Paluu etusivulle

Yleistä tutkielmista ja tutkielmaohjauksesta

Kandidaatintutkielma
Pro gradu -tutkielma
Tutkielmaohjaus
Tutkielmien tukiohjaus

Kandidaatintutkielma

Kandidaatin tutkielma on on useimmille opiskelijoille ensimmäinen pienimuotoiseksi tieteelliseksi tutkimukseksi laskettava työ. Siinä muotoillaan jokin tieteellisesti perusteltu tutkimusongelma ja ratkaistaan se käyttämällä hyväksi empiiristä tai muuta aineistoa sekä perehtymällä aihetta koskevaan tieteelliseen keskusteluun. Koko kandidaatin tutkielmaseminaarivaiheen tavoitteena on johdattaa opiskelijat itsenäisen tieteellisen tutkimuksen tekemisen periaatteisiin ja käytäntöihin. Samalla harjoitellaan tieteellisen argumentoinnin ja keskustelun valmiuksia, kun esitellään omaa työtä, opponoidaan toisten töitä ja johdetaan puhetta seminaari-istunnossa.

Kandidaatin tutkielman laajuus on kuusi opintopistettä ja sen ohjeellinen pituus on 20-30 sivua (sivumäärään ei lasketa mukaan kansilehteä, sisällysluetteloa eikä lähdeluetteloa). Jokaiseen esitelmään on liitettävä myös 250 sanan tiivistelmä. Töissä on noudatettava normaaleja lähdeviittauskäytäntöjä niin viittausten kuin lähdeluettelon osalta. Suorat lainaukset on aina osoitettava lainausmerkein. Epäsuorissa lainauksissakin on oltava viite lainattuun lähteeseen. Tavoitteena on tieteellisen artikkelin tapainen tiivis pieni tutkimus.

Kandidaatintutkielma on pakollinen 1.8.2002 tai myöhemmin valtio-opin pääaineopinnot aloittaneille opiskelijoille, jotka eivät ole suorittaneet aineopintoja kokonaisuudessaan. Pääaineoikeuden tätä ennen saaneille se on vapaaehtoinen. Tutkielman tekoa suositellaan kuitenkin myös heille.

Valtiotieteellisen tiedekunnan ohjeet kandidaatintutkielmasta

Kandidaatintutkielma jätetään tarkastettavaksi laitoksen toimistoon sen aukioloaikana viimeistään kypsyyskoetta edeltävän viikon maanantaina. Jättöpäivät ilmenevät tiedekunnan opinto-oppaasta.

Pro gradu -tutkielma

Yleistä

Valtiotieteiden maisterin tutkintoa varten pääaineessa laaditaan pro gradu -tutkielma. Se on laajahko kirjallinen työ, jonka tavoitteena on harjaannuttaa opiskelijaa yksinkertaiseen ja selkeään yhteiskuntatieteelliseen kysymysten asetteluun, lähdeaineiston hankintaan, lähdekirjallisuuden käyttöön, oman pääaineen keskeisten tutkimusmenetelmien käyttöön, johtopäätelmien tekoon ja asian esittämiseen oman pääaineen näkökulmasta hyvässä kirjallisessa muodossa. Se on siten tieteellinen tutkielma, joka laajuutensa puolesta asettuu artikkelin ja kirjan välimaastoon. Rakenteeltaan se muistuttaa enemmän tieteellistä artikkelia.

Pro gradu -tutkielman osuus syventävistä opinnoista on 40 opintopistettä (20 opintoviikkoa). Tutkimustehtävä on tarkoituksenmukaista valita siten, että tutkielma on mahdollista laatia mitoitusta vastaavalla työmäärällä. Pro gradu -tutkielman suositeltava pituus on 60–80 sivua, mutta tutkimuksen luonteen mukaan myös tätä suppeammat tai laajemmat työt voivat tulla kysymykseen. Tutkielman ei kuitenkaan tulisi ylittää 120:tä sivua. Pro gradu -tutkielmaksi voidaan hyväksyä aikaisemmin julkaistu tutkimus edellyttäen, että se vastaa tutkielmalle asetettuja vaatimuksia.

