Onko kukaan koskaan kuullut, että joku ajaisi taskukellolla tietä pitkin tai toisi turvesäkin kotiin kellon tangolla?
Retkeily Bomarsundin nurkilla saa riittää. Ollaan pari päivää jahkailtu minne seuraavaksi lähtään. Asiaan kytkeytyy olennaisesti se mitä kautta tullaan takaisin joskus viikon päästä. Halutaan käydä sekä Eckerössä että Getassa, joista muodostuu lenkki, jota voi kiertää tasan pariin suuntaan. Suora keikka täältä Eckerööhön on turhan pitkä ajovauhdillemme, joten päätetään ajaa Maarianhaminaan seuraavaksi yöksi. Tällä lailla ehditään katsella matkalle jääviä nähtävyyksiäkin, jotka muuten joutuisi skippaamaan.
Kastelholman risteyksessä valitaan isompi tie: josko tää olisi nopeampi ja mukavampi. Mutta mäkiä on täälläkin, näköjään. Haraldsbyn tienoilla alkaa erittäin sepelipitoinen tietyö, joka tekee vääntämisestä turhan tylsää. Pari kilsaa onneksi vain. Just ennen Godbytä on roiman iso silta merenlahden yli, pysähdytään katselemaan maisemaa. Viljavaraston katolla istuu monisatapäinen naakkaparvi ja mekastaa hulluna. Koko jengi päättää loikata ilmaan kerralla pimentäen taivaan epätodellisen näköisenä naukuvana, kirkuvana siipi-nokka-koipi-pyrstö-mosaiikkina. Eikun WWW:nä.
Tie Godbyhyn menee läpi harmaan kiven, Uffe på Berget -kuppilan kellarin alta. Me tyydytään kiertämään kevyemmän liikenteen väylää puulajipuiston ohi. Godby osoittautuu huoltoasema-arkkitehtuurin manifestaatioksi. Revitään rahaa seinästä (automaatteja on täälläpäin aika harvassa), ja tehdään pyhiinvaellusmatka seudun suurimpaan markettiin, matkaoppaissakin kiiteltyyn Matssonin puotiin. Ostellaan kaikenlaista ruokaa, saippuaa, pussilakana (jonka sisällä on mukavampi koisia kuin raa'assa makkarissa), vaihteeksi Löfbergs Lila -pussicappuccinoa. Soittelen pari puhelua peruakseni puolentoista viikon päähän sovittuja tapaamisia: ei täältä taida ehtiä siihen mennessä takaisin. Savukalan tuoksussa (kalamyyjän tiski marketin pihalla) pakkaamme hilut ja pomppaamme satulaan.
Tavaan karttaa kunnes ollaan kilsan verran ohi siitä minne piti mennä. Uudet tiet hämää aina. Veivaamme snadisti takaisinpäin, tosin eri tietä ja saavumme Ingbyn kallioiden parkkipaikalle. Juomista mukaan ja metsään. Tää on taas niitä paikkoja, joissa on näköalakallio, pirunpeltoja, luola jossa on isovihan aikana lymyillyt mummo lehmineen sekä polkua pitkin puskaa. Tullaan aluksi luolalle, joka on reippaan kokoinen halkeama kalliossa. Ihan söpö, tosin pienehkö asuinpaikaksi (ja ihmettelen vaan, miten se lehmä on sinne hinattu). Lähtään polkua pohjoiseen kunnes se (siis polku) katoaa vähitellen huomaamattomiin. Pöh. Otetaan oma varman-päälle-suunta ja tullaan kuljetummalle polulle ja kohtapuoliin reitillekin. Alhaalta rinteestä nousee polku rotkon läpi: takaisin tuota kautta. Näköalapaikalla on penkkejä ja kärpäsiä. Lumparn siintää idässä, puut kasvaa hiukka edessä. Taka-alalta löytyy iso pirunpelto. Taitaa olla suurin tähän mennessä. On nää hassuja paikkoja: miten missään voi olla näin paljon kiviä! Toinenkin pelto löytyy vähän kauempaa. Ja mustikoita aivan älyttömästi (eikös turistit edes huomaa niitä?)! Polku käy kääntymässä rautakautisilla hautakivikummuilla.
