Yhteiskuntahistorian johdantokurssi

Pauli Kettunen

Luento 2, 26.10.2004

Kansallisvaltio historiantutkimuksen viitekehyksenä

• Millaiset maailmanhistoriaa ja historiallista tietoa koskevat oletukset ovat olleet historiantutkimuksen lähtökohtina?

• Millainen asema kansallisvaltiolla on ollut historiantutkimuksen viitekehyksenä ja kohteena?

• Millaisia kansallisia tehtäviä suomalaiset historiantutkijat ovat eri aikoina omaksuneet?

Maailmanhistorian ajatus historiantutkimuksen lähtökohtana

• lineaarinen ajankäsitys ja ajatus yhdestä maailmanhistoriasta keskeisenä historian kehittymisessä tieteeksi

• suhteellisen uusi ajatus, mutta monen mielestä (erityisesti postmodernistien) käynyt kestämättömäksi

• 1700-luvun valistusajattelu ja osin sille reaktiona muodostunut romantiikka: molemmista voimaa yhden historian ajatukselle ja historian tieteellistymiselle

• yksi historia lähtökohtana historian jaotteluille

• ajanjaksojen mukaiset jaottelut (esim. antiikki, keskiaika, uusi aika)

• myöhemmin elämänalueiden mukaiset jaottelut (esim. poliittinen historia, taloushistoria, sosiaalihistoria)

• näille pohjana modernin yhteiskunnan muotoutuminen 1800- ja 1900-luvulla ja siinä elämänalueiden eriytyminen ikään kuin omalakisiksi sfääreikseen (esim. talous, politiikka)

• historia menneisyytenä ja menneisyyden esityksenä kietoutuivat toisiinsa

• ns. historismin vaatimus: historioitsijan tavoitettava menneisyys wie es eigentlich gewesen (Leopold von Ranke 1824)

• ”itsensä sammuttaminen”, menneeseen eläytyminen pureutumalla lähteisiin 

• historia nykyisestä erillistä, mutta esitti itsensä historioitsijan välityksellä

• hankala johtopäätös: historiantutkijakin sidoksissa omaan aikaansa

• ratkaisu: historia jatkuvuutta, kehitysyhteys tutkijan ja tutkittavien välillä, ”tieteellis-geneettinen historiantutkimus" (Pentti Renvall)

• tältä pohjalta historiantutkimus usein konservatiivista ”epähistoriallisen” toiminnan vastustamista, menneen toiminnan arvokkaiden tulosten puolustamista 

Historia kansallisena tieteenä

• historiantutkimuksen sidos nationalismiin, historian merkitys kansakuntien ja kansallisvaltioiden rakentamisessa (nation-building) 1800-luvulla

• maailmanhistorian ajatukseen liittyvänä ajatus kansallisvaltiosta maailmanhistorian keskeisenä toimijatyyppinä

• historiantutkimuksen kehittyminen kansallisena tieteenä, nykyisyyden historiallistaminen, suuntautuminen kansalliseen tulevaisuuteen; tässä Suomen tapauksen valossa

• historiankirjoitusta Turun akatemiassa 1700-luvulla ja siinä myös tietojen keräämistä suomalaisista kansantavoista ja -runoista (Henrik Gabriel Porthan)

• 1800-luvulla erillisen suomalaisen kansakunnan rakentaminen ja historian kiinteä kytkös tähän tehtävään 

• J.V. Snellman ja hegeliläinen historiankäsitys: tietoisuus maailmanhistoriasta ja kansallinen tietoisuus samaa historiallista edistysaskelta

• kansallisvaltio historian tulos

• valtion muodostaessaan kansa maailmanhistorian toimijaksi ja saa oman historian

• Zachris Topelius: Äger Finska Folket en Historie? (1843): ennen vuotta 1809 "esihistoria"

• Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen: Oppikirja Suomen kansan historiassa (1869); Suomen kansa tahtoo ja saa oman historian

• 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa valtiolliset ja yhteiskunnalliset uhat suuntaamassa ja eriyttämässä historiantutkimusta

• ns. oikeustaistelussa Suomen valtiollisen aseman perusteiden määrittely (J. R. Danielson-Kalmari): poliittinen historia

• maatalouden murroksen ja teollistumisen seuraukset, luokkaristiriidat: talous- ja sosiaalihistoria

• historian ja politiikan kytkös kummassakin tutkimuksen suuntauksessa

• historiantutkimuksen ja yhteiskuntatieteiden eriytymättömyys (esim. poliittisen historian ja valtio-opin, taloushistorian ja kansantaloustieteen) 

Mikä keskeistä historian kulussa?