<>Tutkielmaksi voidaan hyväksyä paitsi yhtenäinen tutkimus myös samaa ongelmakokonaisuutta käsittelevien kirjoitusten ja niistä laaditun selosteen muodostama kokonaisuus. Mikäli tutkielma laaditaan ryhmätyönä, tulee tekijän itsenäisen osuuden olla erotettavissa ryhmän muiden jäsenten työpanoksesta. Ryhmän kunkin jäsenen osuus jätetään ja arvostellaan erillisenä tutkielmana. Opiskelija voi aineen professorin suostumuksella kirjoittaa tutkielman myös muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä.

Yleisen valtio-opin laitoksen tutkintovaatimusten mukaan tutkielman tekeminen on pääosin itsenäistä työskentelyä, jota tuetaan tutkielmaseminaariin sisältyvällä työskentelyllä. Aiheen valinnasta sekä esille tulevista ongelmista on syytä keskustella laitoksen opettajien kanssa.

Maisterin tutkintoon sisältyy pro gradu -tutkielmaan liittyvä kypsyysnäyte. Opiskelijan tulee osoittaa perehtyneisyytensä opinnäytteensä alaan sekä suomen tai ruotsin kielen taito, jos sitä ei ole aiemmin todettu. Jos opiskelija on osallistunut ohjaukseen ja tutkielman ohjaaja on todennut opiskelijan perehtyneisyyden opinnäytteen alaan, erillistä kypsyyskoetta ei kirjoiteta. Muussa tapauksessa tutkielman tarkastaja voi edellyttää, että opiskelija osoittaa erikseen kirjallisessa kuulustelussa perehtyneisyytensä tutkielmansa alaan. Perehtyneisyys on osoitettava ennen tutkielman arvostelua.

Mikäli opiskelija ei ole kandidaatin tutkinnon yhteydessä tai muutoin osoittanut suomen tai ruotsin kielen taitoaan, hän kirjoittaa opinnäytteensä alaan liittyvän kirjallisen näytteen, jonka äidinkielen opettajan tarkastaa. Ulkomailla koulusivistyksensä saaneen opiskelijan kielenkäyttöä ei tarkisteta kypsyysnäytteen avulla.

Ks. lisää valtiotieteellisen tiedekunnan sivuilta (tutkielman teko)

Ks. lisää laitoksen graduoppaasta

Graduun kohdistuvista vaatimuksista ja odotuksista

Laitoksen graduoppaan mukaan pro gradu -tutkielman on osoitettava, että opiskelija ymmärtää tieteellisen tutkimustyön luonteen yhtenä yhteiskunnan keskeisenä tiedon tuotannon (luomisen, prosessoinnin ja käytäntöönsiirron) muotona ja suhteessa muihin tietoa tuottaviin ja käytäntöön siirtäviin yhteiskunnallisiin toimintoihin (esim. journalismi, muut ammattikäytännöt, arkitieto). Tutkielma voi sisältää varsinaista konkreettista tutkimusta, mutta se saattaa myös kohdistua tutkimustyön "metatasolle" (tutkimusalueen aatehistoriaan, tieteenfilosofiaan, metodologiaan) tai sovelluksiin (evaluatiivisina tai suunnittelusovelluksina). Joka tapauksessa tutkielman tekijän on - työn harjaannuttavan luonteen vuoksi - selvästi osoitettava tutkielmallaan, että hän hallitsee tieteellisen tutkimustyön hyväksytyt menetelmät, käytännön ja esitystavan yleisesti sekä valitsemansa tutkimussuunnan ja tutkimuskohteen osalta erityisesti.

