Kaupunkitutkimuksen yhteiskuntatieteelliset perusteet

29.8.2005

VTT Pasi Mäenpää

 

 

Luentokerta 1. Kaupunkien ja niiden tutkimisen historiaa

 

-         kurssin esittely

-         historiateeman pääkaupunkeja: Ateena, Rooma

 

 

Kaupungin määritelmä?

 

-         sanakirja: oman kuntansa muodostava, tiheään (suunnitelmallisesti) rakennettu, tav. suuri asutuskeskus

-         Rajanti: alkuperäinen moneus

-         minun kaupunkini?

 

 

Kaupungin piirteitä

 

-         suuri koko

-         tilallinen läheisyys, tiheä kommunikaatio ja vaihto, yhteydet

-         taloudellinen ylijäämä ja sen vaihto (markkinat)

-         rakennukset, rakenne, infrastruktuuri

-         rituaalit, sivistys, keskus – periferia (vaikutusalue)

-         anonyymiys, kaupunkilaisuus (oikeudet)

-         vapaus – järjestys

-         suuri, tiheä, heterogeeninen (Wirth: moderni kaupunki)

-         sivilisaatio (Mumford)

-         metaforia: rakennus, punos, rihmasto, kone, näyttämö, sulatusuuni

 

 

Kaupunkien synty eli kulttuurin kehitys

 

-         Jeriko, Mesopotamia, Niilin laakso, Indus-laakso (9 000–4 000 v. eaa.)

-         Catal Hüyük (Soja ja synekismi) (kivikautinen Suomi?)

-         kaupunki vai maaseutu kulttuurin kehto? etäisyys vai läheisyys? (vrt. ”innovatiivisuus”) – suomalainen itseymmärrys?

-         myytit: utopioita ja dystopioita, syntymyytit (Romulus & Remus, Viipuri)

 

 

Klassisia kaupunkikäsitteitä:

 

-         polis (kaupunkivaltio ja yhteisön jäsenyys; vs. oikos)

-         urbscivitas: rakennukset – yhteisö

-         agora, piazza (campo, plaza)

-         bulevardi, pasaasi

-         burgenses (”linnalainen”)

-         shopping mall

-         kaupunki

 

 

Kaupunkien kehittymisen tapoja eli kaupunkityyppejä

 

-         joki, rannikko

-         maatalous

-         linnoitus

-         kauppa (luontainen, perustettu; Helsinki)

-         Weber: keskiajalla länsimainen kaupunki yhdistää linnoituksen ja markkinat

-         keskiaikainen kaupunki: muurilla suljettu, markkina-aukio, raatihuone tms., katedraali

-         renessanssi: taiteen, arkkitehtuurin, humanismin ja vaurauden liitto

 

 

Lähestymistapoja kaupunkiin (Kervanto Nevanlinna)

 

-         kaupunki hyvinvoinnin tuottajana (nodernismi, 1900-luku)

-         kaupunki taideluomana (romantiikka, 1800-luku)

-         kaupunki kulttuurin tuottajana (hermeneutiikka, 2000-luku?)

 

 

Kirjallisuutta:

 

Lewis Mumford (1961): The City in History

Taina Rajanti (1999): Kaupunki on ihmisen koti

Max Weber (1921): Kaupunki

Peter Hall (1998): Cities in Civilization

 

 

 

2. Kaupunkitutkimuksen peruskysymyksiä – ja reunahuomautuksia

 

 

Kaupunkisosiologian teemoja (Savage & Warde)

 

-         kaupunkielämän kokeminen (anonyymiys)

-         paikkojen erityisyys ja identiteetti

-         paikallinen sosiaalinen rakenne (luokka-, sukupuoli- etninen jne.)

-         sosiaaliset siteet ja kontaktit (niiden yhteys ympäristöön)

-         kaupungistumisen historiallinen selittäminen

-         kaupunkien tilallinen rakenne ja niiden yhteys sosiaaliseen vuorovaikutukseen

-         kaupungin ongelmat (saasteet, köyhyys, rikollisuus jne.)

