Viisauden viisi sääntöä:
- Esitä aina kaikki mahdolliset kysymykset, mutta älä koskaan vastaa yhteenkään.
- Käännä kaikki mitä kuulet omaksi eduksesi.
- Pidä aina paikkausvälineet matkassa.
- Käänny vasemmalla niin usein kuin mahdollista.
- Älä koskaan paina etujarruja ensimmäiseksi.
Kolmas yö samassa paikassa: ennätys. Ilma on nätti, joten ainakaan täällä ei enää yritetä sitä enää parantaa. Yöllä taisi hiukan ripsutella, mutta teltan muovi kuivuu nopeasti. Saadaan aamiainen nautittua, suihkut suihkuteltua ja tavarat pakattua vanhan konkarin ruutiinilla. Vaikka tää oli tavallaan hauska paikka, olo oli jotenkin levoton koko ajan. Ehkä liikaa jengiä. Hmm.
Pysähdytään ekan kerran Storbyssä kaupassa ja pankkiautomaatilla: kas, varotoimista huolimatta rahat vähissä. Pitää maksella Visalla tästä lähtien. Ostetaan pikkutäydennykset tarvikkeisiin. Sitten piipahdetaan vielä Eckerön markkinoilla lauttarannassa (lukija muistanee mitä se on ruotsiksi?). Pupu jää vahtimaan fillareita tuima ilme kasvoillaan: Agentti 00-Pupu, Licence to Kill... Eipä löydetä mitään hankkimisen arvoista, kesäilmeitä kylläkin, ja mitäs muuta sitä ihminen näin lähellä Ruotsia kaipaisikaan.
Seuraavaksi sitten Eckerön kirkolle. Tääkin on näitä vanhoja kivitekeleitä. Maisema on keskimääräistä hauskempi: kirkkotien pielessä on lehmien valtaama hautakummukko, peltoaukea aaltoilee kivasti, taivaalla kunnon poutapilviä. Ohitetaan fillaritaideinstallaatio, johon ois varmaan kannattanu tutustua, niin laajalla alueella siitä on ollu mainoksia. Isot mäet tuntuu pienemmiltä tähän suuntaan, eikä vieläkään käydä Marbyssä. Jatketaan Marsundin sillalle asti. Heti sillan jälkeen merkitty Skarpnåtön reitti kurvaa epäilyttävän pienelle tielle, mutta sorapinnasta huolimatta matka menee kivasti. Tää maisemapolku puoltaa paikkaansa.
Tullaan kohta risteykseen, jossa on viitta kioski/kahvilalle. Alkaisi olla jäde tarpeen: on aika lämmintä täällä sisämaassa. Kioski osoittautuu Ålands Ulleproduktin myymäläksi. Vieressä on kehräämö, jossa oikein demotaankin miten villasta tulee trendilankaa. Taija ostelee pari kerää mukaansa. Kioski on kauppamuseon näköinen, hauskoja vanhoja paketteja hyllyillä. Ostetaan jäätelötkin ja jatketaan matkaa ennen pitkää. Jotenkin vetämätön olo.
Matka Skarpnåtööseen on harvinaisen tylsänoloinen ja puuduttava. Matkalla on oolantilaisittain vähän katseltavaa ja se ainoakin (Sålis batteriet) jätetään väliin. Tie menee niemen (ja välillä hautakumpujenkin) keskellä, joten merestä ei saa täällä juuri muuta havaintoa kuin jonkusen lokin silloin tällöin.
Loppumatka onkin sitten hiekkatietä, joka ei onneksi ole kovin töyssyistä. Lopulta tullaan infotaululle. Tässä näkyy olevan joku museontapainen. Tie lauttarantaan ja leirintäalueelle menee tietty mäen yli, joten sinne sitten. Rantaan ajaessa huomataan "Leiriytyminen kielletty" -plakaatti. Mökkejä kyllä näkyy olevan. Mutta leirintäalueesta ei siis tietoakaan. Jopas, kyllähän täällä sellainen piti olla. Lähin toinen on jossain Kattbyssä, huitsun kaukana.