Niinpä hyvältä pro gradu -tutkielmalta katsotaan voitavan vaatia seuraavia ominaisuuksia (laitoksen graduoppaasta):

Se heijastaa selkeää, "etääntynyttä" ja tietoista suhtautumista tieteeseen, sen menetelmiin ja tieteelliseen esitystapaan. Tieteellinen tutkimustyö on yksi maailman mieltämisen muoto, ja työn tekijä hallitsee sen sellaisena. Esitystapa on kriittistä ja asiallista ja osoittaa tutkimustehtävän monipuolista hallintaa. Kielenkäyttö on kurinalaista, täsmällistä ja riittävän perusteellista. Kieli on huoliteltua ja selkeää. "Etääntyneisyys" ja asiallisuus eivät tarkoita kielen köyhyyttä ja ilmaisujen niukkuutta. Esimerkiksi laadullisen haastattelututkimuksen yksi peruselementeistä on juuri pyrkimys rikkaaseen ja elävään kerrontaan.

Tutkielman tavoitteet, lähtökohdat ja etenemisstrategia ovat hyvin määriteltyjä ja perusteltuja. Tutkielma kohdistuu ja siinä haetaan vastausta johonkin olennaiseen tai tärkeään ongelmaan, jonka valinta on hyvin perusteltu. Ongelma on rajattu täsmällisesti tutkittavaan muotoon, ja rajaukset sekä täsmennykset on myös perusteltu. Tutkielman kokonaisjäsentely on selkeä ja looginen, ja työ etenee systemaattisesti tutkimustehtävän toteuttamiseksi. Asiain esittäminen on johdonmukaista ja perusteltua. Rajaukset ja siirtymät (erittelemättä ylitetyt argumentti- ja analyysialueet) ilmaistaan eksplisiittisesti.

Tutkielma osoittaa hyvää aiemman tutkimuksen tuntemusta yleensä sekä oman tutkimussuunnan ja -otteen rajoissa erityisesti. Samoin edellytetään perehtyneisyyttä oman tutkimusalueen ilmiökenttään. Tuntemus ei kuitenkaan saa ilmetä pelkkänä lukeneisuutena ja tietona (tutkijain ja tutkimussuuntien luettelemisena, tausta- ja tutkimusaineiston vyöryttämisenä), vaan sen on ilmennettävä tämän tiedon sisäistettynä, kriittisenä ja innovatiivisena edelleenkehittelynä tai soveltamisena omaan tutkimusongelmaan. Hyvä tutkielma sisältää aina jotakin uutta tietoa tai uusia näkökohtia tai näkökulmia taikka molempia, vaikka hyväksyttävissä olevalta työltä ei tätä nimenomaan edellytetäkään.

Tutkielma on luovasti ja kehittävästi kytketty teoriaan, viitekehykseen tai teoreettiseen kysymyksenasetteluun. Käsitteiden käyttö on johdonmukaista ja perusteltua. Päätelmät ovat johdonmukaisia ja hyvin perusteltuja sekä selvästi asetettuihin tutkimustavoitteisiin liittyviä. Päätelmiä tehdessään tekijän ei siis sovi unohtaa, mihin kysymyksiin piti vastata tai mitä hypoteeseja oli asetettu. Teoreettinen viitekehys ja käsitteet eivät jää irrallisiksi, vaan ne kytketään analyysiin ja otetaan huomioon päätelmiä tehtäessä.

Tutkielman tekijä on sisäistänyt käyttämiensä menetelmien metodisen perustan ja perustelee niiden valinnan sekä käyttötavan. Samoin tutkimusaineisto on selvästi määritetty, ja sen luotettavuus ja riittävyys on tutkimustehtävän kannalta osoitettu. Tutkielma on lisäksi riittävästi ja vallitsevaa käytäntöä noudattaen dokumentoitu.

