Jo on merkillistä, hän sanoi, oikein problemaattinen annos ongelmallisuutta, varsinainen aivopähkinä!
Teltta on oivassa asennossa Aurinkoon nähden: taas herätään kuumuuteen. Aamukutituksissa huomataan, että meikän kyljessä roikkuu punkki. Ja toinenkin. Ja pari lisää polvitaipeessa. Johan nyt!
Kaivetaan esille rasvat ja mönjät: ainakin eka punkki varmaan kuoli onnellisena pilvessä kaikista aftersuneista ja dödöistä. Ei tunnu auttavan, plääh. Aikani tuskailtua annan mokomien olla.
Aamiainen on päivän aa, joten puuroa puhelimeen. Pakataan päiväretkireleet. Tarkoitus on a) etsiä Lumparnin pirstekartioita b) käydä Herrön luontoalueella. Veivattavaa tulee parikytä kilsaa kanttiinsa, joten lähtään matkaan iloisin mielin. Sää on aurinkoista ykköslaatua, ilman sekundapiirteitä.
Tien pientareilla on taas svenska flaggania. Pysähdytään parissa kohtaa Lumparsundissa (uimahyppytornista ei uskalleta pomppia). Kalliot on ällistyttävän hienoja, sileitä. Kuin kivettyneitä dyynejä. Ei mitään pirstekartioihin viittaavaa, mut mitäs me siitä. Kiinnostuneille tiedoksi: pirstekartiot ovat - tadaa - kartion muotoisia särömuodostumia, joita syntyy isoissa räjähdyksissä, esim. meteorikraatereiden reunamille. Kartio osoittaa räjähdyksen keskipisteeseen. Näitä on Lumparnin liepeiltäkin löydetty.
Ajellaan länteen Granbodan kohdalle asti, josta lähtään pohjoiseen kohti Lumparnia. Kartan mukaan tie menee rantaan asti ihan sopivan näköisessä niemessä. Ja niinhän se tekeekin. Pyörät kiinni ja kalliolle. Rannassa on huiman kaunista: Lumparn siintelee sinisenä, siloisen sileät kalliot hohkaa oranssinpunaisena kilsakaupalla. Ehkä jotain pirsteiden näköistä, ehkä ei. Hiekkakiviraitoja rapakivessä. Hmm. Taija penkoo kivikoita ja löytää yhtä sun toista hauskaa. Ollaan just lähdössä takaisin kun venevalkaman kivikosta löytyy ilmiselvä fossiili! Onks se noin helppoa? Ei, ihan. Muitakin kiviä löytyy, mut ei näin hienoja. Pohjoisrannalta luulisi löytyvän lisää... Pakataan kivet etulaukkuun ja lähtään etiäpäin. Ison tien kallioleikkauksessa on jotain epäilyttävästi pirstekartion näköistä, mut kai niitä syntyy kun räjäytellään.
Todella tyrmistyttävä litania ei-oota.
Seuraavaksi pitäisi ehtiä kauppaan Flakassa, että saadaan lisää ruokaa. Mukana on vain minimievästys. Kauppapa onkin kadonnut maan kamaralta: lopetettu. No, kai me selvitään.
Päällyste päättyy ja matkaa on vielä 8 kilsaa. Ihan mukavaa seutua, mut liian vähän vettä. Tiet kun kulkee saarien keskellä. Pari taloakin siellä, täällä. Lopulta tullaan Herröskatanille ja tiellä on heti vastassa pikkuinen kyy. Pysäköimme pyörät ja otetaan kamat mukaan.
Paikalla on linnoitusjämiä sekä tsaarille rakennetun tönön rauniota. Tää on Ahvenanmaan mantereen eteläisin niemenkärki, joten ilmaa ja avaruutta riittää. Lintutornissa on tungosta, joten mennään aluksi rantsuun.
Kalliot on samaa namuisaa kaliiperiä kuin Lumparnilla. Ihastellaan raitoja, leviä, kasveja. Ruokapaikaksi löytyy lämpöinen kalliotasanne. Meriharakkaparvi pälyilee epäluuloisina. Ruokaa on hiukka vähänlaisesti, mut ei näin pulskat ihmiset pienellä näivety. Currykanapata maistuu herkulliselta ja vielä makoisammalta turbomausteseoksella. Oishan sitä voinu olla toinenkin pussukka...
Leppee ruokalepo ja tiskaus. En putoo mereen, en. Aurinko ja meri tekee lähtemättömän kesäfiiliksen. Ah, tätä varten tänne on tultu.
Tiskaillaan & pakkaillaan. Rantakivikosta osuu silmään jotain rengasmaista. Kiinni luussa. Linnun jalassa. Kas, rengas! Ja lähellä loputkin luurangosta, aika pieninä palasina. Täähän on INSTIT ZOOL UNIV HELSINKI FINLAND -kamaa: terveisiä rengastustoimistolle!
Lintutornista näkee hiukka pidemmälle yli kauniin mut nyt jo tuntunoloisen meren. Maata on niin kapeessa kaistassa että kaikki on vaan vettä tai taivasta. Los södelos. Kaivetaan esille minipullo rommia ja ollaan niin merielävää että.
Kello lähestyy vääjäämättä hetkeä, jolloin pitää lähtee takaisin jos haluaa ehtiä yhdeksäksi saunaan. Aikaa on tunti, matkaa on parikytä kilsaa, josta iso osa hiekkatietä. Reippahasti käypi polkusimet, meijän hommat on niin kiireiset, tralalaa.
Rei-pas-ta a-jo-a... Suunniteltu tauko Lumparsundissa skipataan ja... ehditään teltalle ajoissa ja saunalle vaan viis minsaa myöhässä.
Sauna on ilmeisesti paikan pitäjän broidinsa kanssa yhdessä viikonlopussa rakentama viritys (niinkuin muutkin rakenteet), mut tekee kyllä tehtävänsä. Kolmen metrin lakikorkeus harjalla jotenkin viilentää laudetasoa. Uskaltaudun uimaan. Kylmää, mut tuntuu hyvältä raskaan päivän jälkeen. Punkit edelleen mukana. Outoa sakkia.
Haetaan illalliskamat teltasta ja keitellään hernekeittoa. Seuraavana päivänä onkin vuorossa lähtö seuraavaan paikaan, joten vähän mietitään kamojen pakkausta. Nautitaan kalliolla likööri loppuun, tyyntä, viileetä. Skitsosekoboltsiruotsalaiset skabaa pakuillaan nurtsin poikki. Tok tok. Iltapesulle, mars, ja tutuun. Punkit hengailee kuin Elvikset eli ei tee mitään, ei tunnu miltään. Makuupussin äärimmäisen tarkka punkkitarkastus, mut mitään ei löydy. Nukahdamme jännissä oloissa. Töyssy lantion kohdalla: kädet ja lonkat puutuu. Hiukka levoton yö, varsinkin kun lehtokurppa kurppaa ja pisittää taivaalla pitkin yötä.