Samaa ihmettelee rannassa toinenkin pariskunta (kummallakin Marin-fillarit). Ja musta kissa, joka ennenpitkää löytää itsensä koko jengin rapsutuksien ja palvonnan kohteena tyttelin pakaasien päällä. Päätetään lopulta palata takaisin, josko infotaulun tienoilta heruisi lisää viisautta. Kissa haluaa melkein matkustaa fillarilla, mut ei ihan onnistu.
Mekin lähtään samaa matkaa. Taulun vierestä löytyy talo, jonka portin kupeessa on vihreä pieni i. Aha, tonne sitten. Kuistilla tulee vastaan pirtsakka tytteli, joka tankkaamisiemme jälkeen ehdottaa suomenkieltä. Aha, kesäharjoitteilija. Asiatkin selviää: kympillä voi yöppästä pellolla, joka on vielä lauttarannasta eteenpäin. Naapureilta ei kybää ees oteta kun talossa ei ole vaihtorahaa ("ei ne mua kuitenkaan voi erottaa, mää on täällä vaan enää muutaman viikon"). Illalla on museolla vohvelikestit, jonne päätetään tulla.
"Leirintäalue" on yläosasta nurmelle jätetty pelto, joka alarinteessä on puusee. Koko lääni on iloisen kaltevia sveitsiläistontteja. Vallataan paikka ekana. Virnuillaan naapureille, jotka on kyllä kivan tuntuista poppoota (aika harva retkue on herenny juttelemaan). Teltta pystyttyy kivasti, kaivan ojasta kivet muovin nurkille. Naapurit kyselee eikö meillä oo tyynyjä mukana kun tarvii ojasta etsiskellä. Heh.
Kohta alkaa kuulua metsän takaa ilmiselvää vohvelin kutsuääntä, joten pinkaisemme pikaisesti paikalle. Tarjoomuksia tarjotaan paikallisessa perinnetalossa/kartanossa/kotiseutumuseossa. Katellaan aluksi lampahia ja puuverstaan tuotoksia. Ostetaan pikkuinen puuhaarukkakin Trangia-satsiin (sama tekijä kuin Eckerön puisella kirjanmerkillä: hemmo on kuulemma myyjätädin sukulaismies, tuotteet tunnistaa puumerkistä - ruots. bomärke). Räsymatoista ei onneksi löydy sopivaa tuliaista.
Naapurit popsii jo ekaa vohveliaan pihan penkillä. Osaansa kerjää myös punakirjava kissa, joka ilmiselvästi tietää, että vohvelissa on paljon lokoisaa kermaa mukana.
Mekin liitytään vohvelijonoon ja saadaan kohta osamme ja kahvit. Jutustellaan harjoittelijan kanssa: Parkanosta, joku toinenkin sieltäpäin on treenaamassa kieltä muualla Affenanmaalla ylöspitoa vastaan. Mikäpäs siinä. Me popsitaan toiset ja kolmannetkin vohvelit tuvan puolella. Komea pirtti, käsinmaalatut tapetit ja koivunlehväköynnöksiä pöydillä. Viimeisestä vohvelista saa osansa kissakin. Ostan vielä mukaan ropposellisen uusia mansikoita. Nam! Onnistun ajelemaan takaisin yhdellä kädellä tiputtamatta niistä ensimmäistäkään.
Teltan kynnysmatolla (taiteltu biohasardisuoja, pitää kurat paremmin ulkona) meitä on vastassa lauttarannassakin norkoillut skisma! Oli kuulemma yrittänyt tulla kylään, mutta konsa teltta oli kiinni oli jäänyt ovimatolle oottelemaan. Leikitään kissan kanssa ja popsitaan manskuja naapureiden kanssa. Katti on vielä leikkisää mallia, juoksee hulluna heinän perässä. Otetaan kimppakuvakin. Kuulemma infotalolla oli ollut koko korillinen kissanpoikia, mutta me missattiin ne.
Alarinteeseen puuseen viereen on parkannu kolmaskin teltta. Eivät juuri innostu katista, joka meihin kyllästyttyään lähtee sinne suuntaan. Outoa porukkaa!
Tehdää pikailtapesut ja mennään nukkumaan. Ihan kiva ilta, mansikat kutittaa massussa eikä alustakaan ole liian vino.