Finnish Science Policy in International Comparison

  
Monissa kehittyneissä läntisissä maissa systemaattisen tiedepolitiikan harjoittaminen vahvistui 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin siinä korostuivat sekä tieteen tason kohottaminen että tieteen yhteiskunnallisen arvon pohtiminen. Viimeisen vuosikymmenen aikana tiedepolitiikka on lähentynyt teknologia- ja talouspolitiikkaa. Sen seurauksena siihen on tuotu globaaleista markkinoista ja taloudellisesta kasvusta johdettuja muutostoiveita. Ne näkyvät OECD:n ja EU:n tiede- ja teknologiapoliittisissa linjauksissa, joista keskeiset ajatukset tietoperusteisen talouden toimintamalleista ovat valuneet useimpien jäsenmaiden tiedepolitiikkoihin. Ne sitovat yliopistot innovaatiopolitiikan harjoittajiksi ja tuovat myös akateemiset huippututkimusyksiköt lähelle osaamiskeskuksia. Viime aikoina perustutkimuksen asemaan on kuitenkin kiinnitetty uudelleen huomiota. Varsinkin EU on tuonut tiedepoliittiseen keskusteluun eurooppalaisen tutkimusalueen sekä puhunut perus - ja eturivintutkimuksen edistämisestä.

Tässä tutkimuksessa asetamme suomalaisen tiedepolitiikan kansainväliseen vertailevaan kehykseen ja erittelemme ylikansallisia pyrkimyksiä ja niiden siirtymiä kansallisiin valintoihin. Tutkimuskohteina ovat kuuden maan (Ruotsi, Tanska, Hollanti, Englanti, Ranska ja Kanada) osin samansuuntaisesti, mutta monin tavoin myös omaleimaisesti liikkuneet tiedepoliittiset ratkaisut. Näihin maihin tutkimusryhmän jäsenet tekevät tutkijavierailuja ja keskustelevat kansallisten tiedepoliittisten asiantuntijoiden kanssa. Lisäksi tutkimme olemassa olevien dokumenttien avulla kolmea muuta maata (Irlanti, Sveitsi ja Norja). Kaikki valitut maat ovat kiinnostavia monessa mielessä. Varsinkin pohjoismaat sijoittuvat korkealle, kun mitataan tutkimuspanostuksia ja kilpailukykyä. Sen sijaan ne putovat kansainvälisestä kärjestä monen muun kriteerin perusteella. Osassa valituista maista tiedehallinto ja sen käytännöt on järjestetty uudelleen varsin radikaalilla tavalla. Toisissa maissa on valittu varovainen lähestymistapa ja pidetty tiedejärjestelmän rakenteet ja käytännöt ennallaan. Miltei kaikissa maissa korostuvat yliopistojen kaupallisiin tehtäviin ja eri politiikkojen koordinointiin liittyvät ongelmat.

Tutkimuksessa etsimme kansainvälisen ja kansallisten tiedepolitiikkojen rakenteita, tavoitteita ja käytäntöjä ryhmittämällä tutkimuskysymykset viiteen tasoon: 1. institutionaalinen rakenne, 2. harjoitetun politiikan linjaukset ja rakenteet, 3. resurssit ja niiden allokointi, 4. politiikanteon käytännöt ja 5. tiedepolitiikan integrointi muihin politiikan lohkoihin. Kunkin tason suhteen kysymme: Minkälaisia muutoksia ja sopeutumiskeinoja voidaan löytää?  Mitä niistä on seurannut?  Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia on kehitteillä?

Tutkimusryhmään kuuluu kansainvälisesti tunnustettuja tiede-, yliopisto- ja teknologiapolitiikan tutkijoita Helsinki Institute of Science and Technology- verkostoon kuuluvasta Vertailevan sosiologian tutkimusryhmästä Helsingin yliopistosta sekä tutkija VTT:n Innovaatiopolitiikan ja vaikutusarviointien ryhmästä.

Tutkimus alkaa 1.8.2007 ja päättyy 31.1.2009. 

Research Group for Comparative Sociology homepage