Takaisin näköalapaikan kautta. Polku alas menee todella komean rotkon/halkeaman kautta. Vesi on selvästi pyöristäny alarinteen seinämiä. Kohta tullaan luolan kohdalle: aha, helppo reitti ylös, jota aluksi lähtiin seuraamaan, on niin vähän käytetty ettei sitä oo edes merkitty kunnolla. Antaa olla viimeinen kerta kun valitaan nössöpolku. Eihän tosta rotkosta tosin pyörätuolilla pääse mutta pidempää reittiä ei ees osaa paikalle...
Metka tyyppi!
Fillariparkille näkyy kartanokahvilan mainos. Kai sieltäkin saa välipalaa, joten seurataan viittoja kilsan päässä olevan ison puutalon tykö. Asiakkaita ei ainakaan ole kiusaksi asti. Paikanpitäjää tuuraa hassusti hihittelevä häiskä. On svenski, mutta vaimo on täkäläisiä. Keskustelu säästä sun muusta. Käykö täällä niin vähän asiakkaita että niitä harvoja sitten jututetaan koko viikon edestä? No, tosi hyviä sämpylöitä, makoisaa suklaakakkua ja stydiä kahvia. Kyllä näillä jaksaa.
Seuraava stoppi on Jomalan kirkko, johon matka tyssää pikemmin kuin olisi tarpeen. Hökötys on kiinni ja glooriöösi sisustus jää näkemättä. Takapihalla on laaja hautakumpuröykkiö, josta juuri ja juuri erottaa kumpuja sieltä täältä. Muinainen ratsastusreitti on sentään merkattu, mutta kilvet ei näytä erityisen keskiaikaisilta. Peltiä.
Keskiaikaisen talon jämät sensijaan näyttää oikein hauskoilta. Ovat väsänneet kellarin kaivauksien päälle talon, jonka seinillä esitellään tuloksia. Miälenkiintoista! Lopulta tarkkaavaisuus kuitenkin herpaantuu ja lähetään etelään sivistyksen pariin.
Merkattu reitti Maarianhaminaan kiemurtelee nätimpiä tienpätkiä pitkin. Ajetaan teollisuusalueiden läpi, tullaan viimein Lemlandin-Lumparlandin liikenneympyrään ja pysähdytään rituaaliselle tauolle. Hippihei, Lumparn kierretty! Täällä oltiin viimeeksi suunnilleen viikko sitten.
Matkaa Möckelön leirintäalueelle (halutaan mennä vaihteeksi muualle kuin Gröna Uddenssille) ei ole kuin muutama hassu kilsa. Tosin vimoiset kilsat aina vaan pienempää tietä tuntuu perinteisesti turhan pitkiltä. Ei pitäisi koskaan odottaa tulevansa perille, matkalla aika kuluu kuin siivillä. Parempi kun saapuminen yllättää. Sähköpylväissä varoitellaan langenneista johtajista: Varning för nedfallen ledare.
Möckelö Camping on erinomaisen siisti ja hyvin hoidettu paikka. Kaikki huoltorakennukset on söpöä puna-valkoista lautaa, kauniisti koristeltuna ja vetreissä maaleissa. Receptionissa kuullaan normaaliliturgiat, paikkaa pitää vanhempi pariskunta.
Arvotaan telttapaikka Auringon mukaan, ison kuusen alta. Asunto on pystyssä ennätysajassa. Ja eikun syömään: tänään tehdään hiukka erilaista pöperöä: meksikonpata-ainespussi+chilipapuja+tacomaustepussi ja sipulia. Keittiö on menossa kiinni ja haudutetaan jättiannosta viime minuuttiin asti. Tuhti pata popsittuna pitantapaisen leivän taitosten välissä on oivan makuista. Slurps, tulipas turboannos.
Kupu täynnä lyllerrämme tutumaan. Aamulla ei pitäisi olla erikoisen kiire minnekään, mutta eipä tässä jaksa kamalasti valvoakaan. Vuorilla kiipeily, 35 kilsaa fillarointia ja pullea massu väsyttää ihanasti. Krooh....