Pro gradu -tutkielman arvostelussa noudatettavia kriteerejä ja varsinkin hyvän tutkielman ominaisuuksia on kuitenkin vaikea yksiselitteisesti määritellä. Näin on siksi, ettei ole yhtä ainoaa aukottomasti säänneltyä ja muuttumatonta tiedettä politiikasta ja yhtä tapaa tehdä politiikan tutkimusta. Tieteessä on sen tekemisen logiikan, sääntöjen ja varmoina pidettyjen tutkimustulosten ohella keksimisen, intuition, innovaatioiden ja kiistanalaisten kysymysten alue. Juuri tämä asiaintila tekee tieteellisestä tutkimuksesta myös mielenkiintoisen. Erilaisia vaatimuksia kohdistuu tutkielmiin sen kautta, että ne voivat kytkeytyä eri tutkimusperinteisiin, soveltaa erilaisia metodeja ja aineistoja, poiketa toisistaan aiheiltaan tai rajoittua tutkimusprosessin eri osiin.

Tämä kaikki ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö kriteerejä ja vaatimuksia voitaisi ollenkaan asettaa: tutkimus ei ole mielivaltaista mutta ei liioin mekaanista tai vailla edellytyksiä ja lähtökohtia. On siten tunnettava ja hallittava tieteellistä tutkimusta sekä toisaalta kyettävä ratkomaan tieteellisiä ongelmia. Vaatimuksia ja kriteerejä tulee esille aiheita, tutkimusperinteitä, viitekehyksiä, menetelmiä ja aineistoa eri tavoin yhdisteltäessä. Viitteitä hyvälle pro gradu -työlle asetettavista vaatimuksista saa esimerkiksi vertaamalla hyvän ja huonon arvosanan saaneita töitä toisiinsa, kuten syventävien opintojen seminaareissa harjoitusmielessä jo usein tehdään. Hyväksymisen minimirajasta sen sijaan on vaikeampi esittää ja löytää täsmällisiä viitteitä. Selvää joka tapauksessa on, ettei "tutkielmasta" juuri voida puhua, ellei sille ole kehitelty ja osoitettu ongelmaa (johdanto ja tehtävän toteuttamistavan esittely), johon sitten pyritään etsimään vastausta (analyysi ja päätelmät).

Yleisen valtio-opin laitoksen gradut ja niiden tiivistelmät laitoksen kotisivulla

Aiheen valinnasta (laitoksen graduoppaasta) 

Pro gradu -työ on vapaasti tehtävissä aiheesta, josta opiskelija on itse kiinnostunut; muunlaisessa tilanteessa suurenee keskenjäämisen riski. Arvokkaaksi elämäntehtäväksi sitä ei pidä ottaa, vaan se on kyettävä näkemään myös tutkintoon sisältyvänä velvollisuutena, jonka täyttämisestä koituu henkilökohtaistakin hyötyä siinä kuin tutkinnosta yleensäkin.

Suuri merkitys on aiheen tutkittavuudella, mikä saattaa merkitä pikemminkin suppeasti rajattua kuin koko maailmaa syleilevää aihetta. Aihepiiristä on löydyttävä sellaisia kysymyksiä ja ongelmia, joihin on mahdollista ja mielekästä etsiä vastauksia. Välttämätöntä on myös, että aihetta koskevaa aineistoa on saatavilla.

Siitä päätellen, mitä edellä on todettu maisterin tutkintoon sisältyvän opinnäytteen hyväksymiskynnyksestä, on selvää, että myös aiheen käsittelyyn tarvittavat voimavarat, erityisesti aika ja kustannukset, on suhteutettava asetettuihin vaatimuksiin. Pro gradu -työ on tutkinnossa 20 opintoviikon laajuinen, mikä vastaa 4-6 kuukauden täysipäiväistä työskentelyä. Taloustieteilijä viittaisi siihen, että alkuun lisäpuurtamisen tuottama rajahyöty nousee tai ei ainakaan laske nopeasti; minimitasoa paljonkin parempi suoritus vaatii siis vain kohtalaisesti lisäaikaa, mutta vuosien mittaan tuo rajahyöty alkaa auttamatta laskea.

