Lisensiaattitutkielma
Kasvatustiede
Elokuu 1990

Tutkimus liittyy päiväkotilasten tilanteen hahmottamiseen ja tilanteessa toimimiseen. Mittauksia varten lasten hahmottaminen on jaettu kahteen luokkaan. Ensinnäkin todellisuuden näkeminen ja siinä toimiminen siten, että todellisuudessa näyttää olevan pysyviä objekteja ja toiminnan lainalaisuuksia. Toiseksi todellisuuden näkeminen ja siinä toimiminen siten, että todellisuus on potentiaalisesti muuttuva ja uusia mahdollisuuksia sisältävä. Kolmantena hahmottamisen ja toiminnan luokkana on toiminta irrallaan muiden tilanteen ehdoista, jolloin ei tämän tutkimuksen suhteuttavan mittarin avulla aina osata sanoa kumpaan luokkaan toiminta kuuluu, koska toiminta on niin irrallaan muiden toiminnan etenemisen ehdoista.

Newtonilaista hahmottamista käytetään symbolina hahmotuksesta, jossa todellisuus järjestyy lainalaisuuksien mukaan. Kasvatustieteessä ensimmäistä näkemystä katsotaan edustavan esimerkiksi kognitivismi, Piaget ja tavoitteiden pohjalta nouseva kasvatus. Einsteinilaista hahmotusta käytetään symbolina hahmotuksesta, jossa hahmotettava systeemi muotoutuu todellisuudessa. Einsteinilaista hahmotusta kasvatustieteissä katsotaan tässä tutkielmassa edustavan esimerkiksi Peltosen ja Freinet'n. Einsteinilaisella hahmotuksella viitataan nimenomaan tapaan hahmottaa maailmaa, ei niinkään sen avulla saavutettuihin fysiikan lainalaisuuksiin.

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että systeemiä avaava ja syventävä, vuorovaikutukseen ja havaitsijan tarkastelunäkökulman suhteellisuuden huomioiva (Einsteinilainen) hahmottaminen voisi olla joustavampi ja myös muutoksen ja sen mahdollisuuden helpommin huomioiva ja hyväksyvä tapa nähdä todellisuutta. Pysyviin objekteihin, kaavaan, pysyvään todellisuuteen, "maailmaneetteriin" perustuva (Newtonilainen) hahmottaminen näyttäisi jäykistävän lasten toimintaa ja kykyä havaita ja hyväksyä tilanteessa ilmenevät mahdollisuudet. Lyhyesti: jos mahdollisuutta ei nähdä tai hyväksytä, se ei myöskään niin helposti toteudu.