Historiallinen tutkimusprosessi
 

• Miten historianesitykset ilmaisevat itsensä tutkimuksiksi?
• Miten historiantutkijat esittävät oman toimintansa tutkimustyöksi?
• Millainen merkitys tutkimuskysymyksellä ja lähteillä on historiallisessa tutkimusprosessissa, erityisesti poliittisessa historiassa?
• Mitä tutkimusprosessissa merkitsevät aiheenvalinta, lähestymistapa, näkökulma, kysymyksenasettelu ja lähdekritiikki?
• Miten tutkimuskohde ja yleisö ehdollistavat historiantutkijan toimintaa?

HUOM. Tutkimusprosessin tuntemus ei ole vain tutkijan ammattitaidon osa, vaan se on tarpeen myös tutkimusten lukemisessa ja hyväksikäyttämisessä.
 
 
 
 

Läpinäkymättömiä esityksiä, harhauttavia tutkijoita?

• millaisia ovat historialliset esitykset?
• vrt. kokeelliset luonnontieteelliset tutkimukset ja niiden ideaalia tavoittelevat yhteiskuntatieteelliset tutkimukset: ideaalina, että joku toinen voisi toistaa saman ja päätyisi samoihin tuloksiin
• yhteiskuntatieteissä tällainen positivismi vanhastaan kiistanalainen ja 1970-luvun jälkeen menettänyt asemansa; kuitenkin esityksen muotona ("retorisena valintana", Pertti Alasuutari) melko usein raportti, joka jäsennelty kvantitatiivisen tutkimusprosessin ideaalisten etenemisvaiheiden mukaan (teoria, hypoteesit, aineiston kokoaminen, hypoteesien testaaminen, tulokset)
• historiantutkimuksen esitystapana harvoin tällainen raportti
• tyypillisesti (ei välttämättä aina) tulosten esitys yhtä kuin menneitä tapahtumia kuvaava ja selittävä kertomus kokonaisuudessaan; tutkimusprosessin elementeistä johdannossa tutkimustehtävän perustelun yhteydessä, lopussa yhteenveto
• kuitenkin tutkimuksellisuuden kriteeri: perustuttava hyväksyttävään ja arvioitavaan päättelyyn, jonka avulla luotu johdonmukainen tulkinta menneen jäljille
• miten historioitsija työskentelee?
• ”Historiantutkijoiden esitykset omasta työstään eivät todennäköisesti ole yhtään sen luotettavampia kuin poliitikkojen kuvaukset omasta politiikastaan.” (Theodore Zeldin)
• ”Mitä alan edustaja käytännössä tekee ei ole sitä, mitä hän sanoo tekevänsä eikä kumpikaan näistä ole sitä, mitä metodiesitykset edellyttävät hänen tekevän.” (Jorma Kalela)
• aiheen valinta, lähteiden läpikäyminen, esityksen kirjoittaminen – ei riitä tutkijan työn kuvaukseksi (vaikka tutkija saattaa itse niin väittää)
• tutkimusprosessin vaiheet osin toisiaan seuraavia, osin toisiinsa limittyviä ja joka tapauksessa toisistaan riippuvaisia