Myös aiheen merkitys on syytä pitää mielessä. Yhteiskunnallisesti merkittävä tai käytännön työelämää ajatellen sovelias aihe ja siitä saatu kohtalainen arvosana saattaa avata mahdollisuuksia työmarkkinoilla, mutta yhtä hyvin ratkaisevia voivat olla muunlaiset tekijät. Yhteiskunnallisesti tai tieteellisesti erityisen voimakkaasti ajattelevan tai tuntevan ihmisen ei suinkaan tarvitse graduprosessissakaan myydä periaatteitaan.

Harvinaisempia, jossain tapauksissa aihetta valittaessa ja sitä edelleen kehiteltäessä huomioon otettavia näkökohtia saattavat olla esimerkiksi mahdollisuudet tuottaa siinä määrin uutta tietoa tai uusia sovelluksia, että tutkielma julkaistaan jossakin muodossa tai että tätä kautta avautuu tie tieteellisiin jatko-opintoihin.

Gradun arvostelusta 

Pro gradu -työlle määrätään kaksi tarkastajaa, jotka pääsääntöisesti kuuluvat laitoksen henkilökuntaan (mukaanlukien dosentit). Usein myös joku assistenteista lukee työn ja esittää siitä kommentteja tarkastajalle. Päätarkastajaksi määrätty laatii lyhyen kirjallisen lausunnon tutkielmasta ja tekee ehdotuksen arvosanasta. Mikäli tarkastajien arvosanaehdotukset poikkeavat toisistaan (tällöin yleensä toinenkin tarkastaja katsoo oman lausunnon tarpeelliseksi), tiedekunta voi harkita kolmannen tarkastajan määräämistä, jonka lausunnon jälkeen tiedekunta päättää lopullisesti arvosanasta.

Gradun pääohjaaja ei voi toimia ensimmäisenä tarkastajana, toisena voi. Dekaani määrää tarkastajat laitoksen esimiehen esityksestä. Tarkastajat pyritään valitsemaan asiantuntemuksen perusteella. Ensimmäisellä tarkastajalla on yleensä keskeisempi asema arvosanasta päätettäessä, mutta säännönmukaisesti tarkastajat keskustelevat arvosanasta ennen sen ehdottamista. Erimielisyystapauksissa tiedekuntaneuvosto määrää lisätarkastajan.

Tutkielman tekijällä on mahdollisuus tutustua työstään annettuun kirjalliseen lausuntoon ja arvosanaehdotukseen laitoksen kansliassa viikkoa ennen sitä tiedekunnan kokousta, jossa työn hyväksymisestä ja arvosanasta on tarkoitus päättää. Näin on tutkielman tekijälle taattu tilaisuus esittää kirjallinen huomautuksensa arvostelusta, jos hän on siihen tyytymätön. Vastine tulee saattaa tiedekunnan tietoon (toimittaa kansliaan) ennen ao. tiedekunnan kokousta. Yleensä tällaisen tutkielman lopullinen käsittely siirtyy seuraavaan tiedekunnan kokoukseen.

Arvosanasta ei keskustella ohjauksen aikana. Poikkeuksen muodostavat hylkäysvaarassa olevat opiskelijat sekä ne, jotka ilmoittavat kiinnostuksensa jatko-opiskeluun, jolloin voidaan keskustella "kynnyksen ylittymisestä". Jatko-opintojen aloittamisen edellytyksenä on hyvin tai erinomaisin tiedoin suoritetut syventävät opinnot valtio-opissa tai siihen rinnastettavassa pääaineessa. Lisäksi laitos yleensä edellyttää, että jatko-opiskelijaksi hyväksyttävä on saanut pro gradu -tutkielmastaan tai siihen rinnastettavasta opinnäytteestä vähintään arvosanan magna cum laude approbatur. Ks. lisää valtiotieteellinen tiedekunta: pro gradu -tutkielman laatimisesta ja tarkastuksesta

