Muuntogeenisten viljelykasvien ympäristövaikutukset

Gm-kasvilajikkeiden ympäristövaaroista esitetään liioiteltuja väitteitä ja vääriä yleistyksiä. Tämä käy ilmi laajasta, 250 tiedeartikkeliin perustuvasta tiedekatsauksesta kasvitutkimuksen arvostetuimpiin kuuluvassa tiedelehdessä : Conner AJ, Glare TR, Nap J-P (2003). The release of genetically modified crops into the environment. Part II. Overview of ecological risk assessment. The Plant Journal 33: 19–46.

Tekijät ovat julkaisseet kirjoituksestaan myös yleistajuisen tiivistelmän: Popular Summary of: The release of genetically modified crops into the environment II. Overview of ecological risk assessment By Anthony J. Conner1, Travis R. Glare and Jan-Peter Nap. A condensed version of a paper published in The Plant Journal in January 2003 (8 p., Engl., 45 Kb pdf).

Tekijöiden yleistajuisen tiivistelmän pääsisältö

Vaikutuksia koskevat päätelmät ovat usein virheellisiä, koska niissä ei ole ollut asianmukaista vertailukohtaa. Paitsi menetelmien käytön, myös käyttämättömyyden vaikutuksia tulisi aina tarkastella. Riskinarvioinnissa gm-kasvien käytön vaikutuksia tulisi verrata niihin vaikutuksiin, joita aiheutuisi muista ratkaisuista, kuten vanhemmilla menetelmillä jalostettujen kasvien käyttämisestä.

  • Gm-lajikkeet eivät muodostu rikkakasveiksi viljelmän ulkopuolella yhtään sen todennäköisemmin kuin uudet lajikkeet menneinä aikoina. Menestyminen rikkakasvina vaatisi viljelykasveilta monia perinnöllisiä muutoksia.
  • Gm-kasvit eivät ole olleet leviävämpiä tai sitkeämpiä ympäristöissä kuin vastaavat perinteiset lajikkeet
  • Gm-lajikkeet eivät siirrä geenejään (myöskään kasviin jalostettua siirtogeeniä) muihin kasvilajeihin yhtään sen helpommin kuin perinteiset lajikkeet menneinä aikoina. Siirtymistaajuuteen voidaan vaikuttaa jalostamalla (menetelmästä riippumatta) nimenomaan risteytymiseen vaikuttavia ominaisuuksia, kuten itsesteriilisyys ja (hyönteispölytteisillä kasveilla) kukan väri.
  • Perinteisesti jalostetut lajikkeet eivät ole siirtäneet taudin- ja tuholaiskestävyyttään tai ympäristörasitusten sietokykyään rikkakasveille, eikä niin käy todennäköisesti myöskään gm-kasveille.
  • Hyvällä viljelykäytännöllä on ratkaistava herbisidiä kestävien rikkakasvien kehittymisen ongelmat aivan riippumatta siitä, onko kestävä lajike jalostettu geenitekniikalla vai perinteisillä menetelmillä.
  • Geenin siirtyminen kasvista muihin eliöihin on määrältään ja merkitykseltään vähäisempi, kuvitteellinen kysymys. Kuitenkin tulisi välttää käyttämästä geenejä, joilla saattaisi olla ilmeisiä vaikutuksia, kuten vastustuskyky lääkinnällisesti hyödylliselle antibiootille.
  • Gm-kasvilajikkeen toissijaiset ekologiset vaikutukset on punnittava niiden viljelymenetelmien ja -kasvien (usein negatiivisia) vaikutuksia vastaan, jotka lajike korvaa. Kestävien Bt-kasvien viljely on vähentänyt haitallisten hyönteismyrkkyjen käyttöä huomattavasti.
  • Hyönteissyöjien määrä ei ole vähentynyt eikä niillä ole esiintynyt haittavaikutuksia gm-kasveja käytettäessä verrattuna perinteisiin lajikkeisiin.
  • Tuholaiset ja taudit sopeutuvat aivan yhtä todennäköisesti kasvin vastustuskykyyn siitä riippumatta, onko se jalostettu perinteisten menetelmien vai geenitekniikan avulla.
  • Maissin perinnöllistä monimuotoisuutta ei kaventaisi siirtogeenien esiintyminen maatiaislajikkeissa vaan geneettisesti yhdenmukaisten hybridimaissilinjojen leviäminen modernin maatalouden mukana.
  • Muuntogeenisen soijan, rapsin, puuvillan ja maissin viljely on vähentänyt torjunta-ainevalmisteiden käyttöä 22,3 miljoonalla kilolla.
  • Ekosysteemien kompleksisuus puskuroi niitä myös gm-kasvien suhteellisen pieneltä vaikutukselta.
  • Ihmiskulttuurin, kuten maatalouden ja teollisuuden, kehittyminen on ollut biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pääsyynä. Gm-kasvit eivät vaikuta biodiversiteettiin sen todennäköisemmin tai vähemmän todennäköisesti kuin mikä tahansa muu muutos maataloudessa.
  • Lajikkeet eivät sekoitu toisiinsa nyt yhtään enempää kuin ennen. Uusilla molekyylibiologian menetelmillä sekoittuminen vain voidaan havaita tarkemmin. Puhtaiksi uskotuissa (perinteisissä) lajikkeissa on geenitasolla enemmän vaihtelua kuin on luultu. Kannattaa pohtia, onko sillä merkitystä tuotelaadun kannalta.

    Loppuhuomioita

  • Teollisuus- ja kehitysmaista kertyy enenevästi näyttöä, että nykyiset muuntogeeniset viljelykasvit, yhdessä tavanomaisten maatalouskäytäntöjen kanssa, voivat auttaa kustannustehokkaan, kestävän, tuottavan ja tarpeeksi turvallisen maatalouden harjoittamisessa.
  • On avoimesti tarkasteltava niitä riskejä, joita tämän teknologian käyttämättömyys toisi kehitysmaille, joille sillä olisi eniten tarjottavana.
  • Monet nyt muunnettavat ominaisuudet ovat samoja, joihin työtä on kohdistettu kasvinjalostuksessa jo pitkään. Ympäristöön kohdistuvat vaikutukset viljeltäessä, satoa prosessoitaessa ja käytettäessä ovat näillä gm-lajikkeilla samanlaisia kuin perinteisellä jalostuksella kehitettyjen, samanlaisten uusien lajikkeiden vaikutukset.
  • Riskit on arvioitava tieteeseen perustuen ja ottaen huomioon kunkin tapauksen erityispiirteet. Tavoitteena on havaita mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sellaiset tapaukset, jolloin gm-lajikkeen viljely voisi olla ympäristön kannalta vähemmän suotavaa kuin ne käytännöt, jotka sen olisi tarkoitus korvata.