-         paikallispolitiikka ja sen yhteydet arkielämään

 

-> kapitalismi ja moderniteetti

 

 

Klassisia modernin kaupungin tulkintoja

 

-         Marx & Engels: tuotantotapa, konflikti, ahtaus ja kurjuus, ”kaikki pysyvä haihtuu ilmaan”, työväenluokan proletarisoituminen ja politisoituminen

-         Tönnies: GemeinschaftGesellschaft (intiimiys, yksityisyys, sisäänpäin kääntyminen vs. rationaalisuus, muodollisuus, yleispätevyys)

-         Durkheim: mekaaninen ja orgaaninen solidaarisuus (samankaltaisuus vs. työnjako)

-         Simmel: ärsykepaljous, järkiperäisyys, rahatalous, kyllästyminen, ruumiillinen läheisyys – henkinen etäisyys, aversio, suuren joukon vapaus, sekä neg. että pos.

-         Weber: kauppa, autonomia, yhdistystoiminta

 

-> kaupunkitutkimus = sosiologia eli modernin yhteiskunnan tiede

 

 

Modernin kaupungin peruskysymyksiä

 

-         teollistuminen ja moderni kaupunki vv. 1850–1900: miten kaupunki kasvaa ja kehittyy? millainen ympäristö moderni kaupunki on ihmiselle? mitä ongelmia kaupungistuminen ja kaupunkien kasvu tuottaa?

-         kaupunkitutkimuksen kehitys: Chicagon koulukunta

-         Park: kaupunki ihmisluonnon tuote, urbaani laboratorio

-         Burgess: kaupungin kasvun malli

-         Wirth: koko, tiheys ja heterogeenisyys

-         massa ja väkijoukko: epäyksilöllistyminen, ”joukkosielu” (Le Bon), villiintyjästä mukautujaksi, massayhteiskunta, kokemuksen välittyneisyys (situationistit)

-         ongelmalähtöisyys

-         julkinen tila yhteisenä tilana (regio incognita?)

-         rakenne, toimijat vai kulttuuri?

-         ei kumuloituvaa teoriaa, tutkimusperinteen epäyhtenäisyys, teoreettiset muodit

-         kaupunki ei teoreettinen kohde eikä yleistettävissä: miten sitä voi tieteellisesti tutkia?

 

 

Teoreettisia lähestymistapoja

 

-         poliittinen taloustiede 1960–1970-luvulta (Castells, Harvey): poliittinen analyysi, fordismi pääoman, työn ja valtion suhteena, pääomalogiikka, yleiset mutta historialliset lainalaisuudet

-         globaalikaupunki 1990-luvulta (Sassen): talouden keskukset, polarisaatio

-         interaktionismi ja urbaani etnografia (kolme lajia)

-         tutkimussuuntausten omat teoriat

 

 

Suomalainen kaupunki ja kaupunkitutkimus

 

-         teollistuminen ja kaupungistuminen 1870-l. lähtien

-         1920-luku urbanismin aikaa: Tulenkantajat, koneromantiikka, ”uusi nainen”

-         kaupungin epäily: nationalismi – luonto

-         Waris (1932): teollistumisen ja työväestön ongelmat

-         myöhäinen ja nopea kaupungistuminen 1965–1975

-         Kortteinen (1982): puoliurbaanin yhteiskunnan elämäntapa ja hyvinvointi

-         1980-luvun kulttuurinen kaupungistuminen: alkoholipolitiikka, kulutus, estetiikka, urbaani media

-         kaupunkitutkimuksen kasvu 1990-l. lähtien (kaupunkikulttuuri, tilan politiikka, aluekeskukset, kaupunkirakenteen muutos jne.)

