Basistin elämää 4.5.2004
eli otteita mainiosta kouluaineesta

 

Heräsin aamulla kello 10.00 aikoihin, nousin ja kävin suihkussa. Söin hieman aamiaista ja istahdin katsomaan kelloa. Ei vielä mitään kiirettä, pystyn hyvin mennä paikalliseen ostoskeskukseen ostoksille. Ostin kahdet sukat, kahdet bokserit, paidan, muutaman mandariinin sekä energiajuoman.

 

[...]

 

Pääsemme Factoryn eteen, joka on vielä kiinni. Puramme silti auton, jotta isäni pääsee lähtemään. Juuri kun olemme saaneet tavarat autosta ulos, paikan työntekijä avaa meille oven. Kannamme tavaroitamme sisälle, ja asetamme ne lattialle. Saamme kaikki minkä kyydissämme toimme sisälle, ja päätämme polttaa tupakat.

 

[...]

 

Timo tulee paikalle, vietyään ensin auton pois. Timo haluaa olla lavan vasemmassa reunassa, jota Happonen ei voi hyväksyä. Happosen mielestä solistin on pakko olla keskellä. Tätä riitelyä kesti noin puoli tuntia. Lopulta teimme siten, että Timo oli siellä vasemmassa laidassa ja Happonen keskellä.

 

[...]

 

Join yhden siiderin ja Happonen joi tuopin. Kello oli vähän vaille yhdeksän kun ensimmäiset kuulijat saapuivat. Vähän ennen kymmentä Timo ja Dennis saapuivat paikalle. Sain Dennikseltä settilistan joka oli seuraavanlainen:

 

since my love´s been gone
"uusi biisi"
demons
is it people?
soldiers soldiers
the light
i had to change
easy to resist
birdlife
spies                                         encore:
strange girl                                 river   
librarian and the devil                    I’ll never dance again

---

 

[...]

 

Sitten oli aika Easy to resist -kappaleelle. Tämä on meidän bändimme yritys tehdä Bond-elokuvan tunnuskappale. Tosin se ei aivan ole sellainen, hyvä kappale kuitenkin.

 

[...]

 

Keikan jälkeen demoja meni kaupaksi kivasti ja minä join siiderin. Laitoimme vielä meidän kamojamme kasaan jotta, seuraavana iltana esiintyvän bändin on helpompi laittaa kamansa lavalle. Olimme tyytyväisiä keikkaan, meillä oli erinomainen fiilis soittaa ja pidimme siitä mitä teimme, pidämme vieläkin siis.

 

[...]

 

Menin nukkumaan kavereiden luokse Helsinkiin. Tämä ystävällinen pariskunta majoitti minut yksiöönsä ja nukuin vuodesohvalla, tosin nukuin todella huonosti koko yön ja aamulla lähdin sitten juna-asemalle ja sieltä kohti lahtea ja kouluun opiskelemaan.

 

 

Niklas Merikallio

kirjoittaja soittaa bassoa ja opiskelee nuoriso-ohjaajaksi