13.7.2005
Kuumuus ahdistelee. Levy on valmis.
Masterointi - eli levyn viimeinen
käsittelyvaihe - suoritettiin viime viikon torstaina Finnvoxilla. Minerva oli
kiva ja taitava masteroija,
ja nyt levy kuulostaa "ihan oikealta"
musiikilta. Lauluihin on periaatteessa jo täysin kyllästynyt, mutta
toivottavasti pieni etäisyys
tuo takaisin jotain hehkeyttä, jotta
tuotostaan voi arvioida. Kansia väänsin viikon päivät. Dennis auttoi, bra Dennis.
Aikatauluista on kyselty paljon:
Levy julkaistaneen elokuun alussa, kunhan
julkaisukeikka saadaan sovittua. Sitä ennen olisi tarkoitus julkaista
mp3-single, joka on ladattavissa
varmaankin heinäkuun lopulla. Keikkojakin on toivottavasti
tulossa enemmän. Perjantaina voi tosin raahautua Soukan Wilperiin, jossa
tarjolla
on puoliakustisia versioita itseni ja
Markuksen esittämänä.
-timo
23.6.2005
Kolmas miksaustuokio. Ei tästä tule loppua.
Viskipullon kiitokseksi äänittäjällemme
ostimme, tarpeeseen tullee tuo.
21.6.2005
Toinen miksaussessio.
Tylsäähän siitä olisi tässä alkaa sen enempää kertoilemaan.
Pidän enemmän visiosta, jossa laulut ja ohjeet niiden äänittämiseen
saadaan suoraan jumalalta/jumalilta.
Sivistynyt kuvaus: levy on nyt miksattu in
principia. Meininki kuulostaa vielä hieman demomaiselta ad nauseam,
koska masterointi on vielä tekemättä.
Suhde lauluihin on muuttunut miksauksen myötä
virheitä tarkkailevaksi par exellence, mutta tästäkin päästään eroon
ottamalla niihin
vähän etäisyyttä ad hoc. Ehkä ne sen
jälkeen koskettavat vielä itseänikin - niin kuin itseä voi koskettaa ja rankaista
ad absurdum.
Katsastetaan nyt vielä uutuuslevyjä: X&Y
on hyvä levy, mutta kerralla kuunneltuna hieman raskas. Ben Foldsin Songs For
Silverman
on myös hyvä, tosin sovituksiltaan vähän
tylsä. Oasiksen Don´t Believe the Truthia jaksoin kuunnella viikon ajan (onhan
siinäkin
omat puolensa).
Eipä tänne näytä muut kirjoittelevan, joten
turha näitä höpinöitä on allekirjoitellakaan. Minä se olin.
16.6.2005
Ensimmäinen miksauspäivä. Yki on tehnyt paljon
hommia biisien kanssa, je ne alkavat kuulostaa jo aika tasapainoisilta.
Muutamia tyylillisiä huomautuksia löytyi,
mutta suurimmaksi osaksi näkemykset osuivat yhteen. Serpentineen lisäiltiin
urkua, joka kuulostaa aivan siltä kuin
neljäkymmentä puhelinvaihteenhoitajaa saisivat yhtäaikaisen epilepsiakohtauksen.
Kotona kuunnellessa levystä tietysti pomppaa
esiin montakin asiaa, joita korjaillaan sitten ensi viikolla. Masterointi
tuonee
takaisin hieman menetettyä jykevyyttä.
Miltä levy sitten kuulostaa? Elton John kohtaa
Pink Floydin ja tämän tapaamisen seurauksena syntyvät Joni Mitchell,
Fran Healy ja Christina Aguilera (levyllä on
paljon falsettilaulua). He puolestaan saavat seitsemän poikaa, joista
neljä valitaan tekemään levyä. Pojat ovat
hukassa tehtävänsä kanssa, kunnes eräs heistä - tyrmättyään moukarillaan
Popedan
roudarin - ryhtyy soittamaan kitaran
huiluääniä wah wah -pedaalin avulla. Laulaja ja rumpali matkaavat toistensa
tietämättä
samalle ratsastusleirille. Syntyy kamppailu
siitä, kumpi saa hoitaa Meilssaa, komean tallinhoitaja Markin täysiveristä
islanninhevosta. Lasinen kenkä mahtui juuri ja
juuri basistin päähän.