 

 

Kaupunkitutkimuksen alat

 

-         sosiologia: kaupunki yhteiskuntana, vuorovaikutuksena, yleinen pyrkimys

-         maantiede (aluetiede): tila, paikka, maisema

-         taloustiede: kaupunkitalous

-         politiikan tutkimus: hallinto, demokratia, kehittäminen

-         arkkitehtuurin tutkimus: arkkitehtuuri, tilallisuus, kaupunkirakenne ja sen tuotanto, rakennetun ympäristön estetiikka

-         taidehistoria: rakennetun ympäristön estetiikka, kaupunkimuodot, arkkitehtuuri, ihanteet

-         ympäristötieteet ja ekologia: esim. saastuminen, vesistöt, kaupunkilajisto, virkistysalueet

-         esim. asumistutkimus: mikä tieteenala?

 

-         tieteiden rajat ja kaupunkitutkimuksen rajattomuus (esim. tiedotustutkimus?)

-         onko kaikki yhteiskuntatiede kaupunkitutkimusta?

-         kaupunkitiede vai kaupunkitutkimuksen monitieteinen kenttä?

-         urban studies

 

 

Kirjallisuutta

 

Yuri Kazepov (ed.) (2005): Cities of Europe

Monta kertaa kaupunkiin: http://195.148.247.90/wandora/

Mike Savage & Alan Warde (1993): Urban Sociology, Capitalism and Modernity

Heikki Waris (1932): Työläisyhteiskunnan syntyminen Pitkänsillan pohjoispuolelle

Matti Kortteinen (1982): Lähiö

 

 

 

 

3. Kaupunkitilat

 

 

          Julkinen tila

 

-         agora, piazza, tori

-         kahvilat, salongit ja klubit (lehdistön eli porvarillisen mediajulkisuuden synty)

-         Simmel: yhteiskunta on vuorovaikutuksessa

-         tuntemattomien kohtaaminen, mielipiteenmuodostus (Arendt, Sennett)

-         Goffman: julkinen käyttäytyminen, vuorovaikutusjärjestys, impression management

-         theatrum mundi: kaupunki näyttämönä

-         julkinen elämä (Ortega y Gasset)

-         julkiset rakennukset, instituutioiden julkisuus (Eräsaari)

-         tilojen avoimuus ja niiden kollektiivinen käyttö (Kopomaa): edustuksellisuus, suojelevuus, virkistys, tuottavuus – marginaalikäytännöt

 

 

Onko julkinen tila kuollut?

 

-         public life, public sphere, public space

-         Arendt: yhdistävä “pöytä” kadonnut, talous ja vaurastuminen luoneet sosiaalisen alueen julkisen tilalle

-         Sennett: poliittisesta tilasta (res publica) intiimisyyden kulttuuriin

-         Habermas: porvarillisen julkisuuden katoaminen (valistus)

-         puolijulkinen tila (semi-public space, quasi-public space)

-         amerikkalainen yhteisöllisyyspainotus (Sennett, Davis, Purnam, Sorkin et al.)

-         yhteisöllisyys vai julkisuus ja sen sisältämä seurallisuus?

-         Handelman: julkiset tapahtumat ovat olemassa, onko yhteisö?

 

 

Kulutusyhteiskunnan julkinen tila (Mäenpää)

 

-         kulutuksen ja julkisen tilan suhde: kulutus nousee kaupunkikulttuurista (anonyymiys, ärsykkeet, sisäinen maailma, fantasiointi, sattumanvaraisuus, mimeettinen itsesuhde)

-         kaupunkijulkisuus yksilön ja yhteisön välisenä vaihtosuhteena (metakommunikaatio)

-         anti-Arendt: kulutus on julkisuus, yhteenliittävä ja erottava ”pöytä”

-         homo ludens urbanus: kaupunkitila leikin kulissina

 

 

Tilallisuus ja tilan teoria

 

-         Lefebvre: tila yhteiskunnallis-taloudellinen tuotantotekijä, havaittu tila – käsitetty tila – eletty tila

-         Soja: tila historian tilalle

-         Lehtovuori: ”heikko paikka” ja henkilökohtaisen merkityksenannon hetki

 

 

Sukupuolittunut tila

 

-         naistutkimus 1980-luvulta lähtien: identiteetti, ruumiillisuus

-         male gazeflâneuse?

