Helsingin yliopisto : Valtiotieteellinen tiedekunta : Yhteiskuntahistorian laitos
POLIITTINEN HISTORIA

Globaalin kansalaisyhteiskunnan lyhyt ja pitkä historia
Pauli Kettunen


Luento 10, 27.11.2003

Globaali demokratia


Hallinta ja demokratia

kansallisvaltiollisen yhteiskunnan politiikka
suunta valtiosta yhteiskuntaan (policy)
suunta yhteiskunnasta valtioon (politics)
poliittiset toimijat ja instituutiot (polity)
voisiko tämä rakenne toimia globaalisti?
ongelmat
globalisaatio rapauttaa tätä rakennetta kansallisvaltion sisälläkin
globalisaatio ei merkitse suoraviivaista kohoamista kansalliselta tasolta globaalille
mitä ”globaali hallinta” ja ”globaali demokratia” voivat merkitä?


Kansallisesti: julkisen ja yksityisen muuttuva suhde

julkisen ja yksityisen yhteenkietoutuminen
public management
yrityksen ja markkinoiden toimintalogiikka julkiselle sektorille
yksityiset normistot
yritykset luomassa yhteistyöllään (itse)kontrollin normeja
Public Private Partnership kilpailukyky-yhteisön toimintaperiaatteena
tuotteistamisen ja kilpailun piirin laajentaminen
WTO:n General Agreement on Trade In Services (GATS) 1995


Kansallisesti: valtiollisen ja vapaaehtoisen muuttuva suhde

julkisen vallan instituutiot ikään kuin kansalaisyhteiskunnan toimijoina
viranomaiset jonkin erityisintressin ajamista/valvomista varten
Vanhasen hallitus ja ”kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma”
”kolmas sektori”
vapaaehtoiset järjestöt (yritysten lisäksi) lakisääteisten palvelujen tuottajina
tendenssinä alistuminen ”systeemin” (talouden ja hallinnon) logiikalle (vrt. Jürgen Habermas)
tämä samalla kun tendenssinä hallinnon alistuminen talouden logiikalle


Globaali hallinta

kansallisvaltiot merkittävä, mutta eivät ainoa sääntelijätyyppi
kansallisvaltion erityinen legitiimiys (Paul Hirst)
valtioidenväliset järjestöt
YK-järjestelmä, Maailmanpankki, IMF, WTO, OECD  ym.
alueelliset organisaatiot
EU, Nafta (1994), Mercosur (1991) ym
”epävirallinen” valtioidenvälisyys
G8 -huippukokoukset
ylikansallisten yritysten oma voima luoda normeja
myös monimuotoinen yhteistyö
”maailman johtajat”: Maailman talousfoorumi
kansalaisjärjestöjen niveltyminen taisteluun normeista ja niiden valvontaan: Amnesty, Greenpeace, Attac


Yhteiskunnallisten liikkeiden muutos
 
”vanhat liikkeet”
esim. työväenliike
muodollinen organisaatio, jatkuvuus
edustuksellisuus
kansallisvaltiollisen yhteiskunnan viitekehys
KANSAINvälinen yhteistoiminta
vaatimusten suuntautuminen valtioon
liikekäytännön ja elämänkäytännön ero
”uudet liikkeet”
ihmisoikeus- ja ympäristöliikkeet, uusi naisliike, globalisaatiokriittiset liikkeet
joustavat verkostot, projektit
aktionismi, välitön kommunikaatio
lokaali ja globaali viitekehys
julkisuuden merkitys, taistelu agendasta
liike elämäntapana, elämäntapa liikkeenä
asiantuntijuuden ja kansalaistoiminnan jännite
liikkeiden elämänkaaritarkastelussa vanhan ja uuden liikkeen erottelu suhteellistuu


Kansainväliset foorumit: taloudellinen ja sosiaalinen

kansalaisjärjestöt globaalina vastavoimana
kansalaisjärjestöt agendan muovaajina
”viralliset” ja ”epäviralliset” rinnakkaiskokoukset
esim. YK:n naiskokous Pekingissä 1995, YK:n ympäristö- ja kehityskokous Johannesburgissa 2002
kansalaisjärjestöjen integrointi valtiolliseen ja valtioidenväliseen politiikkaan
pitkä traditio erityisesti Pohjoismaissa
kehitysyhteistyö vanhastaan tällainen alue
vaihtoehtoista globalisaatiota ajavat sosiaalifoorumit eri tasoilla
Maailman talousfoorumin vastapainoksi Maailman sosiaalifoorumi, Porto Alegre 2001, 2002, 2003, Mumbai 2004
Euroopan sosiaalifoorumi, Firenze 2002, Pariisi 2003


Globaali politiikka

”kosmokratia” (John Keane)
jo läsnäolevaa kuvaava käsite
”cosmocracy is the first-ever world polity”
”kosmopoliittinen demokratia” (David Held)
”globaali kansalaisyhteiskunta” (Ulrich Beck)
”globaali demokratia” (esim. Heikki Patomäki & Teivo Teivainen)
missään näissä visioissa kyse ei vain kansallisvaltiollisten toimintatapojen nostamisesta globaaleiksi


Beckin globaali kansalaisyhteiskunta

globalisaatio, globaalius, globalismi
Weltgesellschaft
globaalius politiikan sisältöihin paikallisilla, kansallisilla, kansainvälisillä, ylikansallisille areenoilla
ylikansallinen politiikka kansallisen politiikan edellytyksenä
ylikansallinen sääntely kansallisen egoismin rajoittajana
”maailmankansalaispuolueet”: kansallisten julkisuuksien ja politiikka-areenojen avaaminen globaaleille teemoille
pysyvyys
kansallisvaltiollisen poliittisen yhteisön ja legitimaation voima
kansallisvaltiot osa ”maailmanyhteiskuntaa”
muutos
uutta muukin kuin mittakaava
globaalin ja lokaalin yhteenkietoutuminen


Patomäen ja Teivaisen globaali demokratia

esitettyjen aloitteiden ryhmittely ja arviointi (ks. luennolla jaettu valokopio)
YK-uudistukset
IMF, Maailmanpankki ja kansainväliset tuomioistuimet
maailmanparlamentti, kansanäänestykset, totuuskomissio ja kansalaisyhteiskunta