Neljäkymmentäviisi akateemista naista yhdessä talossa! Kauhistuttava ajatus! Pelottava prillisilmäisten luola! Tunnustan itsekin, että sekavin tuntein odotin, millaista siellä sitten olisi. Ja nyt vakuutan, että minulla tuskin missään asuinpaikassani on ollut niin hilpeätä ja hauskaa.

Akateeminen nainenhan ei enää nykyjään merkitse sitä hirviötä, mikä luotiin hänen tyypikseen viisikymmentä vuotta sitten. Nykyajan akateeminen nainen ei ole enää mikään uranuurtaja, poikkeusihminen, profeetoille välttämättömine poikkeuksellisine elintapoineen ja vaateparsineen. Samoin kuin maailma on ottanut ja sen on täytynyt ottaa vastaan ajatteleva ja opiskeleva nainen, samoin on tämä uusi naistyyppi astunut ajan tasalle.Se on, jos tarvitaan, yhtä leikkotukakinen ja lyhythameinen kuin sen kanssasisaretkin, ruumiiltaan plastiikan ja urheilun treenaama ja puvultaan tyylikäs, ottaa savukkeen ja cocktailin, tanssii black bottomia ja blues'ta milloin haluttaa, jos on sen luonteinen.(..)

Kun kaksikymmentäviisi englantilaista naisinsinööriä saapuui kokoustaan pitämään, niin heidän joukossaan oli koko lailla sitä kammoksuttua miesmäistä tyyppiä rempseine vaateparsineen. Mutta heidän työnsäkin vaatii erikoista luonteenlaatua, ja monet vanhemmat heidän joukossaan kuuluvat alansa rohkeisiin uranuurtajiin. - Mitään karrikoitavaa ei halukkainkaan silmä sensijaan löytäisi parhaillaan keskipöydän äärellä seurustelevasta ryhmästä: pieni, kauniskasvoinen oxfordilainen kirjallisuustohtori, joka on niin siro ja suloinen, kuin ei olisi kirjastojen pöly häneen milloinkaan koskenut eikä istuminen häntä kangistanut; hiljaista henkevyyttä säteilevä amerikkalainen naisprofessori ja australiailainen lääkäri, aina terävästi iskevä ja eloisa, aina 'fiksusti' puettu. - Iloisin ja herttaisin kaikista on kuitenkin nuori kalifornialainen lääkärinalku, huolimatta siitä, että hänen surullisena kohtalonaan ovat kainalosauvat. (...)

Ennen kaikkea on Crosby Hall erinomainen siksi, että siellä aina tapaa ihmisiä, joiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia. Täyshoitolassa sellaista sattuu vain joskus harvoin onnellisen sattuman kaupalla.  Näiden neljänkymmenen viiden opiskelijattaren, jotka tutkintonsa suoritettuaan ovat tänne saapuneet, ajatustavassa on jo luonnostaan yhteistä, ja niin suuresta joukosta löytää aina joitakin erityisen mieluisia tovereita. Ja siellä oppii jotakin joka päivä. Tuntee selvästi, kuinka maailmankäsitys avartuu. Rupeaa ajattelemaan uudella, laajemmalla tavalla. Keksii niin paljon uusia asioita ja uusia maita, ettei voi tulla toimeen lopulta ostamatta huoneeseensa pientä maapalloa näkyväksi vertauskuvaksi ja jottei häpäisisi itseään harhakäsityksillä.

Ja kuinka hauskoja väitöskirjanaiheita ihmisillä saattaa olla! Komea puhdasverinen, vaalea amerikatar oli kirjoittanut väitöskirjan, joka kosketteli maailmansotapolitiikkaa. Toinen amerikatar, Miss Wagner valmisteli tutkimusta Shakespeare-esityksistä Englannissa viimeksi kuluneiden kolmenkymmenen vuoden aikana. Siihen tulevat kysymykset kaikenlaatuisista päivänpolttavista teatteriasioista, sellaisista kuin Shakespeare uudenaikaisessa puvussa, tai sen vastakohta Shakespeare yksiseinäisellä Elisabethin-aikaisella näyttämöllä. (...) Odotan jännittyneenä hänen suuren kuvitetun kirjansa ilmestymistä. Samoin odotan, että Lindberghin avaamalle tielle pian kehittyisi säännöllinen ilmaliikenne, niin että voisin lentää häntä katsomaan. Sillä hän oli paras kaikista.(...)

(K)uinka hauskaa on elää aikana, jolloin Australia, Kalifornia ja Fidzi-saaret ja Honolulu on yleensä löydetty ja sivistykselle valloitettu, niin että sieltä nyt voi tulla opiskelijoita kertomaan näiden paikkojen elämästä, ja on kulkuneuvoja ja on vuorovaikutusta kaikkien näiden ihmisten ja kansojen ja maanosien välillä. Ja mukavinta on, että juuri kaiken maailman naiset tässä talossa ensi kertaa tulevat kokoon ja voivat päivästä päivään jutella toistensa kanssa reilusti ja toisiaan ymmärtävästi ilman ennakkoluuloja ja sivuvivahduksia. Onko tästä sitten tuloksena maailmanrauha ja paratiisi vai sekasotku ja perikato, sitä ei lopultakaan kukaan tiedä. Mutta uuden ajan asioihin, jotka ennen eivät olleet mahdollisia, tämäkin kuuluu.
(s. 157-175)

Crosby Hallin vaakuna