Suomen kielen synonyymisiä idiomeja

 

 

Tähän tiedostoon on koottu suomen kielen synonyymisiä idiomeja. Keruu on tehty idiomien synonymiatutkimusta varten pitäen samalla mielessä mahdollisia idiomisanakirjahankkeita. Luettelot luovutetaan tässä vaiheessa keskeneräisinä kysymysmerkkeineen kaikkineen vapaaseen käyttöön.

 

Idiomin ja synonymian määritelmästä

 

Idiomi on tässä keruussa määritelty pääpiirteissään näin: idiomi on kahdesta tai useammasta sanasta muodostuva epäkompositionaalinen ilmaus, jolle löytyy myös kirjaimellinen selitys. Rajatapauksissa ilmaus on mielummin otettu mukaan kuin jätetty pois. Idiomien synonymiasta ei tiettävästi ole olemassa toistaiseksi minkäänlaisia määritelmiä. Tässä idiomien mahdolliseen synonymiaan on suhtauduttu kuten yksittäisten lekseemien synonymiaan: synonymia on ilmausten merkitysten samankaltaisuutta.

 

Lähteet ja keruutapa

 

Idiomit on kerätty pääosin seuraavista lähteistä:

Kari, Erkki 1993: Naulan kantaan. Nykysuomen idiomisanakirja. Otava.

Kivimies, Yrjö 1964: Näinkin voi sanoa. Suomen kielen fraseologiaa. Tammi.

Nenonen, Marja 2002: Idiomit ja leksikko. Lausekeidiomien syntaktisia, semanttisia ja morfologisia piirteitä suomen kielessä. Joensuun yliopisto.

Lisäksi on mukaan tarvittaessa otettu ilmauksia mistä tahansa muualtakin.

Aineiston kerääjä on lukenut aineistoja lyhyen ajan kuluessa uudelleen ja uudelleen ja kerännyt samalla tietokantaa yhdistelemällä merkitykseltään samansukuisia idiomeja. Keruun tarkoitus oli kerätä mahdollisimman paljon synonyymisiksi epäiltyjä idiomeja.

Idiomien kirjaus ei ole aivan yhtenäistä (esim. verbillisissä idiomeissa transitiivisuus / intransitiivisuus voi heitellä). Myös idiomien muunneltavuus on paikoin esitetty kirjavasti, esim. verbillisten idiomien verbin ja objektin vaihtelu tuottaa lukuisia mahdollisia idiomeja, kuten näkyy vaikka alkoholin käyttöä kuvaavista idiomeista. Samoin usein on ollut epävarmaa, löytyykö synonyymisten idiomien ryhmälle lainkaan ”hakuidiomia” ja mikä se olisi.

On vielä huomattava, että koska aineisto kuvaa vain synonyymisiksi havaittuja idiomeja, se ei anna edustavaa kuvaa koko suomen kielen idiomijoukosta.

           

Aineiston ryhmittely

 

Aineiston ryhmittely on keskeneräinen, osittain siinä on pyritty noudattamaan suomen kielen verbikategorioita (Pajunen 1999), osittain temaattista rakennetta. Taustalla on ollut idea temaattisesti kootusta idiomisanakirjasta[1].

Nyt ryhmittelyn tavoite on vain helpottaa aineiston hahmottamista, ei esittää rakennetta mahdolliselle temaattiselle idiomisanakirjalle. Tämä älköön kuitenkaan estäkö aineiston tarkastelua siinä tarkoituksessa, mihin se on kerätty – idiomien synonymian tutkimisessa. Synonymian näkökulmasta olennaisinta on kahden tai useamman toisiinsa yhdistetyn idiomin välinen mahdollinen yhteys.

Aineistossa olevat idiomien synonyymiparit (-tai joukot) on ryhmitelty ensin verbillisiin ja verbittömiin idiomeihin (mukailtu Nenosen 2002 jaottelusta). Verbillisten idiomien ryhmittely on hyvin vapaasti sovellettu semanttisesti määräytyvistä verbiluokista (Pajunen 1999)[2] sekä temaattisesta järjestyksestä. Verbittömät idiomit jakaantuivat hyvin luonnostaan neljään pääluokkaan: interjektiot, tapaan liittyvät ilmaukset, aikaan liittyvät ilmaukset, substantiivisest ja loput (on oletettavaa, että aineiston kasvaessa näitä luokkia muodostuu lisää). Erityisesti verbilliset idiomit jakautuvat vielä alaryhmissä edelleen. Jonkin ryhmän puuttuminen ei tarkoita sitä, että ryhmän idiomit on jätetty tarkastelun ulkopuolelle. Näissä tapauksissa on todennäköisintä se, ettei kyseisestä ryhmästä ole tämän tutkimuksen puitteissa havaittu synonyymisiä idiomeja.

 

Tekijä on tietoinen aineiston monista epäjohdonmukaisuuksista ja kuulee mielellään palautetta mistä tahansa aineistoon liittyvästä.

 

 

Ulla Vanhatalo

ulla.vanhatalo@helsinki.fi