Yhteiskuntahistorian johdantokurssi

26.9.2005, Pauli Kettunen

Luento 5.

Historian tieteellisyys ja "postmoderni haaste”

”Tieteellisestä objektiivisuudesta postmoderniin haasteeseen”?
(Georg G. Iggers: Historiography in the Twentieth Century. From Scientific Objectivity to the Postmodern Challenge, 1997)

• Miten historia tieteenä on ymmärretty?

• Mitä ”postmoderni haaste” on sisältänyt?

• Miksi mikä tahansa mennyttä koskeva väite ei ole yhtä pätevä?

• Missä mielessä "postmoderni haaste" on vahvistanut historiallista tarkastelutapaa?

Vanha kysymys: voiko historia olla tiedettä?

• historiankirjoituksen tieteellisyyden edellytykset ja luonne vanha tieteenfilosofinen kiistanaihe

• Giambattista Vico 1700-luvun alkupuolella: matematiikka ja historia varmaa tietoa, koska kohde ihmisten tekoa toisin kuin luonnontieteissä

• 1800-luvun historismin luottamus "itsensä sammuttamiseen" ja lähdekritiikkiin

• Auguste Comte 1800-luvun alkupuolella: "positivismi", "sosiologia", yksi ja sama tieteenideaali yleispätevä, järjestyksen ja edistyksen periaatteiden yhdistäminen

• maailmanhistorian synteesit: historiaa koskeva tiede paljastaa historiankulun lainalaisuudet

• ihmisyhteisöjen kehityksen vaiheteoriat (1700-luvulla esim. Giambattista Vico, Adam Smith)

• hegeliläinen ja marxilainen traditio; Karl Marx: ihmiset tekevät itse historiansa, mutta annetuissa olosuhteissa

• evoluutioajattelu (Charles Darwin) luomassa 1800-luvun jälkipuolella yhteyttä historiantutkimuksen ja luonnontieteiden välille, Herbert Spencer

• historian syklinomaisuuden jäljittäjät 1900-luvun alkupuolella, Oswald Spengler, Arnold Toynbee)

• historian ja luonnontieteiden määritteleminen erilaisen tiedon aloiksi

• luonnontieteet ja hengentieteet (Geisteswissenschaften) 1800-luvun jälkipuolella Saksassa

• historiantutkimus tiedettä siinä missä luonnontiedekin, mutta toisella tavalla

• erontekoja: ymmärtävä - selittävä, singularisoiva - generalisoiva, idiografinen - nomoteettinen

• antipositivistisen historian perustelijoita 1900-luvun alkupuolella: italialainen Benedetto Croce, englantilainen R. G. Collingwood

• art vai science?

• historia ja yhteiskuntatieteet

• yhteiskuntatieteiden etääntyminen historiasta toisen maailmansodan jälkeen; teoriat, hypoteesit ja niiden testaaminen kvantitatiivisin, tilastollisin menetelmin

• kaksi positivismin lajia: yleisiä säännönmukaisuuksia etsivät yhteiskuntatieteilijät ja ainutkertaista jäljittävät "lähdepositivistiset" historiantutkijat; kummallakin suuri luottamus "objektiiviseen" tietoon

• historiantutkimuksen yhteiskuntatieteellistämisen pyrkimykset (esim. ranskalainen annalismi, saksalainen yhteiskuntahistoria)

”Postmoderni haaste”

• sisältää esim. Iggersin esityksessä monia sellaisia lähestymistapoja, joiden edustajat eivät suinkaan lukeudu "postmodernisteihin"

• joka tapauksessa eri tavoin kyseenalaistettu lähtöoletuksia, jotka yhteisiä 1800-luvun historismista nousevalle historialle ja yhteiskuntatieteellisesti suuntautuneelle historialle

• yksi historia, historia virtana

• ”suuret kertomukset”

• kaksi ”yhden historian” problematisoinnin linjaa

• ”uudet historiat”, arjen historia

• ”kielellinen käänne”, historian narratiivisuus

• arjen historiassa yhdestä historiasta moniin historioihin

• ”tavallisten ihmisten” tai ”marginaaliryhmien” tavat  jäsentää omaa aikaansa ja tilaansa

