Go west!
Life is peaceful there
Go west!
In the open air
...
Hoilauksesta pään sisällä ei meinaa tulla loppua kun aamutoimet tehtyämme poljemme länteen kohti Eckerötä. Leirintäalueella oli tasan kaksi suihkua koko jengin käytössä, joten jonotusta riitti pikkuisen (varsinkin kun joku pappa oli päättänyt linnoittautua suihkuista toiseen). Me ollaan yleensä onneksi liikkeellä vasta pahimman ruuhkan jälkeen ja kilpaillaan vaan saman aikatajun omaavien ihmisten kanssa. Ja niitähän ei onneksi ole paljoa.
Ramsholmenissa hetsiltään M-haminasta länteen on iso lehtoalue, mutta eiköhän noita ole jo nähtynnä. Joutsenet hoivaa lillojaan tienpenkereen vieressä. Tänään tuntuu että on hauskempi matkata kuin katsella. Tuuli on reippaasti myötäinen: matka sujuu iloisen reippaasti, kunnes poistutaan isolta tieltä pyöräreittiviittojen mukaan. Päällystekin päättyy kohta. Pöh. Maisemat ja reitit on hemaisevia, mutta onhan näitäkin jo nähty.
Reitti palaa takaisin isolle tielle. Käpäläkin on tärinästä hiukka nuivalla tuulella, joten aatellaan ottaa myötätuulesta kaikki ilo irti ja jatkaa isoa tietä. Kilometrit menee kuin siivillä (alamäessä meinaa muukin kulkeminen siirtyä siiville tuulen ansiosta) ja ennen kuin huomataankaan (tosin tietoisesti reittiä laiminlyöden), ollaankin Hammarlandin kirkolla. Yritettiin pari kilsaa sitten käydä katsomassa taas yhtä hautakumpua, mutta viitoitus jätti turhan paljon arvailujen varaan. Toinen kantturafiasko ei kamalasti kiinnostanut.
Hammarladin kirkko on Kattbyn kylässä, tosin eipä kuulu nau'untaa. Tämäkin kirkko on oppaasta päätellen peräisin 1100-luvulta, mikään muu ei moista tulkintaa tue. Soittelen lisää terveisiä mantereelle. Ihmiset vieläkin hämmästelee kun niille puheloi oudoista paikoista reaaliajassa.
Ostetaan kioskilta kahvit ja pussillinen puusteja sekä jäätelöt. Tankataan juomapullo aplarituoremehulla (mikä näin sivumennen sanoen on aika mainio voimajuoma jos ei tarvitse litrakaupalla litkiä). Alunperin oli ajateltu hankkiutua tänään vain Kattnäsiin, mutta eiköhän mennä saman tien Eckeröhön asti.
Marsundin yli menevä silta on hurja ajaa: kapea, tuulinen, korkea. Onneksi ei ole paljoa muuta liikennettä. Heti sillan jälkeen reitti lähtisi idyllisen Marbyn kylän lenkille. Anti olla, jatketaan suoraan. Ja joudutaan aivan kamalaan ylämäkeen, jonka virallinen reitti ilmeisesti kiertäisi... Mäen korkein osa on karun ja kuivan näköistä, täälläkin tuoksuu ylängöltä ja puut on matalia.
Muutaman kilsan päässä on oikealle viitta Böle. Hmm. Ei kai Pasilalla ole tuohon yksinoikeutta. Tuskin. Enpä usko. Somassa katajaikossa tien vieressä on alla peltoa, ylhäällä niitä katajia ja siinä välissä lehmiä siestalla. Ihmetellään niitä, lunkia menoa.
Vielä viimeinen pinnistys ja ollaankin Storbyssä, länessä. Kuten kissan kokoisilla kirjaimilla opaskirjassa lukee. Siis "Storby länessä". Salko on komia, joo. Pirjo's cafe on paikallinen paikka, mutta löytyy seudulta muutakin ravitsemusalaa. Seudussa on vaikeasti määriteltävää turistipaikan tunnelmaa. Riistaeläinsafarin aitauksissa voi kuvitella vilistävän riistaeläimiä. Tai ainakin hyttysiä.
Käringsunds Camping on iso ja mahtava paikka, satamäärin asuntovaunuja ja telttoja; palvelut sen mukaan. Telttapaikkaa etsiessämme joku pistää mua nilkkaan todella mehevästi: haa, punkinoloinen kärsäeläin. Rauha hänen muistolleen. Pistetään teltta monikansalliselle aluelle (osa läänistä on pelkkiä svenskejä) ja lähtään rantsuun kävelemään tarkoituksena löytää sopiva paikka illallisen kokkailuun.
Käringsund on perinteinen kalastajasatama aittoineen ja venevajoineen ja mahti-öky-purjevene-satamineen. Ohitetaan ne vielä ja kävellään rantaan. Kivoja kallioita, raikasta. Taivas on ekaa kertaa pitkään aikaan pikkuisen pilvinen, saas nähdä miten kelin käy. Eckerö Linjenin paatti peruuttelee pois satamasta ja kurvaa kohti läntistä hyvinvointivaltiota.
Mennään vielä katsomaan vastaperustetun Kalastus- ja metsästysmuseon näyttelyt läpi. Aika hyvä museo, saariasumista laidasta laitaan. Työkaluja, kalastusvälineitä, aseita, täytettyjä lintuja, eläimiä, veneitä sun muuta. Kiintoisia tietoja jaetaan myös asujaimiston elämästä menneinä aikoina: kaipa tiesitte, että kuusivuotiaan oli pystyttävä tekemään 5000 kalaverkonsolmua päivässä? Jossain osastoissa tuoksuu hienosti tervalta! Myymäläkin on siisti, mut mikään sinänsä kivoista artikkeleista ei tunnu kovin tarpeelliselta. Taija ostaa stylen puisen kirjanmerkin. Ulkoakin ko. museo istuu mukavasti maisemaan.
Palataan takaisin teltalle. Pari minsaa vaaka-asennossa purkaa vieterin kokonaan. Ääh, ei millään jaksaisi lähteä tekeen ees ruokaa. Jonkinlaista matkaväsymystä, mut eiköhän se tästä. Taija hakee receptionin grillikioskilta "herkullista" pikaruokaa, jota popsitaan ilahtuvin mielin. Pikainen iltapesu ja nukkumaan.