-         tilan otto, ajankäyttö

-         ”julkinen nainen”

-         Butler: anatominen sukupuoli, sukupuoli-identiteetti ja sukupuoliperformanssi (tuottaa tilaa)

-         tilan heteronormatiivisuus – homoscene

-         pelkoparadoksi: naiset pelkäävät väkivaltaa, miehet kohtaavat sitä

-         naisemansipaation tila? (Wilson)

-         kulutuskaupungin feminiinisyys (Zola, Kortelainen): naiset tottuneet kaupungin esityksellisyyteen

 

 

Kuri, järjestys, valvonta, ulossulkeminen

 

-         kameravalvonta

-         itsekontrolloiva panoptikon

-         puolijulkisten tilojen tutkimuskoe

-         rikollisuuden pelko kasvanut

-         Saarikangas: metsälähiö suomalaisen urbanismin mallina, perheroolien normalisointi

-         gated communities

 

-         ekskursio Kampin keskukseen esimerkkinä leiviävästä kulutussuuntautuneesta puolijulkisesta tilasta!

 

 

Kirjallisuutta

 

Hannah Arendt (2002): Vita activa. Ihmisenä olemisen ehdot

Richard Sennett (1977): The Fall of Public Man

Jürgen Habermas (2004): Julkisuuden rakennemuutos

Jane Jacobs (1961): The Death and Life of Great American Cities

Haarni, Karvinen, Koskela & Tani (toim.) (1997): Tila, paikka ja maisema

Panu Lehtovuori (2005): Experience and Conflict

Hille Koskela (1999): Fear, Control & Space

Kirsi Saarikangas (2002): Asunnon muodonmuutoksia

Leena Eräsaari (1995): Kohtaamisia byrokratian näyttämöillä

Yhdyskuntasuunnittelu 2002: 3-4 (Lefebvre-teemanumero)

 

 


4. Kaupunkikulttuuri

 

 

-         pääkaupunki: 1800-luvun Pariisi

 

 

Mitä kaupunkikulttuurilla tarkoitetaan?

 

-         lat. cultura = viljely

-         sivilisaatio

-         sivistys

-         urbanismi

-         taide ja kulttuurielämä

-         kaupungin arkielämä

-         Helsingin kaupungin kulttuurisuunnitelman määritelmä

 

 

Kaupunkikulttuurin peruspiirteitä

 

-         yhtäaikainen julkisuus ja yksityisyys

-         naapureita ei tunneta mutta sosiaalinen ympäristö tärkeä

-         hajautuneet, paikattomat ihmissuhteet

-         väkijoukon anonyymiys ja epäpersoonallisuus: civil inattention (Goffman), negatiivinen solidaarisuus (Kortteinen), vastavuoroinen välttämiskäyttäyminen (Mäenpää)

-         ”Välinpitämättömyyden kadun” aurinkoinen puoli: modernin kaupungin vapaus (kaavio)

-         katuseurallisuus: katseenvarainen jaettu läsnäolo

-         theatrum mundi eli maailman teatteri

-         sattumanvaraisuus, onnenpeli, serendipiteetti

-         väkijoukon romantiikka: ”kuka on se oikea?”