Keskiviikkona soitettiin Factoryssa. Roctumin
Stunk Man kävi kaljalla kun viriteltiin laitteita. Se oli hienoa.
9.6.2005
Ääniteltiin hurinoita ja surinoita. Urkuja
siis. Analogisia ja synteettisiä. Mutta miten synteettiset a priori
-arvostelmat
ovat mahdollisia? Als Gegenstände möglicher
Erfahrung?
Koskakohan tämä perkeleen levy valmistuu?
Julkaisu venyy varmaan heinäkuun puolelle, sillä basistin ketale
on kaitsemassa joitakin lapsia juhannuksesta
lähtien. Keskiviikkona soitellaan Factoryssa.
30.5.2005
Perjantaina pidettiin lyhyt päiväsessio, joka
keskittyi pieneen viilailuun laulujen kanssa.
Myös urkuja päristeltiin hieman. Päivän
päätteeksi biiseistä otettiin ensimmäiset raakaversiot ulos.
Näiden päälle voi sitten kehitellä vielä
jotain pärinää, särinää, suhinaa ja puhinaa.
Sain vihiä yhtyeemme esittelystä nolla.netin
sivuilla.
Tutustuin viikonlopun Nyt-liitteen
innoittamana Roctum-yhtyeen tuotantoon.
Sällien musiikki on toki silkkaa neroutta,
mutta viime vuoden Äänessä ja vimmassa annettu
haastattelu nousee aivan toiselle tasolle. Katso kyseinen haastattelu täältä.
BASSOO KITARAA RUMPUJA!
Justus Akseli, jea!
-timo
23.-24.5.2005
Viikonlopun Tapiola-show meni tunnelman
puolesta päin helvettiä tuulen ja teknisen säädön takia. Viikonlopun
sää ja basistin kuulosuojattu beibi kuitenkin
riemastuttivat.
Maanantaina väännyin viiden maissa studiolle.
Laulettiin lauluja. Ja taustalauluja. Allergiat vaivaavat
tunnetusti alkukesästä, mikä teki laulusta
vähän vaikeampaa. Geist ei kulje. Mutta Clementine ei enää ole
Clementine.
Äänitykset alkavat olla suurimmaksi osaksi
kasassa (tiedoksi basistillekin). Jotain pientä hurinaa ja
surinaa on kai tarkoitus vielä ympätä kehiin,
mutta muuten ollaan hyvässä vaiheessa. Tällä hetkellä
äänitetty tavara ei kuulosta vielä kovinkaan
juhlavalta, mutta eiköhän se siitä. Toivottavasti levy
saadaan ulos juhannukseen mennessä.
Studiolla oli uusi Oasis-levy, jota pääsin
hipelöimään ennenaikaisesti. Tai kai sekin on jo jonnekin vuotanut.
Toista oli kymmenen vuotta sitten. Muistan
odottaneeni eräs ilta viisi tuntia radion ääressä, jotta saisin C-kasetille
sydäntäriipaisevan
Don´t Look Back in Angerin.
Nykyään poikien meininki alkaa olla aika
väsynyttä. Aimee Mann on joka tapauksessa tehnyt jälleen hienon levyn.
Se nainen ei väsy.
-timo
18.5.2005
12.-13.5.2005
Ääniteltiin lauluja. Aikamoista hinkkaamista ja
hyvä niin. Edellisellä viikolla lauletut My Appletreen
otot huomattiin liian rajuiksi, joten
torstai-aamuna lähdettiin hakemaan kirkkaampaa ja toiveikkaampaa
ilmaisua. Samana päivänä laulettu Serpentine
alku oli myös tiukka pala: kolmen tunnin ja ehkä noin
viidenkymmenen oton jälkeen nauhalle saatiin
tyydyttävät henkäykset.
Perjantai alkoi Stars are Holes in the Sky:n
viilaamisella. Ensimmäinen tunti keskusteltiin englannin kieliopista.
