1
|
|
2
|
- Urbaani, urbaanisuus, urbanismi
- Deskriptiivinen (positiivinen) tutkimus – kehittävä
tutkimus, normatiivinen tutkimus
- Ongelmalähtöisyys: miten eheyttää kaupunkirakenn=
etta
markkinayhteiskunnan oloissa?
- Kohteena pääkaupunkiseutu ja sen asumisen markkinat
|
3
|
- Suomalainen kaupunki on tulevaisuusprojektio
- Kehittämispyrkimys ylimäärittyy
- Lähtötilanne alimäärittyy
- Tavoitetila muuttuu utopiaksi
- Kehittämisongelma: utopiaa voi vain tavoitella, ei tavoittaa
- Kaupungistuminen enemmän ”modernistinen uskonto” ku=
in
rationaalista toimintaa
- Ongelmallinen asetelma: yleispätevä tiivis kaupunki
(”betonipuolue”) vs. myyttinen luontosuomalaisuus
(”puutarhakaupunki”) - kumpikaan ei viittaa todellisuute=
en
vaan mielikuviin
|
4
|
- Kaupunkikulttuurin puute, epäluulo, penseys, heikkous ja ohuus<=
/li>
- Tämä käsitys itse on urbaani, kaupungissa syntynyt
- Taustalla eurooppalaisen kaupungin kaipuu ja ihannointi
- Estetisointia, vertailua oikeisiin kaupunkeihin, seurallista
keskustelua, osallistumista, ympäristön ongelmat, NIMBY
- Vain kaupunkilainen kokee kaupungin puutetta, vain kaupunkilainen voi
paeta kaupungista
|
5
|
- Kansallisuusaate: kansa, heimot, talonpoika, luontoromantiikka
- Luokaton massayhteiskunta (vrt. Westö): kaupunki ei
kenenkään
- Modernismin perinteetön perinne ja universalismi (ks. Raittila):
tulevaisuusperspektiivi
- Suuri muutto ja lähiöityminen 1960-1970–luvulla:
kaupunkihistorian sumuverho (Kolbe, Kervanto Nevanlinna),
maalaisidentiteetin tarve
|
6
|
- Kesämökki: eurooppalaisen
kaupunkisäätyläistön perinne
- Puutarhanhoito ja kasvimaat: kaupungit ja vapaa-aika
- Patikointi ja luontoretkeily: kulutus- ja elämysyhteiskunta
- Kaikki em. levisivät Euroopasta Suomen kaupunkien ja kartanoiden
herrasväkeen n. 1800-luvulla ja massoittuivat kaupungistumisen
myötä n. 1960-luvulla
- Marjastus, sienestys ja kalastus: ei maalaista alkutuotantoa vaan
elämyshakuista leikkiä
- Suopotkupallo, nakujuoksu, saappaanheitto, tangomarkkinat…
- Se mitä luulemme suomalaiseksi maalaisuudeksi onkin erityist&au=
ml;
suomalaista kaupunkilaisuutta
|
7
|
- Suomalaisten suhde kaupunkiin ei ole maalainen - suomalaisten suhde
maaseutuun on kaupunkilainen
- Suhteemme maaseutuun ja luontoon on syntynyt kaupungissa
- Haluamme identifioitua luonnonläheiseen suomalaisuuteen –
mutta elämme ja toimimme kuin kaupunkilaiset
- Luontosuhteemme on myyttinen: myytti ei ole totuus todellisuudesta v=
aan
totuus ajattelutavasta
- Ei ole kansallista Suomi-kaupunkilaisuutta – suomalainen kultt=
uuri
on vain yksi eurooppalaisen kulttuurin muunnelmista
|
8
|
- Hajakaupunki estää ymmärtämästä
urbaanisuutta: kaupunkia ei ole tiiviys vaan paikaton elämä=
; ja
vaihtelevat kontaktit
- Nurmijärveläinen pientaloasuminen on kaupunkikulttuurin mu=
oto
- Suomalaisen kaupungin ominaispiirre on, että se
sisältää monenasteista kaupunkimaisuutta ja
kaupunkilaisuutta eikä tiivis kaupunki dominoi
- Suomalainen urbaanisuus avaa enemmän kuin sulkee tai
kieltää, koska sen määrittely ei ole autorisoitua
(esim. kivikaupunkilaisten dominoimaa)
- Suomalaiseen urbanismiin kuuluu amerikkalaistyyppinen territoriaalin=
en
ekstensiivisyys
- Suomalaiseen urbanismiin kuuluu pohjoismainen hyvinvointivaltiollinen
laaja tarjonta kaikille.
