Noin sata tiedemiestä eri puolilta maailmaa pohtii auringon tehon laskuun liittyviä kysymyksiä lauantaihin kestävässä kokouksessa Saariselällä.
Auringon aktiivisuus vaihtelee 11 vuoden välein, ja nyt ollaan aktiivisuuden aallonpohjassa. Ilmiön tunnistaa siitä, että taivaalla leiskuu tavallista vähemmän revontulia.
"Tämän perussyklin lisäksi tiedämme historiasta, että auringon aktiivisuus on vaihdellut 50–100 vuoden jaksoissa. Näyttää siltä, että tällä kertaa 80 vuotta kestänyt aktiivinen kausi olisi päättymässä, ja olisi alkamassa pitempiaikainen auringonpilkkujen minimi", Mursula kertoo.
Edellinen pitkä minimi koettiin 1600-luvulla. Silloinen kylmä ajanjakso näkyy ohuina lustoina muun muassa Lapin subfossiilipuissa, joita on sukellettu järvien pohjaliejusta. Ajanjaksoa on Euroopassa kutsuttu pikkujääkaudeksi.
Aurinkotuulen tiheys on mittausten mukaan puolittunut muutamassa vuodessa.
"Aktiivisuuden väheneminen havaittiin myös Huippuvuorten revontulitutkalla, jota pidettiin yhtäjaksoisesti päällä maaliskuusta 2007 maaliskuuhun 2008. Tuona aikana ei rekisteröitynyt yhtään kunnollista revontulimyrskyä", kansainvälisen EISCAT-järjestön johtaja Esa Turunen kertoo.
"Aktiivisuuden jyrkkä hiipuminen on tullut yllätyksenä. Parin seuraavan vuoden aikana jännäämme, kääntyykö aktiivisuus jälleen nousuun niin kuin pitäisi", Turunen sanoo.