Tämän jälkeen alkoi sopivien painotusten
hakeminen. Sitten laulettiin seitsemän tuntia samaa laulua. Taas viilattiin.
Pallea on vatsassa. Keskittymistä haettiin.
Muistaakseni joku mainitsi myös kalastuksen. Äänitykset päätettiin klo 18
maissa: olihan edessä vielä Brandon Walsh
Projectin akustinen show (joka väsymyksestä huolimatta meni nappiin).
Joka tapauksessa äänitteen valmistuminen
viipyy kesäkuun puolelle. Siitä on päätetty tehdä niin hyvä, ettei
äitien tarvitsisi taas hävetä poikiaan.
Äänityksissä on taas viikon tauko, jonka jälkeen jatkamme uusin voimin.
Sillä välin haetaan asumis- ja opintotukea,
että saadaan kitaravahvistimia.
[ei mut oikeesti: mun kitaravahvistin on ollut
huollossa melkein vuoden. 20 kertaa ne on luvanneet soittaa
kun jotain tapahtuu. ikinä eivät ole
soittaneet. tällä kertaa kuulemma kytkentäkaavoja odotellaan Ruotsista.]
Viikon levy on Ryan Adamsin Love is Hell. Still I see Monsters! Viikon biisi on Nick
Draken At the Chime of a City Clock.
Nyt tiedän, mistä Belle&Sebastian on
näkemyksensä ammentanut.
Lauantaina soitetaan sitten Tapiolassa, jos
sää sallii. Aloitusaika näillä näkymin 15:40.
-timo
8.5.2005
Ahdistus palasi.
7.5.2005
Reipas live-esiintyminen katkaisi äänittämisen
luoman ahdistuksen.
5.5.2005
Ääniteltiin akustista kitharaa, ksylofonia, selloa
ja urkuja. Laulettiin omenapuuta.
Serpentinesta uhkaa tulla kaunis, mikä eteen?
Äänityksiä jatkellaan ensi viikon torstaina ja perjantaina.
2.5.2005
Odotetaan torstaita. Päästään taas istumaan
sohvalle, käymään Minimanissa ja polttamaan tupakkia.
Tai
minä en polta kun en osaa. Ankkurin keikan ohella on mainostettava
myös
mahdollisuutta
todistaa
Prologuen sisäisyhtyeen, The Brandon
Walsh Projectin ensiesiintymistä perjantaina 13.5.
Soukan
Wilperissä Velvert-yhtyeen lämmittelijänä.
Markuskin
toivottavasti avautuu pian näillä palstoilla.
-t
22.-24.4.2005
Pitkä viikonloppu äänitysten parissa. Narulle
saimme kaikki pianot, sähköistä ja akustista kitaraa sekä
haitaria ja tamburiinia. Varmaan jotain ininää
myös. Slide-kitaroita, jotka sanovat waaaaaaauuuu.
Pianonsoiton onnistuminen näytti riippuvan
valaistuksesta: Serpentine soitettiin hämärässä, Starsareholesin
korkeat oktaavi-iskut vaativat kirkkaan
valaistuksen. Tauoilla puheenaiheena on kalastus.
Reipas Appletree ei luonnistunut sähköisillä
kitaroilla, joten siitä tehtiin akustinen versio. Eipähän kuulosta
enää Mando Diaolta. Hyvin ruotsalainen ote
silti säilyy. Muutoin Markus Anteron kitarointi oli yhdistelmä
saksalaista täsmällisyyttä ja jonkun toisen
maan ramp-pa-pa-pamppa- ja wauwau-juttuja. Loistosuoritus.
Äänitystunnelmiin vaikutti radikaalisti myös
studion yläkertaan avattu uusi Minimani-megastore.
Ensimmäisenä päivänä ulos kannettiin kaljaa,
toisena skoottereita. Lopulta sunnuntaina seurueemme
matka tyssäsi pihakuusia jonottaviin ihmisiin.
Juha Mieto esitteli myymälässä vessapaperia:
näin Soft Embo kävi kaupaksi.
