| Helsingin yliopisto : Valtiotieteellinen
tiedekunta : Yhteiskuntahistorian laitos POLIITTINEN HISTORIA |
|
Sosialismin vuosisadatPauli KettunenLuento 5, 21.10.2004 Sosialistisen työväenliikkeen nousu ja ristiriidat 1860-19201. Kansallisten toimintaedellytysten ja toimintatapojen erot- Saksa kärjessä puoluemallin kehityksessä-Saksan yleinen
työväenliitto 1864 (Ferdinand Lassalle, lassallelaisuus)
- Sosialidemokraattinen
työväenpuolue 1869 (marxilaiset August Bebel ja Wilhelm
Liebknecht)
- puolueiden yhtyminen 1875:
Saksan sosialistinen työväenpuolue
- vastassa Bismarckin
kaksoisstrategia: sosialismin tukahduttaminen ja sosiaalivakuutus
- Pohjoismaissa
työväenpuolueet Saksan mallin mukaisesti: Tanska 1878, Norja
1887, Ruotsi 1889, Suomi 1899
- Ranska - työväenpuolue 1879
(Jules Guesde), hajosi ja yhdistyi 1905 (Jean Jaurès),
- parlamentaarinen tasavalta ja
patruunavalta
- anarkismi (Pierre-Joseph
Proudhon), syndikalismi (Georges Sorel); ammattiyhdistysliikkeen
syndikalistinen suuntaus
- Britannia- päälinjana
”tradeunionismi”, collective bargaining
- Fabian Society 1886 (Sidney ja
Beatrice Webb), osuustoiminta, ammattiyhdistystoiminta
- Independent Labour Party 1893,
Labour Party 1900/1906 ammattiliittoihin nojaavaksi
kattojärjestöksi (myös Fabian Society ja Independent
Labour Party sen sisään)
- Yhdysvallat- taustaltaan heterogeenisen
työväestön ammattiyhdistykset, joissa myös
poliittista radikalismia
- ei vahvaa
työväenpuoluetta, ei samanlaista liberalismin, sosialismin ja
konservatismin kamppailuasetelmaa kuin Euroopassa; erityislaatuisen
kaksipuoluejärjestelmän muotoutuminen
- Venäjä- intelligentsijan
vallankumoukselliset ryhmät tsaarinvaltaa vastaan
- anarkistit, narodnikit
- marxilaisia ryhmiä
1880-luvulta lähtien (Georgi Plehanov), Venäjän
sosiaalidemokraattinen työväenpuolue 1898, bolsevikit (V.I.
Lenin) ja mensevikit 1903
2. Toinen internationaali 1889-1914- Pariisissa Bastiljin valtauksen 100-vuotismuiston yhteydessä järjestetty sosialistikongressi 1889- kansainvälisen
yhteistyön (Toisen internationaalin) organisoiminen
- ensimmäinen toukokuuta
mielenosoituspäiväksi kahdeksan tunnin
työpäivän puolesta
- sosialismin tavoite
- rajanveto anarkismiin
- puolueet ja
ammattijärjestöt
- kansainväliset kongressit yhteistyömuotona- vuonna 1900 pysyvä
keskuskomitea ja sihteeristö toimistoineen
- kansallisten puolueiden ja
ammattijärjestöjen edistäminen
- saksalaiset sosiaalidemokraatit opillisina auktoriteetteina - Karl Kautskyn Marx-tulkinta,
”ortodoksimarxismi”
- Eduard Bernstein ja
”revisionismi”
- vuonna 1913 internationaalin jäsenpuolueissa 4 miljoonaa
jäsentä, sen piiristä 1913 muodostetun
Kansainvälinen ammattiyhdistysliiton
jäsenjärjestöissä 7,5 miljoonaa jäsentä3. Ratkaisemattomat ongelmat- sosialismin tavoite ja käytännön toiminta- taistelu toimintaoikeuksista ja
kiinnittyminen vallitseviin instituutioihin
- yhdistymis- ja kokoontumisvapaus, yleinen äänioikeus - liittoutuako vapaamielisten porvarillisten kanssa? - kaukotavoitteiden (sosialismi)
ja lähitavoitteiden (sosiaaliset reformit) dualismi,
vallankumouksen edellytysten kypsymisen odottelu (Kautsky) tai
päämäärästä liikkeeseen (Bernstein)
- puoluetoiminnan ja
ammattiyhdistystoiminnan jännite
- kansallinen ja kansainvälinen- ”kansalliset muodot ja
kansainvälinen sisältö” luokkataistelussa (Marx ja
Engels)
- 1800-luvun viimeisinä
vuosikymmeninä suureksi kysymykseksi suhtautuminen imperialismiin
ja sodanvaaraan
- ensimmäinen maailmansota
hajottaa internationaalin
4. Sosiaalidemokratia ja kommunismi (osin luennolla 6, 28.10.)
- kansainvälisen työväenliikkeen hajoaminen
ensimmäisen maailmansodan alkaessa |