Kirjoitus julkaistu muokattuna Yliopisto -lehdessä 20/2000, s. 16-18.

Esa Väliverronen:

Geenihype voi kääntyä tiedeyhteisöä vastaan

Katteettomat lupaukset saattavat käydä kalliiksi tieteen tuloksia markkinoitaessa. Varsinkin geenitutkimus on täynnä varoittavia esimerkkejä ja tämä kehitys voi romuttaa tieteen arvostuksen kansalaisten ja rahoittajienkin silmissä.

Näin varoitteli Washingtonin genomikeskuksen johtaja, professori Maynard Olson. Hän esiintyi marraskuun puolivälissä Heidelbergissa tieteen ja yhteiskunnan suhteita pohtivassa konferenssissa.

Euroopan molekyylibiologian laboratorion järjestämään kokoukseen osallistui geenitutkijoita, yhteiskuntatieteilijöitä, viranomaisia, teollisuuden edustajia, toimittajia ja kansalaisjärjestöjen edustajia. Tavoitteena oli luottamuksen ja vuoropuhelun lisääminen. Kun tiedeyhteisö on usein sysännyt vastuun geenitekniikkaan liitetyistä katteettomista lupauksista tai perusteettomista uhkakuvista muiden harteille, tällä kertaa myös geenitutkijat itse olivat tavallisista itsekriittisempiä. Ehkä ongelma ei olekaan pelkästään tietämättömissä kansalaisissa, holhoavissa viranomaisissa, pätemättömissä poliitikoissa, hypeä lietsovissa yrityksissä tai suuria otsikoita hamuavassa mediassa.

Olson on osallistunut keskeisesti ihmisen perimää tutkivan Human Genome projektin suunnitteluun. Vaikka projekti on ollut monella tapaa tieteellinen menestystarina, se on Olsonin mielestä tuottanut myös muutamia karvaita opetuksia.

Erityisen kriittisesti Olson suhtautuu Human Genome hankkeen kaupalliseen kilpailijaan Celeraan. Hän esitti kalvolla rinnakkain Celeran pörssikurssin kehityksen ja yhtiön pitämien lehdistötilaisuuksien ajankohdat, ja väitti, että yhtiö on vedättänyt kursseja ylöspäin osin perusteettomilla lupauksilla kerätäkseen rahaa markkinoilta. "Kun yritykset voivat muuttaa markkina-arvoaan miljoonilla dollareilla muutamassa viikossa esittämällä tarkoitushakuisia ja tieteellisesti virheellisiä tietoja, tiedeyhteisön perusperiaatteet eivät enää toimi". Olson tosin myönsi, että hänen arvionsa Celerasta ei ole aivan puolueeton. Hän on ollut julkisuudessa useasti napit vastakkain Celeran johtajan Craig Venterin kanssa.

Olson lanseerasi aikanaan termin 'science by press', jonka voisi suomentaa vaikkapa tiedotustilaisuustieteeksi. Kysymys on siitä, että tutkijat, tutkimuslaitokset, yliopistot ja yritykset markkinoivat tutkimuksiaan medialle ennen kuin niistä on keskusteltu kunnolla tiedeyhteisön sisällä. Tarkoituksena on kerätä huomiota, hankkia lisää rahoitusta tai vaikuttaa pörssikursseihin yhä kovenevassa kilpailussa. Tunnetuin esimerkki lienee kylmäfuusio, joka julkistettiin ensimmäisenä lehdistötilaisuudessa 1980-luvun lopulla. Toisaalta lääketieteellinen tutkimus, viime aikoina erityisesti geenitekniikan sovellukset tarjoavat samankaltaisia esimerkkejä. Suomessakin mm. lääketieteilijät ovat käyneet aika ajoin keskustelua siitä, onko kiristyvä kilpailu houkutellut tutkijoita julkaisemaan tuloksiaan ennenaikaisesti mediassa.

Olsonin mielestä lupaukset geenikartoituksen suurista ja välittömistä hyödyistä ihmisten terveydelle ovat kärsineen inflaation. Samalla on käynyt selväksi että 'uuden talouden' pelisäännöt eivät sovi yksiin tiedeyhteisön pelisääntöjen kanssa. Hänen mielestään tutkijat eivät voi vetäytyä vastuustaan tieteen kaupallistumisen paineissa.