Tutkimusaihe, lähestymistapa, näkökulma

• historiantutkimus olemassa olevan historiallisen tiedon kriittistä arvioimista
• olemassa oleva historiallinen tieto ei pelkästään aikaisemman tutkimuksen tuottamaa, historiantutkimus vain osa historianesityksistä
• tutkimuskysymys suhteessa olemassa olevan tiedon puutteellisuuteen
• tutkija tekee koko ajan valintoja, jotka hänen pyrittävä tekemään selviksi ja perustelemaan
• tutkimusaiheen valinta
• väärä kuvitelma historiasta valmiina odottavien tutkimuskohteiden varastona: tutkimuksen perusteleminen aiemmin tutkimattoman aukon täyttämisenä
• oma kiinnostus, kokemus merkityksellisyydestä, tyytymättömyys olemassa oleviin käsityksiin
• lähestymistapa
• oman tutkimustyön sijoittaminen tutkimustraditioiden ja –keskustelujen kenttään (ks. aiemmat luennot)
• näkökulma
• mihin yleisempään kontekstiin tutkittavat ilmiöt sijoitetaan ja miten
• esim. suomalainen kommunismi: erilaiset kuvat, jos näkökulmana työväenliikkeen historia tai Neuvostoliiton kansainvälispoliittiset tavoitteet
• esim. elämäkertatutkimus: otetaanko henkilö tarkasteluun mahdollisimman laajasti vai keskitytäänkö johonkin elämänalueeseen (esim. poliittiseen toimintaan)?  käytetäänkö henkilöhistoriaa keinona käsitellä jotain laajempaan ilmiötä vai korostetaanko kyseisen henkilön ainutkertaisuuden tavoittamista?
• näkökulman hedelmällisyys
• esim. Suomen valtion kehittyminen ns. autonomian aikana: onko näkökulmana suomalaiskansallisten pyrkimysten ja kansallisen tietoisuuden laajeneminen vai Suomi yhtenä Venäjän imperiumin reuna-alueena? 
• anakronismin vaara tehtäessä näkökulmaa koskevia ratkaisuja
• kyseessä kuitenkin nimenomaan tutkijan näkökulma, josta hän rekonstruoi menneiden toimijoiden näkökulmia (esim. mitkä vaihtoehdot heille avoimina, mitkä asiat annettuja selviöitä)

Kysymyksenasettelu

• tutkittavien ilmiöiden ja (näkökulman määrittämän) laajemman kontekstin suhde: tätä koskevat kysymykset ja hypoteesit
• tutkimus ei etene aukkoja täyttämällä, vaan esittämällä uusia kysymyksiä myös ”jo tutkituista” kohteista
• esimerkiksi: mihin perustuivat ne varhaisempien esitysten myytit ja virhetulkinnat, jotka uusin tutkimus kumonnut? (D. C. Watt)
• kysymyksenasettelu tutkimusprosessin osana
• EI tutkimusprosessia edeltävä
• EI vasta lähteistä määräytyvä
• kysymyksenasettelu tutkimusprosessin alkuvaiheen tehtävänä, ohjaa tutkimusprosessia, elää, täsmentyy ja muovautuu sen myötä
• vrt. kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen yhteiskuntatutkimus, jälkimmäisessä miksi-kysymykset myös aineistoa analysoitaessa (Pertti Alasuutari)
• uudet kysymykset osana tutkimuksen tuloksia

Lähteet "syntyvät" vasta tutkijan ajattelutyön tuloksena

• "arkistot avautuvat”: uudet lähdelöydöt ja julkisuus
• uuden aineiston löytyminen tai avautuminen voi antaa virikkeen tutkimukselle, mutta silloinkaan tutkimuskysymys ei nouse suoraan tuosta aineistosta
• lähteistä tulee lähteitä vasta tutkimuksen yhteydessä
• mikä tahansa aistein havaittava voidaan tehdä lähteeksi, mutta vasta tutkijan ajattelutyön tuloksena
• lähteeksi tehtyä tarkastellaan a) menneen toiminnan jälkenä, b) suhteessa johonkin tutkimuskysymykseen
• valtaosa materiaalista syntynyt aivan muihin tarkoituksiin kuin historiantutkimuksen lähteiksi (esim. valtionhallinnon ja järjestöjen jokapäiväisen toiminnan tarpeisiin)
• oletettu myöhempi käyttö historiallisena lähteenä kylläkin vaikuttanut  usein (esim. valtiomiesten ja poliitikkojen päiväkirjat; mitä kirjattu paperille ja säilytetty)
• lähteinä käytettävän materiaalin syntymisen ja säilymisen satunnaisuudet
• useimmista teoista ja tapahtumista ei tunnistettavia jälkiä
• muutokset siinä, missä määrin ja millaisia jälkiä jää (esim. kirjeenvaihto – puhelinkeskustelut – sähköposti)
• aineiston käytön rajoitukset
• julkisen ja yksityisen ero
• historiantutkimuksen, arkistolaitoksen ja julkisuusperiaatteen kytkökset
• ulkopoliittisen aineiston erityisasema: luvanvaraisuuden ja salassapidon määräajat

