Luento 5, 24.10.2002

Utopia vallassa
 
 
 
 
 
 

Sosialismi todellisena rationaalisuutena

- Toisen internationaalin (1889-1914) marxismin ja sen perillisten yhteinen ajattelutapa
- tuotantovoimien kasvu historiankulun liikevoimana
    - ”me emme ole koneensärkijöitä”
    - työväenluokka historiallisten välttämättömyyksien toteuttamisen agenttina
    - myös välittömien reformivaatimusten (esim. työaika) perusteluja tästä
- tuotantovoimien kasvun vapauttaminen kapitalismin anarkian ja irrationaalisuuden kahleista
    - kapitalistinen tehdas, kapitalistiset markkinat: suunnitelmallisuus ja anarkia, despotia ja tasavalta
    - sosialismi, suunnitelmatalous, taloudellinen demokratia
 
 

Sosiaalidemokratia ja kommunismi

- työväenliikkeen kahtiajako
    - Venäjän vallankumous-
    - ensimmäisen maailmansodan loppu- ja jälkivaiheen mullistukset
- jakoperusteet
    - suhde demokratiaan ja sen määrittelyyn
    - suhde bolsevikkivallankumoukseen
- kommunistinen etujoukkopuolue, Komintern 1919
-  myös sosiaalidemokratia ”uutta”
 

Sosialisointi

- laajalti ajatus sosialisoinnin ajankohtaisuudesta ensimmäisen maailmansodan jälkeen
    - sosialisoinnin perustelu välttämättömyytenä: kapitalismin kriisi
    - sosialisoinnin perustelu mahdollisuutena: poliittinen demokratia
    - kauko- ja lähitavoitteiden kuilun kaventuminen
- vaihtelevia sisältöjä
    - ”yhteiskunnallistuttaminen”
    - ei vain valtiojohtoisuus vaan myös työntekijäin harjoittama tuotannon kontrolli (neuvostot, teollinen demokratia)
- erilaisten sosialismivisioiden kytkentä ”rationalisointiliikkeeseen”
 

Rationalisointi-ideologia

- moderniuden kahdet kasvot maailmansodan jälkeen
    - a) vanhan tuho, vaihtoehtojen avantgardistinen etsintä
    - b) kaaoksesta järjestykseen, irrationaalisuudesta rationaalisuuteen
    - sivilisaatiokritiikin (Oswald Spengler) rinnalla rationalisointioptimismi
- scientific management (taylorismi): Frederick Winslow Taylor ennen maailmansotaa
    - one best way
    - suunnittelun ja suorituksen erottaminen
    - tieto ja kontrolli
    - sosialistisen kritiikin ambivalenssi: kapitalistista hiostamista, tuotantovoimien kasvattamista
- rationalisointi-ideologian poliittinen voima 1920-luvulla
    - vahvistui maailmansodan aikana
    - yhdistyi erilaisiin poliittisiin tavoitteenasetteluihin
- Neuvostoliitossa
    - scientific management sosialistisen vallankumouksen palvelukseen (V. I. Lenin)
    - sosialismi amerikkalaisen tehokkuuden ja venäläisen vallankumouksellisuuden yhdistämistä (Josef Stalin)
    - neuvostoedustajia kansainvälisissä rationalisointikokouksissa
 

Pjatiletka - viisivuotissuunnitelma

- Neuvostoliiton teollinen uudenaikaistaminen 1930-luvulla
    - lännessä monet vaikuttuneita
    - julkisivun takana käsittämättömät ihmisuhrit  (väkiluvun väheneminen 9-10 miljoonaa 1932-1939)
- vallankumouksen jälkeen
    - 1917-1921: sisällissota, talouden romahdus, nälänhätä
    - proletariaatin diktatuurin rakentamisen rinnalla elämäntapakokeiluja, kulttuurista avantgardismia, ”äärivasemmistolaista” tehtaan kritiikkiä
    - uusi talouspolitiikka NEP 1921
    - byrokratian kasvu ”valtion kuoleentumisen sijasta”, uusi eliitti (nomenklatuura), Stalin otti tuekseen
    - Stalin ja ”sosialismi yhdessä maassa”, jota viholliset ympäröivät ja soluttavat
- viisivuotissuunnitelmat 1928/1929-
    - maatalouden kollektivisointi: ”kulakkien luokan” eliminointi, kolhoosit
    - teollistaminen, valtavat projektit, teknologiaa ja asiantuntemusta lännestä
    - ”sosialistinen kilpailu”, ”egalitarismista” luopuminen, stahanovilaisuus
    - elämäntapakokeilujen aika ohi, sosialistinen realismi
    - kirkosta, uskonnosta ja sunnuntaista vapautuminen, yhteiskunta valveilla