Tutkielmaohjaus

Gradun tekeminen ei ole helppoa, mistä omalla tavallaan viestivät myös viime vuosina markkinoille tulleet lukuisat graduoppaat sekä yleisemmät tutkielman tekemisen ja tieteellisen kirjoittamisen suppeammat ja laajemmat oppikirjat. Gradun tekemisen vaikeuksia ovat esimerkiksi yleisemmät ja erityisemmät metodologiset ongelmat.  Monilla opiskelijoilla on suuria vaikeuksia löytää hyvä tutkimusaihe, muotoilla se tutkimusongelmaksi ja rajata se gradun puitteissa toteutettavissa olevaksi tutkimustehtäväksi. Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen aikaisempaan tutkimukseen pohjautuen koetaan samaten usein hankalaksi. Usein ilmenee myös vaikeuksia suunnitella työtä ja sen etenemistä, minkä johdosta aika kuluu nopeasti jonkinlaisen hahmottoman hapuilun ja asiasta toiseen poukkoilun merkeissä. Osa opiskelijoista on parempia ja sujuvampia kirjoittajia kun taas toisille tekstin tuottaminen on hankalampaa. Koska monet tutkimuksen tekemisen todelliset kysymykset paljastuvat vasta paperille kirjoitettuna, jälkimmäisillä on paitsi vaikeuksia saada tutkimusraportti kirjoitetuksi, myös pulmia tutkimusprosessin aikaisemmissa vaiheissa. Gradun vaatima varsin intensiivinen itsenäinen, usein yksinäinenkin työskentely on monille ikävää ja vaikeata.

Kuitenkin: tutkimuksen tekeminen (vaatimattomankin) on myös (sekä teoreettisesti että yllättävän monille myös käytännössä) valtavan mielenkiintoinen ja antoisa prosessi, joka antaa miellyttäviä elämyksiä sen eri vaiheissa: uusien asioiden ymmärtämisessä (ahaa!), oman tutkimuksen eri osien yhteenliittämisessä (minä osaan rakentaa!), tieteellisissä löydöissä (olen tuonut maailmaan uutta tietoa!) ja varsinaisen tutkimustuloksen tekemisessä tutkimusraportin muodossa (selvisinpäs siitä!)

Yleisen valtio-opin laitos pyrkii parhaansa mukaan auttamaan opiskelijaa tutkielman tekemisessä. Yksi väline tämän saavuttamiseen on laitoksella annettava metodologinen (laajassa mielessä) opetus, toinen nämä tutkielmanteon tukisivut. Kolmas ja hyvin tärkeä instrumentti on varsinainen tutkielmaohjaus sekä tutkielmien tukiohjaus.

Graduohjauksessa pyritään siihen, että ohjauksen ja opiskelijan oman työpanoksen tuloksena syntyisi ns. hyvä työ. Hyvälle työlle voidaan antaa mm. seuraavia tunnusmerkkejä: siinä ei ole pahoja puutteita millään sen osa-alueella, tutkimustehtävä on rajattu mielekkäästi, aiheesta pystytään sanomaan jotakin aikaisemman tutkimuksen ja viitekehyksen valossa, kieli on sujuvaa ja kieliopillisesti moitteetonta, ulkoasu on siisti ja viimeistelty. Perussäännön mukaisesti tutkielmaseminaarin vetäjä on on pääohjaaja. Laitoksen muilta opettajilta ja tutkijoilta voi pyytää yleisempiä ja erityisempiä neuvoja ja kommentteja, mitä voidaan kutsua sivu- tai tukiohjaukseksi. Mikäli opiskelija saa pääosan ohjauksesta joltakin muulta opettajalta tai tutkijalta, tulee tästä pääohjaaja. Pääohjaajan henkilöllä on merkitystä gradun arvostelussa ja laitoksen sisäisessä työnjaossa.

