|
Sosialismin vuosisadat
Pauli Kettunen
Luento 6, 28.10.2004
Sosialismi, sosiaalipolitiikka ja yhteiskunnan rationalisointi
1. Sosialismin ajankohtaisuus ensimmäisen maailmansodan
jälkeen
- laajalti ajatus sosialismin ajankohtaisuudesta ensimmäisen
maailmansodan jälkivaiheessa
- sosialismi ratkaisuna
yhteiskunnan hajoamisen ja talouden kriisin ongelmiin
- ”sosialisointi” eli
”yhteiskunnallistuttaminen”
- ristiriidat siitä, miten
toteutuu ja mitä sisältää
- kapitalismin kriisi:
sosialisointi välttämättömyytenä
- poliittinen demokratia:
sosialisointi mahdollisuutena
- kansainvälistynyt kamppailu yhteiskunnallisen muutoksen
teistä
2. Vanha teema: kansainvälinen talouskilpailu ja
sosiaalipolitiikka
- jo 1800-luvulla neljä argumenttia sosiaalisista reformeista ja
kansainvälisestä taloudellisesta kilpailusta (esim. Yrjö
Koskinen: Työväenseikka, 1874)
- (1) sosiaaliset reformit
torjuvat kansainvälisen talouden kansalliselle yhteiskunnalle
aiheuttamia uhkia, erityisesti luokkaristiriitoja ja sosialismia
- (2) kansainvälinen
talouskilpailu ehkäisee ja rajoittaa kansallista
sosiaalipolitiikkaa, koska sosiaalipoliittiset kustannukset
heikentävät kilpailukykyä
- (3) kansainvälinen
talouskilpailu edellyttää ja pohjustaa
kansainvälistä sosiaalipolitiikkaa
- (4) kansallinen
sosiaalipolitiikka (esim. työajan rajoittaminen) edistää
kansallisen talouden menestystä parantamalla työvoiman laatua
ja tuottavuutta
- argumenttien 2 ja 4 ristiriita
- argumentti 4 sosialistisen työväenliikkeen retoriikassa
- argumentin 3 pitkä historia: kansainvälisen
työväensuojelun projekti
3. Kansainvälinen sosiaalipolitiikka
- brittitehtailija Robert Owenin aloite Pyhän Allianssin Aachenin
kongressille 1818
- orjakaupan tuomitseminen: Wienin kongressi 1815
- kansainvälisten työväensuojelusopimusten
puolestapuhujat 1830-luvulta
- mukana talouskilpailuun
liittyvät argumentit
- Verein für Sozialpolitik,
1872: sosiaalipoliittiset reformit ja vallankumouksellisen sosialismin
ehkäiseminen, "katederisosialismi", kansainvälisten
sopimusten tavoite
- valtioidenväliset työväensuojelukokoukset
- ensimmäinen
Berliinissä 1890; keisari Wilhelm II:n motiivit: saksalaisen
teollisuuden kilpailukyky maailmanmarkkinoilla, lakkoaalto Saksassa,
Toisen internationaalin perustaminen 1889
- Kansainvälinen työjärjestö ILO 1919 Versailles'n
rauhansopimuksen nojalla osana Kansainliittoa
4. Kansainvälinen sosiaalipolitiikka versus
maailmanvallankumous
- ”Versailles’n vastaus bolsevismille”
- ILO:n peruskirjan
argumentaatio: poliittinen vakaus edellyttää
työväenolojen sääntelyä, sääntely
voi onnistua vain kansainvälisenä
- reformistisen sosialismin kytkeytyminen ILO:n toimintaan ns.
kolmikantaperiaatteen tietä: halllitus, työntekijät ja
työnantajat edustettuina
- neuvostoarvio 1930-luvun
alkupuolelle saakka:: tuhoon tuomitun kapitalismin ja imperialismin
pelastusyritys
- ILO kansainväliseksi keskukseksi diskurssille, jossa
yhdistetään sosiaalipolitiikka. rationalisointi,
työntekijäin oikeudet
5. Rationalisointi-ideologia
- moderniuden kahdet kasvot maailmansodan jälkeen
- a) vanhan tuho, vaihtoehtojen
avantgardistinen etsintä
- b) kaaoksesta järjestykseen
- sivilisaatiokritiikin (Oswald
Spengler) rinnalla rationalisointioptimismi
- scientific management (taylorismi)
- Frederick Winslow Taylor
ennen maailmansotaa
- one best way
- suunnittelun ja suorituksen
erottaminen
- tieto ja kontrolli
- sosialistien kaksijakoinen suhde taylorismiin, tämä
yhtä aikaa:
- kapitalistista hiostamista
- tuotantovoimien kasvattamista
- rationalisointi-ideologian poliittinen voima 1920-luvulla
- vahvistui maailmansodan aikana
- yhdistyi erilaisiin
poliittisiin tavoitteenasetteluihin
- Neuvosto-Venäjällä
- scientific management
sosialistisen vallankumouksen palvelukseen (V. I. Lenin)
- sosialismi amerikkalaisen
tehokkuuden ja venäläisen vallankumouksellisuuden
yhdistämistä (Josef Stalin)
6. Sosialismi todellista rationaalisuutta
- Toisen internationaalin marxismin perillisten (sosiaalidemokraattien
ja kommunistien) yhteinen näkemys sosialismista yhteiskunnan
rationalisointina
- tuotantovoimien kasvu historian
liikevoimana
- työväenluokka
historiallisten välttämättömyyksien agenttina
- myös välittömien
reformivaatimusten (esim. työaika) perusteluja vanhastaan
tästä
- vapautuminen kapitalismin anarkian ja irrationaalisuuden kahleista
- kapitalistinen tehdas =
despotiaa ja suunnitelmallisuutta, kapitalistiset markkinat = anarkiaa
ja tasavaltaa; uhkakuva eli barbaria = despotiaa ja anarkiaa;
sosialismi = suunnitelmallisuutta ja tasavaltaa
7. ”Organisoitu kapitalismi” ja ”kapitalismin yleinen kriisi”
- uudelleenarviot maailmansodan loppu- ja jälkivaiheen poliittisen
ja taloudellisen kriisin jälkeen
- sosiaalidemokraatit
- neuvottomuus 1920-luvun alussa:
miten käyttää hyväksi poliittista demokratiaa?
- optimismi: kapitalismin
sisäiset organisoitumisen ja suunnitelmallisuuden tendenssit
sosialismin edellytysten luojina ja poliittisen demokratian avulla
tapahtuvan sosialismiin siirtymisen mahdollistajina
- ”organisoidun kapitalismin”
teoria (saksalainen sosiaalidemokraatti Rudolf Hilferding)
- ”taloudellinen demokratia”
- kommunistit
- neuvottomuus 1920-luvun alussa:
maailmanvallankumouksen perspektiivin etääntyminen
- optimismi: ”kapitalismin
yleinen kriisi”, jossa eri vaiheita, vain ”suhteellinen vakaantuminen”
- Kominternin tilannearvio 1928:
kapitalismin yleisen kriisin kärjistyminen vallankumoukselliseksi
"kolmanneksi vaiheeksi", porvarillisesta demokratiasta fasismiin,
sosiaalidemokratiasta sosiaalifasismiin
|