NEVAN
SUOT
Verisuoneni ovat vaijeria, muistini on jäästä
Sydämeni on dieseliä, veri kuin hunajaa
Mutta minun oli määrä asua täällä, harmaan ruohon keskellä
Tainnuttavassa pimeydessä, Nevan soilla.
Täällä talot ovat pelkkiä kulisseja, ja sanat
vain helinää
Ja tämä valtakatu on vain palaneen tähden jälki
Tahdoin olla kuin aurinko, muutuin varjoksi seinällä
Ja kirottu vainaja istui hartioilleni
Se sai minut ymmärtämään, että elämme kahleissa
Ja kuolleiden sotilaiden sielut kuusten oksilla
Katsovat vaieten, kuinka me valssaamme kynttilänvalossa
Jokaisella tuhkaa käsissään ja vainaja harteillaan
Koittaa lopullisen
armahduksen päivä - en aio sitä odottaa
Minä löysin tien pois, niinpä lähden ja palaan
Palaan tuoden tämän sanan kuin avaimen sineen
Päästämään heidät kotiin,
kaikki, jotka nukkuvat Nevan soilla.