Levyn julkaisu viivästyy mahdollisesti
luvatusta toukokuusta, sillä äänityksiä - erityisesti lauluja - on vielä
jonkin verran jäljellä. Hommia jatketaan
helatorstaina.
Tulkaahan Ankkuriin
7.5. Siellä myö soitetaan näetä meijän veisuja.
brief summary
in english:
we are still in
the process of recording. the record itself will probably not be released in
may.
we saw a
finnish cross-country legend juha mieto selling toilet paper at the local
supermarket.
-timo
Lahdesta
kuuluu: Olin gospel-keikalla. Artistin nimi oli Pekka Laukkarinen tai jotain
sinne päin,
hänen
akustisessa kitarassaan kielet olivat väärinpäin ja soundi taivaallinen,
ajattelen
kääntäväni kielet omaan kitaraan väärin päin kesän jälkeen ja opetella
soittamaan myös siten. (toim. huom. miksi?)
-nikke
20.4.2005
Usko musiikin tekemiseen palautuu jälleen kestävyysjuoksun
ja aamuisen hanurinsoiton myötä.
Näen unta, jossa leikimme piilosta uuden
paavin kanssa. Paavi piiloutuu ja yläasteaikainen luokkamme
yrittää jahdata häntä jossain vanhassa
linnassa. Kolmen päivän etsintöjen jälkeen löydän vihdoin
Benedictuksen, jota kiinnijääminen ei näytä
lainkaan harmittavan. Paavi hengaa samassa asennossa
kuin muistikirjani kannen mies:
Tämä uni ei todennäköisesti tule vaikuttamaan
levyntekoon millään tavalla. Kuuntelen Joni Mitchelliä,
Bright Eyesiä, Bonnie Tyleria ja Damien Ricea.
Ja mikseri.netistä jotain suomiräppiä.
-timo
17.4.2005
Äänitellään rumpuja ja bassoja. Omat
aikataulut eivät pidä.
Valmista tavaraa saadaan puolenyön maissa.
Henkilökohtainen virittyneisyys lähentelee epätoivoa.
Tuskaa. Pettymystä. Tosin ruoka oli hyvää.
Denniksen ja Markuksen muistin mukaan
kuitenkin pohjien äänittämisen jälkeen on
aina ollut jotenkin turhautunut olo. Tämä
tieto voi pelastaa meidät.
We´ve already
tried Robin, now we need the spirit of Batman, huudan Soukan yöhön.
-timo
Päivä meni hyvin, mutta iltaa kohden liekki
hiipui. Yllätyin siitä,
että jotkin asiat meni niinkun hyvin kuin menivät, jotkut asiat taas eivät
onnistuneet millään. Minulla oli hetkeni, mutta niitä olisi voinut olla enemmän.
Kuten Valtteri Tynkkynen sanoo, kaikki mikä ei tapa, vituttaa.
-nikke
16.4.2005
Äänitellään pohjia. Eli lähinnä rumpuja.
Soitettiin tauolla haitaria entisen Citymarketin parkkihallissa. Jännä kaiku.
Lähtiessä kuuntelemme entisen
liikunnanopettajamme bändin äänityksiä. Yhtyeen laadukas kasarihevi nostaa
hymyn huulille: on vaikea päättää, mistä siinä
pitää eniten. Sanoitukset ja kitarasoolot kun ovat täyttä teräsbetonia.
Omista
äänityksistä on vielä vaikea sanoa mitään.
-timo
15.4.2005
Opettelen haitarinsoittoa.
Näytän lapsille ilmaiseksi filmejä ja tarjoan heille 500 jätskiä.
Nothing seems to matter
Here’s my heart on a silver platter
- Joni Mitchell: You´re My Thrill
-t
11.4.2005
Eilisiltana
vierailimme studiolla kuuntelemassa äänittäjä-tuottajan (Yki) mielipiteitä.
Studion seinässä oli reikä.
Se
kuulemma helpottaa bassotaajuuksien kuuntelua. Erityisesti Yki oli pitänyt
siitä, ettei kappaleissa ole
kitarasooloja.
