Tutkijan taidot ja tutkimusprosessi                                                         2. luento 25.9.                     

(huom. kurssin mapista löytyy moniste luennolla käsitellyistä asioista ja tässä mainitut kuviot)

Tutkijalta vaaditaan monenlaisia asioita: on tunnettava tieteen perinnettä ja aikaisempaa tutkimusta, menetelmiä, tiedeyhteisön puhekäytäntöjä ja tutkimusta toimintana. Taitoja voi hahmottaa esim. seuraavan nelikentän (Luostarinen & Väliverronen: Tekstinsyöjät, 1991, 9) avulla.

Kyseessä ovat tiede instituutiona (viralliset säännöt), tiede tiedon traditiona (oppihistoria ja metodiikka), tiede sosiaalisena toimintana (puhekäytännöt ja pelisäännöt) ja tiede tutkijan työnä (ongelmien asettaminen ja ratkaisu).

Tutkimuskurssilla tärkeää on nimenomaan opiskella sitä, mitä on tutkijan työ. Jaana Venkula on kirjassaan Tietämisen taidon puolestaan listannut keskeisiä taitoja joita hyvältä tutkijalta vaaditaan.

   1.Teoreettisen ajattelun taito

   2.Ongelman havaitsemisen ja rajaamisen taito

   3.Tieteellisen perustelemisen taito

   4.Ongelmakeskeinen lukutaito

   5.Ongelmakeskeinen esitystaito

   6.Luovuus

Edellä kuvatut listat pyrkivät korostamaan tieteen ja tieteellisen tutkimuksen erityisluonnetta. Sitä ei pidä missään nimessä väheksyä. Mutta silti – on tärkeää muistaa myös luovuus ja yksinkertaisuus. Säännöt opiskelemalla ja niitä noudattamalla voi oppia tekemään tieteelliseltä näyttävää tutkimusta – mutta ei välttämättä tuottamaan uutta tietoa.

Tutkimus prosessina

1)Kaiken tutkimisen lähtökohtana on siis kysymysten asettaminen.

Sitä kutsutaan myös ongelman asettamiseksi. Jokainen tutkimus on – tai ainakin sen pitäisi olla – vastaamista johonkin tutkimusongelmaan. Jotta tuohon ongelmaan voitaisiin löytää vastaus, se on jaettava osiin, joita selvitetään erilaisten, konkreettisten kysymysten avulla.

Tämä tutkimusongelma ja siitä johdetut kysymykset puolestaan ohjaavat koko tutkimusprosessia. Mitä kirjallisuutta luetaan, mitä taustatietoa hankitaan, millaista aineistoa hankitaan, jne.

Parhaimmat tulokset saadaan silloin kun opiskelija itse asettaa omat kysymyksensä eikä pyri vastaamaan ennalta asetettuihin kysymyksiin.

2) Toinen tärkeä asia on se, että tutkimus on prosessi, jossa jatkuvasti tarkennetaan kysymyksiä.

Ensimmäisenä asetetut kysymykset toimivat usein vain lähtökohtana ja varsinaiset tutkimuskysymykset muuttuvat usein matkan varrella. Määrällisessä tutkimuksessa tutkimusongelman ja –kysymysten pohjalta muotoillaan usein tutkimushypoteesi, joka sitten testataan tutkimuksessa. Laadullinen tutkimus ei kuitenkaan etene näin suoraviivaisesti. Saattaa olla että tutkimusongelma hahmottuu meille vasta prosessin loppuvaiheessa. Samoin tutkimuskysymykset. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tutkimuksen alussa pitäisi esittää kysymyksiä. Ilman niitä prosessi hajoaa käsiin, emme pysty rajaamaan sitä mitä meidän kannattaa lukea, sitä mitä aineistoa meidän kannattaa hankkia. Ylipäätään – oppimistutkimusten mukaan - on vaikea omaksua tietoa, ellei aseta itselleen kysymyksiä, jotka ohjaavat lukemista. Siksi tenttiin lukeminen ei yleensä ole kovin hyvä tapa oppia uusia asioita. Siinä kun tavoitteena on usein vain mekaanisesti painaa mieleen, mitä kirjassa sanottiin.

3) kolmas tärkeä asia on se, että tutkimusprosessin kuluessa tehdään jatkuvasti valintoja: mitä tutkitaan, mistä näkökulmasta, mitä teorioita käytetään, mitä menetelmää sovelletaan jne. Tärkeintä on pyrkiä tekemään nämä valinnat tietoisesti. Ettei vain ajauduta siihen, mikä tulee eteen ensimmäisenä.

Miten sitten osaa tehdä tietoisia valintoja ja vieläpä oikeita valintoja? Tähän ei ole olemassa mitään selkeitä ohjeita. Nuo edellä kuvatut asiat tutkimusprosessista kyllä raamittavat jollain tapaa valintoja, mutta mitään ohjeita niistä on vaikea vetää.

Kysymys on paljon myös subjektiivisista valinnoista: se taas riippuu tutkijan ominaislaadusta ja kiinnostuksen kohteista. Mikä kiinnostaa, mikä luonnistuu itselle. Kiinnostaako teoreettinen ja käsitteellinen pohdiskelu vai empiirisen aineiston tarkka erittely? Siksi en halua antaa tarkkoja ohjeita siitä, kuinka monta sivua teidän pitää kirjoittaa aiemmasta tutkimuksesta, montako menetelmästä ja kuinka paljon varataan aineiston analyysille. Tärkeintä on että kaikki olennaiset asiat tulee käsiteltyä.

Yksi tärkeä ehto valintojen tekemiselle kuitenkin on: tutkijan on pystyttävä perustelemaan valintansa: miksi tämä teoria tai näkökulma on hyvä tai sopiva, miksi tämä menetelmä tai aineisto?

On myös tärkeää oppia tiedostamaan valintojen seurauksia? Jos on esimerkiksi päätynyt tekemään laadullisen tutkimuksen, sitä ei voi kirjoittaa luettelemalla kuinka moni tutkittava oli mitäkin mieltä.

Luennon lopulla käsittelin viestinnän tutkimuksen erityisluonnetta monitieteisenä  tutkimusalana. Jos olet kiinnostunut tästä, lue seuraava artikkeli:

Esa Väliverronen: Viestinnän tavaratalossa. Havaintoja 'postnormaalista' tieteestä. Teoksessa Media ja me, Juhlakirja Pertti Tiihoselle. Toim. Ritva Levo-Henriksson ja Marko Ampuja. Viestinnän julkaisuja 1. Helsingin yliopiston viestinnän laitos, 2000, s.85-97.

http://www.valt.helsinki.fi/staff/valiverr/mediameta.htm