-         aika: rautatiet, tehdastyö, 24/7 -kaupunki, toisto (Raittila)

-         arkielämä (situationistit, Lefebvre, Certeau)

-         alakulttuurit: Birmingham (homologia)

-         Zukin: kenen valtaa kulttuuri esittää ja palvelee? (yksityistyminen, kaupallistuminen)

 

Kaupunkikulttuurin kehityksestä Suomessa

 

1960-luku

-         50-luvun perintö: amerikkalaisuus, rationaalisuus, modernismi

-         hyvinvointivaltio: lakisääteinen vapaa-aika ja kansalaiset kuluttajiksi

-         suuri muutto: hajakaupungistuminen, lähiö kaupungin ja luonnon rajalla, ”lähiöongelma”

-         kulttuurimurros: yhteiskunnallistuminen, populaarikulttuuri, tapakulttuuri, tasapäistyminen

-         sosiologia, yhteiskuntasuunnittelu, liikenne

-         luonto siirtyi työstä vapaa-ajan näyttämöksi (ulkoilu, retkeily, kesämökki)

-         auto muokkaa maisemaa

-         televisio alkaa yksityistää vapaa-aikaa

 

1970-luku

-         vapaa-aika viihteellistyy ja yksityistyy edelleen kulttuuripolitiikasta huolimatta

-         matkailu: moraalinen vapautuminen etelässä, matkailusta hyvinvointioikeus

-         vapaa-ajan yksityisyys, ohut kaupunkikulttuuri

-         alkoholipolitiikka ja ravintolakulttuuri

-         siirtolaisuus Ruotsiin: suomalaiset vähemmistökulttuuriksi

 

1980-luku

-         kaupunkikulttuurin vapautuminen, suomalaisten kulttuurinen kaupungistuminen

-         ravintolaelämän, kuluttamisen ja huvikulttuurin innostus

-         katukulttuuri ja elävöityminen: kirpputori, polttarit, tapahtumat

-         kulttuurin estetisoituminen ja elämän tyylittyminen

-         mediamurros ja maailmankuvan avartuminen

-         talvilomamatkailu, interrail kansainvälistää nuorison

-         naiset ravintolaelämän keskelle

-         kulutusturismi ja elämysteollisuus

 

1990-luku

-         ”juppikulttuurin massoittuminen

-         laman ilmiöitä: kaljabaarit, ”lähiötyöttömyys”, (kirpputorit), seksikauppa, kaupungin markkinointi, kaupunkipolitiikka

-         mediakulttuurin hegemonia, medioituminen ja monikulttuurisuus

-         kahvilakulttuuri, katukulttuuri: suomalainen urbanismi maailmalle

-         sirpaloitunut vapaa-aika: yksilöllinen kaupungin käyttö

-         kaupunkilaisten kokemus haastaa kaupunkisuunnittelun asiantuntijat

-         internet ja kännykkä sekoittamassa yksityistä ja julkista, työtä ja vapaa-aikaa

 

 

Suomalaisen kaupunkikulttuurin erityispiirteitä

 

-         suomalaisen kaupunkikulttuurin kehitys: urbanismin epäily, suuri muutto, 80-luvun murros

-         suomalaisuuden alkukoti metsässä, suomalaisuus sivistykseen äkkiä riuhtaistuna, epävarma urbaanisuus kanssakäymisen tavoissa

-         Mäkelä: etäkohteliaisuus

-         laajentuva sinkkukulttuuri, pidentyvä nuoruus ja nuorisokulttuurin hegemonia (kaupunki, media)

-         vrt. kaksi (melo)draamaa: hyveellinen mutta köyhä tyttö tulee kaupunkiin Suomessa (elokuva) ja Pariisissa (Zola)

 

 

Kulutus, viihtyminen, imago

 

-         kauppatapojen historia Pariisista Töysään (tavaratalo, postimyynti, Stockmann, kyläkaupat, maitokaupat, lähiöostarit, kaupan rationalisointi, automarket, kauppakeskus)

-         kommunikaatiosta kokemiseen: oleminen tavaroiden kanssa

-         kulutuksen ja viihteen kaupunki: vallitseva kaupungin käsittämisen tapa?