Sitten Dennis soitti rumpuja ja minä kokeilin pianoa.
Äänitykset
olisi tarkoitus suorittaa pääosin tulevina viikonloppuina (16.-17.4 ja
23.-24.4). Yki oli kuitenkin
sen verran
innostunut biiseistä, että lupasi pistää äänityksiin enemmänkin aikaa samalla
hinnalla. Toivottavasti
julkaisu
ei kuitenkaan viivästy paljoa tuosta luvatusta toukokuusta.
Kuuntelin
viikonloppuna 21-vuotiaan Patrick Wolfin Lycanthropy-levyä. Se on
kuulemma tehty
yksinäisessä
mökissä meren rannalla, mikä kuuluu läpi jännittävällä tavalla.
Tein myös
Serpentinen sellosovituksia.
Tänä
aamuna kuuntelin Rufus Wainwrightia. En tiedä, mikä paikka Rufuksen Want One
-levystä tulee mieleen.
Ehkä saksalaisten vuoristolääkärisarjojen maisemat.
"Alles Positive wird vom Privativen her besonders
deutlich"
-- Heidegger (Grundprobleme der Phänomenologie, s.
439)
-timo
9.4.2005
We got ourselves a little baby boy. Actually it was
Niklas and his girlfriend.
Jetzt
haben wir Kinder.
8.4.2005
Yhtyeen
kitaristina koen velvollisuudekseni tarjota tarttumapintaa myös muiden bändin
jäsenten elämään.
Seuraavassa
työttömän kitaristin arkea, ikään kuin kontrastina laulajamme filosofian
opinnoille ja
sielunrepivälle
luomisen tuskalle:
Olen viettänyt viimeisten kolmen kuukauden ajan 50-70% vuorokaudesta alasti.
Älyllinen elämäni
on
saavuttanut huippunsa huomatessani, että OHO!:n otsikoinnit ovat ristiriidassa
itse juttujen kanssa.
Haasteellisimmat
musiikilliset hetkeni ovat koostuneet naapurini patterin hakkaamisen ja
kitarasooloni
taustana
toimivan musiikin rytmillisistä eroavaisuuksista, ja niiden sulauttamisesta
sujuvasti soittooni.
Välillä
pohdin, että onko täysin normaalia tuohtua siitä, että yö-chatin kisan voitti
mielestäni väärä viesti.
Suuria
huolia on myös aiheuttanut se, että alakerran lastentarhan mekastavien
hattivattien takia
Buusterin
katseleminen parvekkeen ovi auki on mahdotonta.
Jännittävimmillään elämäni on silloin, kun hekumoin ajatuksella, että
TV-lupatarkastaja rassaisi
ovikelloani
ja alasti oven avattuani kysyisin häneltä, että "haluutko tulla tarkastaa
onks mul toosa"
tai
"haluutko tarkastaa mun kuvaputken ja kaapeliliitännän".
Tätäkään
hupia ei TV-lupahallinto ole minulle suonut.
-markus
6.4.2005
hello,
we are fully aware that there are many people who
visit these pages but who don´t understand
finnish at all. for you we´ve tried to provide some
information about the band in english. of course
the most important content - the music - is available
for you as well.
this section tries to provide some kind of glimpse to
what we are currently doing. as you might know,
we are recording our debut ep, which will hopefully be
available in may 2005. it will include 4-6 songs
of which some will probably be downloadable via
internet. unfortunately this diary will be mostly written in
finnish. if you have any questions whatsoever, please
write to our guestbook or send email:
timo.pa.miettinen (at) helsinki.fi --- take care.
Und für unsere deutsche Freunde: wir grüssen euch alle!
Hoffentlich sind wir da die nächste David Hasselhoff!
Paluu
äidin kieleen.
Huomenna
on todennäköisesti viimeiset koko pumpun harjoitukset ennen levyn äänityksiä.
Levyn
synnyttämisen ohella synnytämme kohta myös toivottavasti uutta elämää.
Tästä
asiasta tietää eniten kuitenkin itse syyllinen (railakkaat nuoruusvuotensa
taaksejättänyt basisti Merikallio).