Hyvä gradu syntyy harvoin ilman ohjausta, toisaalta varsinkin tutkielman teon alkuvaiheessa liiallinen ja ristiriitainen ohjaus saattaa enemmän haitata kuin hyödyttää. Ohjaajalle on hyvä antaa kirjallista tuotantoa nähtäväksi ja myös ohjaajan kommentit on hyvä merkitä kirjallisesti ylös. Toiset opiskelijat voivat olla erinomaisia ohjaajia, jos he lukevat kunnolla ja kommentoivat vakavalla mielellä. "Joo-joo, ihan hyvä" -ohjaus on kaikista vaarallisinta! Suositus on, että tutkielman pääohjaaja kommentoisi gradua 2-3 kertaa, joista viimeinen kerta on eräänlainen esitarkastus. Eri opettajien ja tutkijoiden antamat ristiriitaiset käsitykset tutkielman sisällöstä ja ansioista ovat täysin luonnollisia, koska tiedeyhteisömme on näkökulmien ja lähestymistapojen puolesta rikas. Jos opiskelija kokee menevänsä sekaisin tai lamaantuvansa erilaisista ohjeista, asiasta kannattaa puhua pääohjaajan kanssa.

Tutkielmien tukiohjaus

Yleisen valtio-opin laitoksella on käytössä erityinen tutkielmien tukiohjausjärjestelmä (hanke käynnistettiin vuonna 2000, sen toteutuksesta ja tuloksista ks. TUTTU-hanke). Tukiohjausjärjestelmän tarkoituksena on hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti laitokselta löytyvää monipuolista asiantuntemusta sekä auttaa maisterin- ja kandidaatintutkielmien tekijöitä löytämään juuri heidän aiheeseensa, menetelmäänsä tai teoriaansa paneutunut ohjaaja. Tutkielmavaiheen opiskelijalle pyritään luomaan tukiverkosto, joka muodostuu sekä opettajista että muista opiskelijoista.

Tukiohjausjärjestelmään liittyvät seuraavat palvelut:

Tiedotus tukiohjausmahdollisuudesta. Laitoksen kotisivujen lisäksi tukiohjausjärjestelmä esitellään kandidaatin tutkielmaa edeltävän seminaarin yhteydessä sekä pro gradu -tutkielman tekemiseen johdattavan tutkielmaseminaarin yleisen osa yhteydessä. Tutkielmaseminaarin opettaja suosittelee opiskelijalle tukiohjaajaa tai tukiohjaajia, mikäli laitoksen opettaja- ja tutkijakuntaan kuuluu tarkoitukseen sopivia henkilöitä.

Luettelo kaikista tutkielmaohjaukseen käytettävissä olevista laitoksen opettajista ja tutkijoista sekä heidän asiantuntemusalueistaan. Luettelon perusteella opiskelijat voivat ottaa vapaasti yhteyttä näihin opettajiin ja tutkijoihin sekä kandidaatin tutkielman (ja sitä edeltävän seminaariesitelmän) että pro gradu -tutkielman laadinnan yhteydessä. Luettelon ohella suositellaan käytettäväksi yliopiston osaamistietokantoja: ASTI (asiantuntijat), TUHTI (tutkimusprojektit), JULKI (julkaisut). Niiden perusteella opiskelija saa verrattain kattavan kuvan laitoksen opettajien ja tutkijoiden asiantuntemuksesta.

Luettelo tutkielmaseminaarin yleisen osan suorittaneista opiskelijoista, heidän graduaiheistaan ja pääohjaajistaan. Luettelon perusteella opettajat ja tutkijat voivat vapaasti ottaa yhteyttä opiskelijaan tai hänen pääohjaajaansa, mikäli tutkielman aihepiiri on sopiva. Valmisteilla olevia kandidaatin tutkielmia ei tähän tarkoitukseen luetteloida, sillä ne valmistuvat olennaisesti nopeammin kuin pro gradu -tutkielmat. Luetteloon päivitetään myös tietoja tukiohjaajista ja pro gradu -tutkielmien valmistumisesta.