• historiantutkijat kiistelleet eri vaiheissa siitä, mikä historiassa tärkeätä

• saksalainen "metodikiista" (Methodenstreit) 1800- ja 1900-luvun vaihteessa: Karl Lamprecht ja kulttuurihistoria vastaan poliittinen historia

• ”kulttuurihistoria”: keskeistä historiassa kollektiiviset ilmiöt, kuten sosiaalisten ryhmien ja kansan elämää

• ”poliittinen historia”: individualisoiva, suurmiehiä korostava suhde historiaan

• ei kyse työnjaosta eri elämänalueita selvittävien historiantutkimuksen alojen välillä, vaan kiista siitä, mikä oli merkittävää historiassa, millaiset voimat liikuttivat historiallista prosessia

• Lamprechtille kulttuuri = historian kokonaisuus, vastakohtana poliittisesti, taloudellisesti tai sivistyksellisesti rajautuville historian osille

• poliittinen historia a) kuvasi ja selitti poliittisia (valtiollisia) ilmiöitä, b) selitti näitä ilmiöitä politiikalla (valtiomiesten valtiotaidolla), c) piti näin ymmärrettyä politiikkaa varsinaisena historiana 

• linjoja historiantutkimuksen myöhempien uudistajien näkemyksiin (ranskalaiseen annalismiin, saksalaiseen rakennehistoriaan)

• Suomessa Lamprechtilla parempi menestys kuin Saksassa, Väinö Voionmaa sekä Gunnar Suolahti yhteiskuntahistoriallisen tradition luojina

• "metodikiistan" osapuolilla kuitenkin yhteinen käsitys kansakunnista maailmanhistorian keskeisinä toimijoina

• kiistakysymys: mikä liikuttaa kansakuntia ja siten historiaa?

Kansakunnan eheys suomalaisen historiantutkimuksen tehtävänasetteluissa

• Suomen itsenäisyys, vuoden 1918 sota ja historia

• ”vapaussotakirjallisuus”, ”luokkasotakirjallisuus”; sodan monet nimitykset: vapaussota, luokkasota, kansalaissota, punakapina

• ”vapaussodan” voittaneen kansan etsintä menneisyydestä (Jalmari Jaakkola ja Suomen keskiaika)

• ”itsenäisyyshistorian” tähystysaukot menneeseen

• toisen maailmansodan jälkeinen muutos

• historiantutkimus henkisen jälleenrakennuksen riveissä, kansallisen jatkuvuuden puolustus Neuvostoliittoa, kommunismia ja eturistiriidoista lähtevää toimintaa vastaan

• Suomen historian käsikirja (1949, toim. Arvi Korhonen)

• Paasikiven historiankäsitys: historia opetusten varastona ja toiminnan rajoina

• yhteiskuntatieteet ja teollisen modernisaation ongelmat; kansallisen yhteiskunnan viitekehys, teoriat ja metodit Amerikasta

• 1960-luvun sosiaalinen, poliittinen ja kulttuurinen murros

• sosiologian nousu kansallisen eheyden tieteeksi, ristiriitojen tunnustaminen ja säänteleminen 

• Kekkosen hallitsemistapa ja kommunistien integrointi, Kekkosen ulkopolitiikka ja historiantulkinnat sen perustelemisessa

• historiantutkimuksen uudet tehtävänasettelut: ”myyttien purkaminen” ja ”realismin vartiointi”

• Suomi kansainväliseen ympäristöönsä, tutkittava kysymyksenä muille, ennen kaikkea Venäjälle/Neuvostoliitolle

• kansakuvaan myös sisäiset ristiriidat, vuosi 1918 ”kansalliseksi murhenäytelmäksi” (Jaakko Paavolainen)

• historiantutkimus poistamassa menneisyyden ajankohtaisia poliittisia merkityksiä, muistista historiaksi

Kylmän sodan jälkeiset kansalliset näkökulmat

• historiantutkimus kansallisten traumojen osoittamisena ja käsittelemisenä

• kansainvälinen ilmiö, ”historiakeskustelut”

• Suomessa: vuosi 1918 (Heikki Ylikangas; sotasurmaprojekti)

• Suomen ja Neuvostoliiton suhteet toisen maailmansodan jälkeen, erityisesti Kekkosen aikana, ”suomettuminen”

• Neuvostoliiton romahdus ja Suomen kansallisen historian uusi dramaattinen valaistus 

• Suomi toimijana, selviytymisen ja vaurioiden selvittäminen

• tutkijoiden erilaiset arviot siitä, onko tärkeämpää selittää selviytymistä vai osoittaa vaurioita

• poliittisen päätöksenteon salaisia taustoja selvittävällä historiantutkimuksella vahva tilaus julkisessa keskustelussa

Päätöksentekoa palveleva historia? Yhteiskuntakriittinen historia?

• 1800- ja 1900-luvun vaihteen jälkeen suomalaisessa historiantutkimuksessa harvoin pyrkimyksenä suoranaisesti päätöksentekoon sovellettava tieto

• ns. kahden historian keskustelu 1970-luvun alussa; Antero Heikkinen ja Heikki Ylikangas vaatimassa pysyviä säännönmukaisuuksia osoittavaa päätöksentekoon sovellettavaa tietoa)

• Ruotsissa erilaiset painotukset

• ”yhteiskunnalle hyödyllinen” historiantutkimus 1960- ja 1970-luvulla näkyvämpi vaatimus kuin Suomessa

• samoin vaatimus valtarakenteita paljastavasta ja kritisoivasta historiantutkimuksesta

• toisaalta kansallisen poliittisen historian dramatiikka paljon heikompi teema

• marxilaiset lähestymistavat

• suomalaisessa historiantutkimuksessa ohut traditio verrattuna moniin muihin länsimaihin

• 1970-luvulla Suomessakin marxilaisen historiantutkimuksen kehittelyjä

• kuitenkin yliopistomarxismi (länsimainen ilmiö!) ennen muuta (muiden) yhteiskuntatieteiden piirissä

• myöhemmissä luennoissa näidenkin kysymysten kannalta

• historiantutkimuksen ja (muiden) yhteiskuntatieteiden suhteet

• 1980-luvulla nousseet "uudet historiat"