Piirtelen
yksisilmäisiä miehiä! On se kumma, että silmä puuttuu eri tavalla kuin viikset.
-timo
4.4.2005
EP.n
laulut on nyt kertaalleen äänitetty demotusmielessä. Tämän vuoksi uhrasimme elämästämme
monta kaunista kevätpäivää,
joista
kärsimyksellisin oli tietenkin pitkäperjantai.
Tällä
hetkellä levy tulee koostumaan 4-5 laulusta. Vanhin niistä lienee jostain
vuoden takaa, uusimmalla ei ole vielä edes nimeä.
Puoli
vuotta sitten ajattelin, että teen levystä niin surullisen kuin mahdollista. Ei
siten, että runttaisimme kitaroita täydellä säröllä,
tai että
jokaisen biisin intro koostuisi aidosta nyyhkyttämisestä (kuten Christina
Aguileran biisissä en-nyt-muista-mikä).
Pikemminkin
levyn tunnelman piti olla täysin lohduton ja musertava, musiikkia täydellä
epätoivolla.
Jotain
kuitenkin tapahtui. Vaikka biisien joukossa ei ole vieläkään yhtään Coco
Jamboa, levy tulee ainakin demojen perusteella olemaan
kaikkiin
edellisiin äänityksiin verrattuna selvästi toiveikkain äänitteemme.
Olen
miettinyt levyä paljon. Olen myös miettinyt, voiko sitä miettiä jopa liikaa;
olen kuunnellut esimerkiksi omenapuulaulun noin 100 kertaa.
Yhdestä
asiasta olen kuitenkin vieläkin samaa mieltä itseni kanssa. Haluan tehdä
selkeää musiikkia. Samoin kuin runot ja novellit,
myös
pop-laulut antavat mahdollisuuksia tuottaa yksittäisiä säkeitä, jotka oikeaan
kohtaan osuessaan häikäisevät kirkkaudessaan.
Kyse ei
ole kuitenkaan välttämättä siitä, että levy äänitettäisiin Bruce Springsteenin
Nebraskan tavoin neliraiturilla tai että
äänimaisema
jätettäisiin muuten täysin tyhjäksi.
En osaa
kuvailla tätä omituista yksinkertaisuutta, mutta annan viitteen. Raymond Carver
kertoo, miten hän liimaili
erinäisiä
ohjeita työpöytänsä yläpuolelle. Eräässä näistä luki: "Ei turhia
kikkoja". Katseltuaan lappua hän tajusi,
että saman
asian voi ilmaista yksinkertaisemminkin: "Ei kikkoja". Tämä ohje on
täynnä mahdollisuuksia.
Viime
aikoina olen lukenut Dylan Thomasia, Carveria, Anna Ahmatovaa ja Aristotelesta.
Konkreettista ja abstraktia.
Olen
kuunnellut Yann Tiersenia, Wilcoa, Jeff Buckleyta, Belle and Sebastiania,
Jacques Brelia ja jotain 90-luvun alun hittikokoelmaa.
Isoa ja
pientä. Mutta monimutkaista musiikkia en ole kuunnellut paljoakaan.
Olen
lopettanut television katsomisen lähes kokonaan. Tai viikko sitten katsoin 20
minuuttia Dr. Philiä, mikä osaltaan helpotti päätöstäni.
Tai ei se
mikään päätös ollut.
Laulujen tarinoista
kerrottakoon myöhemmin. Tässä kuitenkin joitain muistikirjan huomioita:
Serpentine:
wah-wah -kitaraa, selloa ja pianon hakkaamista. selkeitä kontrasteja.
Stars Are
Holes In The Sky: kuulostaa elokuvatunnarilta. lempeä kitarakuvio ja viiltelevät
pianon oktaavi-iskut.
My
Appletree: yksinkertainen poplaulu, jonka tempoa nostettiin ja nyt se kuulostaa
mando diaolta.
(Clementine,
työnimi): torvia, slide-kitaraa ja pianokuvio. tämän laulun sanoitusten takia
gradu ei etene. menetän työni ja asuntoni.
-
timo/prologue