Kasvigeneetikan puolella vastaava inflaation kärsinyt väite on lupaus kehitysmaiden ruokaongelman ratkaisemisesta geenitekniikan avulla. Kokouksessa tähän miinaan astui Aventis-yhtiön edustaja, joka aloitti esityksensä biotekniikan siunauksellisuudesta kehitysmaiden ruokaongelmien ratkaisemisessa, siirtyäkseen tosin nopeasti esittelemään kehittyneiden länsimaiden houkuttelevia markkinoita terveysvaikutteisten elintarvikkeiden tai lemmikkien ruuan valmistuksessa.

Hän sai kritiikkiä paitsi paikalla olleelta Greenpeacen edustajalta, myös itse geenitutkijoilta, joiden mielestä kehitysmaiden ruokaongelmien ratkaisu edellyttää paljon muutakin kuin geenitekniikkaa. Tämä biotekniikan yritysten, mutta myös joidenkin genetiikan tutkijoiden viljelemä lupaus onkin onnistunut suututtamaan monia geeniruuan epäilijöitä. Tätä kautta se on lisännyt epäluuloja kansalaisten keskuudessa ja samalla geeniruuan vastustusta.

Berliinin Humboldt -yliopiston professori, tunnettu biokemisti Jens Reich vaatikin tutkijoilta enemmän nöyryyttä ja varovaisuutta. Vaikka mielipidetutkimusten mukaan eurooppalaiset suhtautuvat geenitutkimuksen lääketieteellisiin sovelluksiin paljon positiivisemmin kuin kasvien geenimuunteluun "geenitutkimuksen ennenaikainen soveltaminen ja väärinkäyttö diagnostiikassa ja terapiassa on estettävä".

Kokouksessa nousi monta esille se, että perinteinen jaottelu itse tieteeseen ja käytännön sovelluksiin on käynyt hankalaksi, vaikka osa tutkijoista edelleenkin vaatii täydellistä akateemista vapautta tällä perusteella. Myös useat geenitutkimukset alueet ovat muuttuneet teknotieteeksi, jossa rajaa perustutkimuksen, soveltavan tutkimuksen ja tuotekehityksen välille on käytännössä vaikea vetää.

Tiede on tullut monella tapaa osaksi yhteiskuntaa, halusivatpa tutkijat sitä tai ei. Tämä on merkinnyt sitä, että tiedettä arvioidaan nykyisin monilla muillakin areenoilla kuin tiedeyhteisön sisällä. Siksi tutkijoiden tuottamat tekniset innovaatiot joutuvat nykyisin hankkimaan oikeutuksensa myös kaupallisilla markkinoilla, yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, eettisessä keskustelussa tai kansalaisten ja kuluttajien keskuudessa. Samalla tiedettä koskevasta viestinnästä ja tieteen julkisuudesta on tullut yhä tärkeämpää. Siinäkään eivät enää perinteiset mallit päde. Viestinnässä nämä erilaiset areenat ja yleisöt on kulloinkin otettava huomioon eikä ylhäältä alas suuntautuva valistus välttämättä toimi. Dialogi on mahdollista vain jos myös yleisön näkemykset ja tarpeet otetaan huomioon. Suoraviivaisen markkinoinnin ja tuputtamisen rajat tulevat nopeasti vastaan.

Kokouksessa viitattiin toistuvasti tieteen arvostuksen laskuun. Tätä keskustelua on käyty viime aikoina varsinkin Englannissa, jossa viime keväänä julkaistiin parlamentin ylähuoneen teettämä kyselytutkimus kansalaisten asenteista suhteessa tieteeseen. Tutkimus nosti esiin selkeästi sen, että kansalaisilla on syviä epäluuloja yritysten tilaamaa yliopistotutkimusta kohtaan.

Yliopistot ovatkin joutuneet tavallaan puun ja kuoren väliin. Kun julkinen rahoitus vähenee, yliopistot joutuvat hankkimaan lisää rahaa muualta. Seurauksena voi kuitenkin olla epäily tutkimuksen puolueellisuudesta. Englannissa tiedemaailma on saanut syytöksiä erityisesti siitä, miten myös tieteelliset asiantuntijat osallistuivat hullun lehmän taudin salailuun sekä siitä, että tutkijat suhtautuvat liian ylimielisesti kansalaisten pelkoihin geeniruuasta.

Esa Väliverronen