• kielellinen käänne ja historian narratiivisuuden erilaiset korostukset

• vasta tutkijan kielellisessä, kirjallisessa prosessissa ”historian” mieli (Hayden White)

• kertomuksellisuus liittyy ihmisten tapoihin antaa merkityksiä kokemuksilleen, ymmärtää ja jäsentää aikaa (Paul Ricouer, David Carr, Jörn Rüsen)

Täydellistä relativismiako?

• uhka historian olemassaololle tieteenä (Richard J. Evans, Eric Hobsbawm ym.)?

• historian puolustajilla ”postmodernismin” karikatyyri

• postmoderni kritiikki taas luonut karikatyyreja totunnaisesta historiantutkimuksesta

• miten asiat oikein olivat - täyttymätön vaatimus

• mutta kaikki väitteet menneestä eivät yhtä päteviä

• historioitsijan eetos: historian konstruktiot REkonstruktioita (Paul Ricoeur)

• tutkimus kiinnittyy olemassaoleviin menneen toiminnan jälkiin

• tehtävänä oikeudenmukaisen ja tutkimuksen sääntöjä noudattavan selityksen ja tulkinnan rakentaminen näille jäljille

• "postmoderni haaste" syventänyt käsityksiä siitä,

• mitä voidaan tarkastella menneen toiminnan jälkinä

• minkä toiminnan jälkinä näitä voidaan tarkastella 

Historiantutkimuksen, yhteiskuntatieteiden ja kulttuurintutkimuksen rajojen madaltuminen

• moni- ja poikkitieteisyys, historia merkityksellistä muillekin kuin historioitsijoille

• esim. Michel Foucault’n laaja vaikutus, "genealogia" ja "nykyisen historia"

• tieto, valta, kielelliset käytännöt

• laadullinen yhteiskuntatutkimus ja kulttuurintutkimus sen paradigmana

• huomion kiinnittäminen merkityksiin, joita ihmiset antaneet toiminnalleen

• "näytenäkökulma" pikemmin kuin "faktanäkökulma" aineistoon (Pertti Alasuutari)

• esimerkkinä muistitieto: huomion kiinnittäminen muistamisen merkityksiin pikemmin kuin muistin luotettavuuteen

• pitemmälle menevä historiallistaminen

• poliittisessa historiassa: nykyhistorian ja historiapolitiikan painotukset

• historiallinen tieto on tietoa siitä, miten me itse jäsennämme maailmaa, mennyttä ja tulevaa

Käsitehistoriallinen politiikantutkimus

• historiantutkimuksen metodiopeissa kieli vanhastaan lähdekritiikin ongelma

• historioitsijan ja hänen tutkimiensa ihmisten kieli ja käsittteet eivät samoja

• miten läpäistä kielellinen sumuverho?

• lähdekritiikki keinona, historiantutkimuksen erilaiset aputieteet

• käsitehistoria: uhan kääntäminen mahdollisuudeksi

• kieli ei vain tapa ilmaista todellisuutta, vaan myös osa sitä

• se, miten maailma käsitetään ja käsitteistetään, inhimillisen toiminnan tärkeä ulottuvuus

• etäisyydenotto nykyisyyteen ja pyrkimys sanoa olennaista nykyisyydestä

• poliittisten käsitteiden historiaa tutkimalla refleksiivinen (tietoinen) suhde omiin käsitteisiimme ja käsityksiimme

• Reinhart Koselleck: käsitehistorian ja yhteiskuntahistorian suhde, Quentin Skinner: kielellinen toiminta ja sen kontekstit

• suomalaisessa historiantutkimuksessa 1960-luvulta: Aira Kemiläinen ja nationalismi, Osmo Jussila ja Suomen valtion muodostuminen

• "Käsitteet liikkeessä. Suomalaisen poliittisen kulttuurin käsitehistoria" (2003)