Tässä paikassa voidaan näköjään sanoa mitä tahansa ja se on aina totta ja siihen on uskottava.
Aamulla tuntuu kuin taivas olisi pudonnut niskaan: teltta on nuukahtanut ilmeisesti tuulesta ja jalkopää nuokkuu kallellaan. Hauskan näköistä.
Tänään sitten pitäisi pakata asumus ja kaikki uudet ostokset ja lähtee eteenpäin kohti Lemlandia. Mitä siis tekemään, aloittelijan innolla. Aamupuuron väkerrys sujuu rutiinilla, mutta meille ei löydy sijaa keittokatoksesta vaan syödään kuistin penkillä. Hiukka vilposta, mut mitäs me valittamaan.
Vuorotellen suihkuun, makkarit ja alustat tuulettumaan aidalle (tässäkö ne punkit iski megeen?), teltta pinoon, kamat kasaan ja kiinni fillariin. Viimeinen voitelu, juomapullon täydennys ja matkaan.
Kulttuuriannos kuitataan käymällä Ålandsmuseumissa: ihan OK museo (perusnäyttelyn lisäksi modernia taidetta, mm. peruukeista ja pölkkäreistä koostettu välillä pörisevä hökötys).
Kierrellään vielä kävelykadulla ja päätetään hoitaa päivän ateria pizzalla (kas ne kun voi maksaa VISAlla; likviditeettiongelmat jo pilkistää horisontista). Kebab-pizza on hassu kokemus, mutta hyvin sillä jaksaa. Lueskellaan Pupun kanssa opaskirjaa ja päätellään soittaa Svinön leirintäalueelle (josko se siis on olemassa kartan tiedoista huolimatta). Tämä tehdäänkin kaupungin itärannassa kun muistetaan. Se kuuluisa kuunari näköjään nököttää vieressä. Sensijaan se kuuluisa parkki jää tällä kertaa katsomatta. GSM:llä on kenttää vaikka muille jakaa, Taijan svenska on erittäin sujuvaa ja meidät kutsutaan paikalla vähintäänkin tervetulleiksi. Kepein mielin valitsemme liikenneympyrästä Lemland-Lumparland -suunnan ja Maarianhamina jää taakse.
Körökörö kohti Lemlandia ja Lemströmin kuuluisaa kanavaa. Pidämme snadin tauon ja venyttelemme koipia. Kyllä tää työstä käy. Kanavan jälkeen piennar kapenee ja ajamisesta tulee ikävämpää: liikennettä on kuiteskin aika reippaasti.
Hiukkasen ennen Lemböten kappelille menevää tietä tulee vastaan ensimmäinen iso mäki: huuu! Aikamoinen puudutus ja puuskutus ennenkuin ollaan ylhäällä. Fillarista löytyy kyllä vaihteita, mutta pitkä mäki on raskas tällasella kuormalla. Heti helpottavan alamäen jälkeen onkin vuorossa kääntyminen sivutielle ja taas ylämäki, tosin pienempi. Sen laella pidetään mansikanpoimimisen mittainen tauko. Tienpiennar tuoksuukin ahomanskuilta, nam ja nuuh! Minen viitsi noita poimia, mutta Taija on onneksi sitäkin ahkerampi.
Kohteena on siis Lemböten muinainen merimieskappeli (Ahvenanmaalainen kansallisylpeys muistaa markkinoida sitä 1100-lukuiseksi, mutta palattuamme "totuus" selviää 1500-luvuksi), jonne tie vie kiemurrellen ja kurvaillen. Päällystettä on välillä ja sitten taas ei. Kappelin parkkipaikkakin löytyy, fillarit puun kyljelle ja kassi kainaloon.
Kappeli nököttää pienellä mäellä, josta löytyy myös pari kivikasaa ja näkötorni, josta näkee merelle, josta tulee mukavasti nassulle, josta paistaa iloinen ilme. Rä-rä-rä-räppään kuvan kappelin kaltereiden välistä. Piipahdetaan vielä pohjoispuolen satamassa zoomailemassa jo Maarianhaminan puolelta ihastelemaamme komeaa kalliota naapuriniemessä (jonka nimi on Bläsan).
Pyörien luona kuuntelen outoa tipua, joka istuskelee kuusen latvassa kotvan päässä. Kiikarit esille hipivauhtia: pähkinähakki! Livahtaa karkuun ennen kuin Taija ehtii nähdä. Doggybagissä oleva Pizzanjämä tuoksuu Taijan tarakalla. Seuraava pysähdys nätillä sinisellä kellokukkaniityllä hetsiltään kappelilta lähdettyämme. Sitten takaisin isolle tielle (pikkutiet menee aina paljon nopeammin kun niitä ajaa takaisin; hyvä näin päin) ja kohti itää.
Lemlandin kirkolla piipahdetaan, muttei kioskilla. Ilta on hiukka viileä, takki on liikaa, ilman sitä tulee kylmä. Pöh.
Ajelen reippaasti kymmenisen kilsaa Lumparsundiin asti, odottelen aikani ja palaan Taijaa vastaan. Tie oli OK, tosin tasaisen mäkistä koko ajan. Pysähdytään Lumparsundissa, pompitaan hiukkasen kallioilla (nää on niitä Lumparnin meteorikraaterin eteläreunan "vuoria") tien pielessä, ja jatketaan etiäpäin.
Kohta tullaankin Lumparlandin puolelle ja Svinön risteykseen. Melkeen heti tien vasemmalla puolella on omakotitalo, jonka räystäällä on "Svinö stugby" -plakaatti ja pihalla marssii isännänoloinen jäppinen, joka kertookin meidän olevan oikeassa paikassa. Opastaa paikottain upottavaa pikkutietä 40 m (matkaa osoittautuu olevan 400 m) eteenpäin niitylle, jonne sitten saavummekin. Siistillä pellolla on toinenkin teltta, pellon ja merenlahden välissä kymmenisen mökkiä, suihkumökki, keittomökki ja pari puuseemökkiä. Ihan kiva paikka, ei lämminsuihkuvesirajoituksia. Teltta bydeen ja kamat sisään.
Jäppinen käy hakemassa yöpymiskorvauksen kahdelta yöltä (30;-) ja selittelee aikansa. Tarjoaa saunaa huomiseksi, kinuamme klo 21 alkavan vuoron. Vallataan keittomökki ja väsätään iltapalaksi kiinalainen tomaattikeitto ja jäljelle jääneet pizzanpalat. Iltapesut ja pusut ja nukkumaan.