• lähdekritiikin keskeisyys akateemisen historiantutkimuksen synnyssä ja itseymmärryksessä
• pyrkimys alkuperäislähteille
• mikä on alkuperäislähde? riippuu tutkimuskysymyksestä!
• lähteenä käytettävä dokumentti (tai muu menneen jälki) sisältää informaatiota a) sen aikaansaaneesta teosta ja tekijästä (lähde jäänteenä) ja b) mahdollisesti myös muista tapahtumista (lähde kertomuksena)
• ulkoinen lähdekritiikki: mitä tehtävää varten lähde on laadittu?
• sisäinen lähdekritiikki: miten lähteen tehtävä on vaikuttanut sen sisältämään informaatioon?
• ahtaasti ymmärretyn lähdekritiikin ongelmat
• rajoittuminen vain lähteen luotettavuuden punnintaan
• sivuun olennaisia kysymyksiä historiantutkimuksesta menneen toiminnan jälkiä koskevana päättelynä
• muutos siinä, millaiset kysymykset merkityksellisiä -> muutos siinä, mitä tutkijoiden pitäisi ottaa tai tehdä lähteikseen
• esim. suullinen muistitieto ei enää vain erityisen epäluotettava lähdetyyppi, vaan keskeinen lähde esim. tutkittaessa ajan  jäsentämisen tapoja ja niiden muutoksia
• muistin problematiikka (Antoon Van den Braembussche): menneiden tapahtumien subjektiiviset ja objektiiviset jäljet: historiallinen kokemus; historiallisen kokemuksen aktiivinen työstäminen nykyisyyden osana: historiallinen tietoisuus
• uusien tutkimuskysymysten ja lähdetyyppien myötä entistä monitahoisemmaksi kysymys siitä, minkä jälki jokin lähde on

Tutkija, tutkimuskohde ja yleisö: rekonstruktio ja argumentaatio

• kaksi puolta yhdessä ja samassa tutkimusprosessissa ja esityksessä
• rekonstruktio: miten tutkija selittää ja tulkitsee inhimillisen toiminnan jälkiä
• argumentaatio: suhde yleisöön ja olemassaolevaan tietoon, vakuutettava  tulosten merkitys suhteessa näihin
• ”historiantutkija tekee vierasta kulttuuria ymmärrettäväksi omassa ja yleisönsä kulttuurissa” (Jorma Kalela)
• varottava olettamasta, että tutkijalla ja tutkittavilla samat kulttuuriset koodit ja mallit
• kyse ei vain kapeasti lähdekritiikistä, vaan siitä, miten kyetään hedelmällisiin kysymyksenasetteluihin
• askel pitemmälle: "oman kulttuurin" tarkasteleminen "vieraana"
• esimerkiksi poliittisten käsitteiden historiaan sopiva metodologinen ohje: "Suomi tuttuna ulkomaana" (Kari Palonen)
• "vieraan kulttuurin tekeminen ymmärrettäväksi" on "oman kulttuurin" problematisointia
• historiantutkimusten niin kuin muunkin kirjallisuuden vastaanotto: erilaiset mahdolliset yleisöt (nykyiset ja tulevat lukijat), media; tutkijan tarkoitusperistä pitkälti riippumatonta merkitysten antamista
• menneiden tapahtumien ja tekojen edellytykset ja seuraukset
• historiallinen rekonstruktio ei koske vain menneen tapahtuman tai teon edellytyksiä tai motiiveja
• tutkija ei voi vapautua menneen tapahtuman tai teon seurausten tietämisestä tai kysymisestä
• tutkijan ulottuvilla tekojen ja tapahtumien seurauksista tietoa, jota ei toimijoilla heidän ryhtyessään toimintaan
• tähän liittyvänä erityiskysymyksenä historialliset periodisoinnit
• eivät annettu lähtökohta eivätkä vain esitysteknisiä ratkaisuja
• periodisoinnit myös tutkimustuloksia
• vältettävä yleisen poliittishistoriallisen periodisoinnin tunkeminen mitä erilaisimpien elämänalueiden tarkasteluun
• useiden erikestoisten periodien samanaikaisuus
• ns. korkeaan politiikkaan ja kansallisvaltioihin keskittyvän tutkimusotteen kyseenalaistuminen avannut tässä(kin) uusia näkökulmia