Mitä on tieteellinen päivähoito?

Puhutaan lastentarhanopettajakoulutuksen siirtämisestä ammattikorkeakouluihin. Keskustelussa painottuu käsitys, että ammattikorkeakoulu olisi tiedettä soveltava laitos, joka siirtäisi tieteen tulokset kentälle.

Nykyinen kasvatustiede painottaa tilanteiden hallintaa, kontrollia, informaation prosessointia ja toiminnan lainalaisuuksia. Jos kasvattaja näkee maailman hallinnan ja kontrollin kautta, seurauksena on myös jäykkää hallintaa ja kontrolliin perustuvaa päivähoitoa.

Analyyttinen tiede ei puhu mitään ilosta, turvallisuudesta, elämän ihmeellisyydestä tai tässä hetkessä piilevistä mahdollisuuksista. Jos iloa ei ole, sen kanssa on vaikea olla vuorovaikutuksessa. Jos muutoksen ja ihmeen mahdollisuus kielletään, ne eivät myöskään toteudu.

Jos me todella haluaisimme auttaa lasta lapsen omista lähtökohdista, olisi meidän osattava nähdä lapsessa piilevät mahdollisuudet. Ei niinkään keskityttävä toteuttamaan omia teorioitamme.

Esitetyissä käsityksissä paistaa vallanhalu. Tieteentekijät haluavat etuoikeuden määritellä todellisuus. Tieteellinen imago lisäisi kasvattajien arvoa. Hallintoihmisille analyyttinen toiminta tekisi päivähoidosta helposti hallittavaa, sillä toiminnan loogisuus tekisi siitä ennalta arvattavaa ja sääntöihin perustuvaa. Vanhemmille päivähoito olisi selkeästi kontrolloitua, yllätyksetöntä ja annettuja tavoitteita toteuttavaa.

Mutta tekisimme karhunpalveluksen lapselle ja itsellemme. Tänä päivänä lasta ei ole syytä muokata aikuisen näkökulmasta hyvin toimivaksi koneeksi, vaan lapsen on saatava osallistua oman todellisuutensa tekemiseen. Vain todellisessa vuorovaikutuksessa, yhteisessä tilanteen lainalaisuuksien muotoilussa, lapsi voi löytää todellisuuden ja toimintansa välisen yhteyden.

Jos me näemme lapsen muutoksen tieteen tuotoksen tai mallin läpi, näemme vain lapsen muuttuvan, ei todellisuuden lainalaisuuksien. Lapsesta tulee toimintamme kohde. Jos lapsi oppii pienenä olemaan objekti, ei hän voi olla muuta aikuisenakaan. Ihmisestä tulee kaavaa toteuttava kone.

Estääksemme toiminnan täydellisen kaavoittumisen meidän ei tarvitse välttämättä kuitenkaan hylätä tiedettä. Mutta painopiste on siirrettävä tieteen tuloksista tieteen tekemiseen. Todella merkittäviä tieteellisiä uudistuksia tehneet ihmiset eivät ole koskaan ottaneet aikaisempia tieteen tuloksia annettuna, vaan etsineet todellisuudesta uusia mahdollisuuksia.

Lastentarhanopettaja kohtaa päivähoidossa koko ajan todellisuuden. Jos hän vain soveltaisi valmiita kaavoja, ei vuorovaikutuksesta lapsen kanssa voisi puhua. Siksi täytyy tieteen todellisuuskäsitystä muuttaa. On siirryttävä olemassaolevan todellisuuden lainalaisuuksista muotoutuvan todellisuuden mahdollisuuksiin. Emme voi edetä vain analyyttisen tieteen tuotosten ehdoilla. Jos kerran ihmiselle tärkeitä ovat ilo, turvallisuus ja elämän mahdollisuudet, niiden on oltava tärkeitä myös ihmistieteille.