OPPONENTIN TEHTÄVÄT

 

 

 

Opponointi on keskustelua, vuorovaikutusta ja argumentoinnin taitojen opiskelua. Seminaarin osana sillä on kaksi tärkeää tavoitetta:

 

1)      auttaa esitelmän tekijää kehittämään tutkimussuunnitelmaansa

2)      arvioida esitelmän vahvuuksia ja heikkouksia

 

Opponointi ei ole pelkästään esitelmän kriittistä arviointia. Vähintään yhtä tärkeää on tehdä hyviä kysymyksiä, jotka haastavat esitelmän tekijän miettimään uudelleen työnsä lähtökohtia, ongelmanasettelua ja rajauksia. Esitelmän tekijän on puolestaan osoitettava, että hänen tekemänsä valinnat ovat onnistuneita ja perusteltuja. Tai hän voi miettiä sitä, miten suunnitelmaa voisi kehittää ja muokata niin, että se paremmin vastaa asetettuihin tavoitteisiin. Parhaimmillaan keskustelu tuottaa uusia ideoita ja oivalluksia, jotka auttavat työn kehittämisessä.

 

Arvioinnissa on tärkeää etsiä työn vahvuuksia ja heikkouksia tasapuolisesti, ei pelkästään kaivella työn ongelmia. Paras retorinen strategia tähän on kuitenkin tarkentavien ja kriittisten (valintoja kyseenalaistavien) kysymysten teko ja vasta-argumenttien esittäminen. Opponentti voi myös kysyä, miksi tekijä on valinnut tietyn näkökulman, teorian, menetelmän tai aineiston. Samoin käsitteiden käyttöä kannattaa pohtia ja kyseenalaistaa. Kritiikissään opponentin on kuitenkin kunnioitettava tekijä valintoja ja rajauksia, eikä vaadittava vastauksia kysymyksiin, joihin työllä ei ole mahdollista vastata.

 

Retoriselta kannalta tärkeää seminaaritilanteessa on roolin ottaminen. Opponentin tehtävänä on kysyä ja kyseenalaistaa, esitelmän tekijän tehtävänä on vastata ja puolustaa työtään. Keskustelussa riitelevät argumentit eivät ihmiset.

 

Opponentin on perehdyttävä esitelmään huolellisesti etukäteen ja tutustuttava myös muuhun aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen. Koska opponentteja on kaksi, heidän kannattaa sopia etukäteen puheenvuoroista itse seminaaritilanteessa. Opponointi on hyvä rakentaa loogisesti eteneväksi kokonaisuudeksi.

 

Tilaisuuden aluksi tekijä esittelee työtään lyhyesti ja ytimekkäästi (10-15 min.), sillä kaikkihan ovat etukäteen lukeneet työn ja tuntevat sen. Sen jälkeen opponentit johdattelevat keskustelun kulkua.

 

Opponentti kirjoittaa kommenteistaan 1-2 liuskan tiivistelmän, joka jätetään ennen seminaaria vetäjälle ja seminaarin jälkeen esitelmän pitäjälle.

 

è    ohjeita esitelmän arvioinnista ja opponoinnista (Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttila: Argumentti ja kritiikki, Gaudeamus 1999)