Taivaallistenkin kivien jäljillä kesällä 1994

Tulipa toteutettua pitkäaikainen projekti kiertää Suomen mantereella olevat "varmat" meteorikraaterit (neljä kpl, viides on Lumparnin selkä Ahvenanmaallapäin). Alle saatiin isin auto: Suomi on niin iso maa, että julkisilla vehkeillä ei oikein monikohteinen luontoretkeily onnaa.

Reitti oli periaatteessa Hki-Kymenlaakso-Ilomantsi-Koli-Pieksämäki- Lappajärvi-Vaasa-Pori-Hki. Matkaa tuli 2200 km, aikaa meni pakollisine sosiaalimutkineen viikko, filmiä 9 rl... Aikatauluttomuus ja kesäinen mieli auttoivat paljon.

Reissulla nähtiin kaikenlaista ohilipunutta maisemaa ja nähtävyyttä (mm. Vuoksen juoksutuksia jne.), tässä maininnat niistä hiukka mielenkiintoisemmista (IMHO) paikoista:

KOLI
pitää mainita siksi, että se on hieno paikka.

Matkalla Kolilta Pieksämäelle piipahdettiin sukulaisen vihjeen perusteella paikassa nimeltä

KOLVANANUURO.
Hassun nimen taakse (itse muistan sen siitä että se on melkeen sama kuin "tolvanan kuuro") kätkeytyy mm. kasvistoltaan ja geologialtaan mielenkiintoinen vanha maanjäristysrotko, jonka kautta kulki n. viiden kilsan kävelylenkki.

Rotkossa (n. 80-100 m syvä, leveämpi ylhäältä) on täysi puusto ja päivälläkin hämyisä pensaikko/saniaispusikko päällä, joten maaston suurmuodot ja kallioseinämät eivät näkyneet kuin paikoittain (mutta sitäkin vaikuttavampina). Seinämien kalliot olivat raskaasti rapautuneet: polku kulki ison osan matkasta erittäin hankalassa kivistä muodostunessa louhikossa, jonka alla lirisi pieni puro. Välillä rinteet olivat pelkkää kivirakkaa. Peukaloiset ja muut kivat tipit (ja vähemmät kivat paarmat ja hyttyset) kirmailivat ympärillä, pikkukalat(!) kivien välissä.

Sinänsä lyhyen reitin hankaluudesta kertoo se, että meiltä meni siihen (tosin ympärille ja etenkin jalkoihin katsellen) kolmisen tuntia (helteessä ja paarma/hyttysparvessa, koko ajan painavoituvan kivirepun kanssa... :-)

Paikan löytää sekä Kontiolahden (11 km isosta tiestä) että Enon puolelta viittojen perusteella. Suositeltava kohde kunhan ottaa hyvät kengät ja juotavaa mukaan. Edellisen illan päätös olla "piipahtamatta" siellä vaan mennä Kolille katsomaan auringonlaskua osoittautui varsin viisaaksi (matkanteko tuossa kivilouhikossa oli tarpeeksi hankalaa valoisanakin aikana).

ISO-NAAKKIMA (Pieksämäen lähellä):
eka reitille osunut kraateri on näillä seuduilla. En ehtinyt kaivaa mitään tarkempaa tietoa, joten paikalla piipahtaminen oli lähinnä symbolista luokkaa.

Saarijärvellä
oli varsin mukava KIVIKAUDEN KYLÄn rekonstruktio. Asiantuntijalausunto on vielä kyselemättä, mutta vaikutti "aidolta" ja asialliselta.

LAPPAJÄRVI:
se suurin ja kaunein ja varmin. Järven eteläpuolella on n. 148 m korkuinen Pyhävuori, jolta kraaterijärvelle näkee varsin mukavasti. Olihan jotenkin upeaa katsella Lappajärven ulapalle ja kuvitella mielessään miten moinen 17 km kraateri syntyi silloin 77 milj. vuotta sitten. Ah (mäjellä oli tosin tajuttomat määrät pieniä kärpäsiä)!

Lappajärven taajamassa toimii terveyskylpylä Kivitippu (jonka takana on muuten Kraateri-kahvila), jossa oli varsin maino meteoriittinäyttely "Lappajärven synty". Kunta on hiffannut että järven eksoottisella alkuperällä on hyvä saada paikkakunnalle nimeä ja mikäpäs siinä (harvan kunnan matkaluesite aloittaa 77.3 miljoonan vuoden takaa). Aika sympaattista seutua.