Tukiohjauksen arviointijärjestelmä. Kaikille pro gradun -tutkielman tarkastukseen jättäneille opiskelijoille annetaan kyselylomake, jossa he voivat arvioida pro gradu -tutkielmien ohjausta. Lomakkeen saa laitoksen toimistosta samalla kuin tutkielmaa koskevan arvostelulausunnon. Arvioinnissa eriytetään kokemukset pääohjauksesta ja tukiohjauksesta. Kandidaatin tutkielmien yhteydessä ohjauksen arviointi kytkeytyy tutkielmaa edeltävän seminaarin arvioinnin yhteyteen.

VIRPI - virtuaalinen gradupiiri. Piiri muodostuu teknisesti sähköpostilistasta, johon liitetään automaattisesti kaikki tutkielmaseminaarin yleisen osan suorittaneet. Listan avulla listaa ylläpitävä tutkielmaseminaarin yleisen osan opettaja voit viestiä laitoksen puolesta graduvaiheen opiskelijoille ja opiskelijat toisilleen. Listan tarkoituksena on tukea laitoksen yhteydenpitoa opiskelijoihin ja antaa mahdollisuus opiskelijoiden keskinäisviestintään sekä muodostaa näin yhdessä pää- ja tukiohjauksen kanssa graduvaiheen opiskelijoille tukiverkosto. Listalla pyritään ilmoittamaan kaikista ajankohtaisista kursseista, seminaareista, linkeistä ja julkaisuista, joiden arvioidaan tukevan tutkielmantekoa.

VIRPIn on tarkoitus toimia kaikkien laitoksen graduntekijöiden vapaana keskustelufoorumina ja välineenä graduntekoa koskevien ongelmien selvittämiseen. VIRPIin kuuluvat voivat esimerkiksi vaihtaa kokemuksia tutkielmanteon arjesta, pohtia yleisluonteisia aiheeseen liittyviä kysymyksiä, tiedustella ja tiedottaa hyödyllisistä kirjavinkeistä sekä kertoa toimivista käytännön ideoistaan. Listan ylläpitäjä seuraa keskustelua, vastaa hänelle osoitettuihin kysymyksiin ja auttaa tarvittaessa opiskelijoita löytämään sopivia tukiohjaajia. VIRPIn kautta voidaan myös sopia "lihatapaamisista" samantyyppisiä teemoja käsittelevien tai samoja metodeja soveltavien tutkielmantekijöiden kesken. Laitos tarjoaa opiskelijoiden niin toivoessa tapaamisille tilat. Listan ylläpitäjä voi osallistua tapaamisiin itse tai hankkia paikalle asiantuntija-alustajan joko omasta yliopistosta tai jostain toisesta yliopistosta tai tutkimuslaitoksesta puhumaan uusimmasta tutkimuksesta tietyllä alalla. Riittävän koherenttien aihekokonaisuuksien ympärille voidaan myös muodostaa pysyvämpiä VIRPI-teemaryhmiä.

VIRPIin voi liittyä lähettämällä sähköpostia osoitteeseen majordomo@helsinki.fi ja kirjoittamalla viestiksi tekstin "subscribe vol-virpi". Listalta pääsee pois lähettämällä samaan osoitteeseen viestin "unsubscribe vol-virpi". VIRPIin tarkoitetut viestit tulee lähettää osoitteella vol-virpi@helsinki.fi. Kaikki viestit näkyvät kaikille listan jäsenille; yksityisiin kommentteihin tulee käyttää henkilökohtaisia sähköpostiosoitteita. VIRPIin liittyvät ehdotukset ja kysymykset voi toimittaa Pasi Saukkoselle; Pasi.Saukkonen@helsinki.fi.