- suomalainen kaupunkikäsitys painottaa avaria näkymiä =
ja
väljää tilan tuntua
- -> avara urbanismi suomalaisena erityispiirteenä
|
9
|
- Urbaanisuuden ohuuden, heikkouden ja puutteen
ympärikääntö: meillä on jo kaupunki
- Deskriptiivisen todellisuuden affirmaatio normatiivisen sijasta:
kaupungin kääntäminen uudelleen jaloilleen
- Urbaanisuus on moniasteista, monenlaista kaupunkilaisuutta ja
kaupunkimaisuutta
- Kontulalainen lähiöasukas on urbaani, espoolainen
rivitaloasukas on urbaani, sipoolainen omakotitaloasukas on urbaani<=
/li>
- Moninaisuus (Simmel), heterogeenisuus (Wirth), lähtökohtai=
nen
moneus (Rajanti): urbaanisuus ei ole singulariteetti
- Kaupunki on aina jo tiedetty ja toimittu – kaupunkia ei voi
löytää, sen voi vain löytää uudestaan =
ja
uudella tavalla
- Kaupunki on jatkuva prosessi, kaupunkikulttuuri on emergentti ilmi&o=
uml;
- Yhteys verkostokaupunkiteoriaan (esim. Sieverts): ei dominoivaa
ydinkaupunkia, kaupunkitilan affirmaatio, yhteydet, kommunikaatio,
interaktio, liikkuvuus – irti sub-urbaanista
|
10
|
- Kaupunki ei tule, se on jo
- Ei pakoa kaupungista vaan oman urbaanin ihanteen ja
elämäntavan etsintää omasta kokemuksesta
lähtevää toimintaa
- Ei maalaista täydennysrakentamisen vastustusta vaan oman
kaupunkikäsityksen puolustusta ja ajamista
- Itsemääräämisoikeuden korostuminen asumisessa ei
maalaiskulttuurinen vitka vaan urbaani ilmiö: oman suvereenisuu=
den
hallinnointi sosiaalisesti tiiviissä ympäristössä
(Simmel, kännykkä)
- Asumispreferenssit ovat suhteellisia: kaikki haluavat
”luonnonläheisyyttä”, ”rauhallisuutta=
221;
ja ”väljyyttä” mutta tarkoittavat niiden eri
asteita, suhteita ja jännitteitä – asumisen imaginaa=
rista
”yhtenäiskulttuuria” vastaa reaalinen monikulttuuri=
suus
(vrt. Kortteinen & Vaattovaara)
|
11
|
Mitä
kaupunkikäsityksen suunnittelusta seuraa suunnittelulle?<=
/div>
- Avara urbanismi on positiivinen ajattelutapa: kaupunkia ei tarvitse
keksiä tai tuoda vaan kehittää edelleen
- Tarjoaa valmiuden monikulttuuristumiselle
- Urbaanisuutta ei pidä ymmärtää abstraktina ja
yleispätevänä vaan konkreettisena ja paikallisena
- Kaikki rakentaminen on täydennysrakentamista
- NIMBY-asenne ei ole maalainen vaan kaupunkilainen
- Kaupunki ei ole hierarkkinen urbaanin ja epäurbaanin
järjestelmä vaan monenlaisten urbaanisuuksien verkosto
- -> avara urbanismi suomalaisena erityispiirteenä –
positiviteetti kaupunkikehittämiseen olemassa olevan pohjalta<=
/li>
|
12
|
- Kaupunkeja pitää kehittää siltä pohjalta,
että ne ovat jo omanlaisiaan ja monenlaisia kaupunkeja
- Kaupunkeja tulee kehittää niiden omista kaupunkimaisuuksis=
ta
ja kaupunkilaisuuksista käsin
- Suomalaisia ei voi väkisin urbanisoida koska he ovat jo urbaane=
ja
- Suomea ei pidä väkisin tiivistää ”oikeaksi
kaupungiksi” vaan kehittää tiiviitä kaupunginos=
ia
moninaistamaan ja avartamaan kaupunkia edelleen
- Kontekstiherkkä kaupungin sisäänpäin rakentamine=
n
- Asukas/kuluttajalähtöinen suunnittelu
- Paikallisten asuntomarkkinoiden moninaistaminen
- Kolme pääkaupunkiseudun kehittämisen kontekstia:
ydinkaupunki, välikaupunki, seutukaupunki
- Kaupunki on jo, sitä pitää kunnioittaa
tekemällä siitä parempaa
|
13
|
- Luontoon ja landeen identifioitumista ei voi kieltää vaikk=
a se
onkin ”väärää tietoisuutta”
- Miten kommunikoida sellaisten kaupunkilaisten kanssa, jotka eivä=
;t
tiedä olevansa kaupunkilaisia?
- Avara urbanismi sekä kaupungin yleinen piirre että erityin=
en
suomalaisen kaupungin piirre?
- Miten kehittää konkreettisesti kaupunkia jos avaran urbani=
smin
mukaan ”kaikki käy”?
|
14
|
- Pasi Mäenpää
- tutkija, YTK/TKK
- pasi.maenpaa@helsinki.fi
- www.valt.helsinki.fi/staff/pamaenpa/
|