Saapuessamme paikalle em. näyttely oli jo kiinni, joten yöllinen huristelu pitkin Kärnänsaarta tarunhohtoisen KÄRNÄIITIN (törmäyksessä syntynyt ainutlaatuinen kivilaji) perässä oli hiukka hakuammuntaa (pari kertaa osui, silti). Aamulla näyttelyssä riittävän montaa lohkaretta pyöritelleenä olikin helppo uusia etsintä ja napata mukaan sopiva murikka pellonpientareen kivikasasta.

SÖDERFJÄRDEN/SULVA:
se toinen kraaterilta näyttäväkin paikka, 5-6 km:n halkaisijainen pyöreähkö peltoaukea Vaasan eteläpuolella. Pohjoispuolella olevalta laskettelurinteeltä sai alustavan kuvan paikasta, vaikkei koko aukeaa näkynytkään metsän takaa (milloin aletaan palauttaa edes jotain maisemia luonnontilaan ja kaadetaan puut sun muut peittämästä jääkausien muovaamia maastoja???): keltaista rypsiä, erilaisia viljojen vihreitä sekä läjäpäin latoja iiiiiisolla pellolla, ympärillä metsien peittämät mäet. Hassua että tätä alettiin epäillä kraateriksi vasta satelliittikuvien perusteella. Taisi olla liian iso läheltä katsottuna?

Pellon poikki menee tie, jota ei saa ajaa kuin maatalouskoneella, joksi auto piti siis luokitella. Kymmenen kilsan kävely laidalta keskelle ja takaisin kameroiden ja muiden vehkeiden kanssa ei juuri houkutellut... :-) Varsin soma paikka, jota tiiratessa mietti mimmoinen se oli silloin 1200 milj. vuotta sitten (oli veden alla, kertovat kerrostumat).

Parin mukaan kaivetun artikkelin perusteella tienoon kaakkoispuolelta pitäisi löytymän "vihertävänharmaata tuffimaista breksiaa" kertomassa paikan mäiskeisestä menneisyydestä. Eipä löytynyt (=en tunnistanut, ehkä oltiin jopa väärässä vihjeenmukaisessa sorakuopassa). Sensijaan löytyi pikkutylli ja muita kahlaajia. Tällä kertaa ei hyttysiä (joista ei muuten tuntunut pääsevän eroon juuri missään). BTW: svensksprokig åmrode.

YYTERI:
hienoja heikkadyynejä. Osa rannasta on naturisti(=nudisti)käytössä: kaukoputki olalla kulkiessa sai osaksi epäileviä katseita (rannan edustalla oleva pikkusaarikin on osuvasti nimeltään Munakari)... ;-)

Luontopolulla vaanivat hyttyset olivat Lappi-moodissa: ei turhia kiertelyjä vaan suoraan kimppuun. Tajuttoman äkäistä porukkaa!

SÄÄKSJÄRVI:
Porin lähistöllä oleva tavallisen järven näköinen kraaterimuodostelma. Tästä ei ollut mitään aineistoa, joten tämäkin piipahdus oli liturginen.

---

Ei voi kuin suositella GT-karttamateriaalista tehtyä parinsadan hintaista Tiekartasto-kirjaa (harmi että siitä puuttuu korkeuskäyrät, niiden kanssa se olisi täydellinen kapine). Opuksen kanssa uskalsi kiemurella hyvinkin pieniä ja eksoottisia teitä kohti haluttuja mäkiä ja maisemia. Mökkitiellä hankittu "huonojen" teiden ajotaito oli varsin hyödyllinen, asvalttia ei ole näköjään joka vaaralle vedetty.

Edellisen kerran tuli kunnolla automatkusteltua skidinä viitisentoista vuotta sitten. Ajat ovat muuttuneet aika mukavasti: safkaa saa ympäri vuorokauden, samoin rahaa, bensaa jne. Aika pienelläkin kamalla selviää. Ja melkein jokaisen mielenkiintoisen paikan lähistöltä löytyy matkapalveluita.

On tää hiano maa (mukavan lämminkin, vielä ... :-)!

PS. Tavallisia, maaperä-, kallioperä-, turisti-, lintujen levinneisyys- jne. karttoja selatessa (auton takapenkillä oli muutama kilo hakuteoksia) alkoi todella kaivata yhtä multimediatietokantaa, jossa olisi mukana KAIKKI paikkariippuva liittyvä tietous taustoineen. Siitä voisi sitten poimia itselleen sopivat historialliset ja turistinähtävyydet, luontopolut, drumliiniharjut, hiidenkirnut, muinaislinnat, harvinaiset kasvit, leirintäalueiden puhelinnumerot, museoiden aukioloajat jne. ynnä pyytää maisemat sellaisena kuin ne olivat jääkauden jälkeen jne.... Lienee vain ajan kysymys.