-         Urbs: Helsingin kaupunkikulttuuri vuonna 2000

-         Helsingin kulttuurikaupunkivuosi 2000: taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset, tunnettuus, imago

-         kaupunkipolitiikka ja -tutkimus: kulttuurin taloudellinen ja sosiaalinen merkitys?

 

 

Kännykkä ja kaupunkikulttuuri

 

-         yksityisen lomittuminen julkiseen tilaan: julkisen tilan vilkastuminen – julkisen tilan yksityistäminen

-         yhteinen rytmi

-         paikkojen välinen suhde

-         arjen ennakointi ja aikakäsityksen muutos

-         yksilöllinen elämänhallinta: urbaanin kokemuksen teknologia

 

 

- koti- eli kaupunkitehtävä: Ensin valtaamme museot –näyttely Kiasmassa pe 9.9. klo 18

 

 

Kirjallisuutta

 

Georg Simmel (2005): Suurkaupunki ja moderni elämä

Arto Noro (1991): Muoto, moderniteetti ja ’kolmas’

Pasi Mäenpää (2005): Narkissos kaupungissa

Stadipiiri (2000): Urbs

Sharon Zukin (1995): The Cultures of Cities

Sirpa Tani (1995): Kaupunki Taikapeilissä

 

 

 

 

5. Kaupungin sosiaalinen eriytyminen ja urbaanit ongelmat

 

 

-         ”Los Angelesin koulukunta” (Dear, Soja & al.) ja uusi kaupungin kasvun teoria: ei yhtä keskusta vaan monta keskittymää, edge city (vs. Burgessin concentric zone model)

 

 

Segregaatio

 

-         sosioekonomisten ryhmien (ei-toivottu) alueellinen eriytyminen

-         hyvinvointivaltiollisen kaupunkisuunnittelun tavoitteena sosiaalis-alueellisesti tasapainoinen kaupunki

-         Vaattovaara (& Kortteinen): Helsingin seudun uusi alueellinen eriytyminen (lapsiperheet, tietotyöpaikat)

-         polarisaatio

-         social exclusion: alaluokka, köyhyys, integrointi (Levitas)

-         WestendEastend?

 

 

Gentrifikaatio

 

-         sisäkaupungin asuinalueen ”parempiväkistyminen

-         vs. Burgessin concentric zone model

-         alueen ulkoasun visuaalinen muutos

-         yhtenevä elämäntyyli (uusi keskiluokka)

-         kiinteistöomistuksen muutos

-         teoreettisia lähestymistapoja

-         tapaus Kallio

-         City-lehti 16/2005: kaupunginosaranking

 

 

Asuminen

 

-         asuntopula (maassamuutto, rakennemuutos)

-         asumisväljyys

-         asuntotuotannon hitaus

-         asumisen kalleus (Arava, Hitas)

-         asunnottomuus

-         Vaattovaara & Lönnqvist: kannattaako sosiaalinen sekoittaminen?

 

 

Rikollisuus, turvallisuus

 

-         köyhyys, segregaatio (myös etninen)

-         alkoholi, huumeet

-         väkivalta

-         ”rikottujen ikkunoiden teoria”: nollatoleranssi (Suomessa graffitit/töhriminen)

-         ”urbaani turvallisuuspolitiikka” (Koskela)

-         terrorismi: ”syyskuun 11.”, Myyrmannin räjähdys

-         luonnonkatastrofit: tsunami, Katrina, tulvat

-         ”pelon maantiede” (Koskela): turvalliset ja vaaralliset alueet

-         epävirallinen sosiaalinen kontrolli (panoptikon)

-         ”itseään puolustava tila”

-         ”linnoittautuminen” (Davis, segregaatio)

 

 

-         Suomen kaupunkiongelmat suhteellisen vähäisiä

 

 

Mari Vaattovaara (1998): Pääkaupunkiseudun sosiaalinen erilaistuminen

Timo Kopomaa : Tori – marginaali – haastava kaupunki

 

 

 

 

6. Kaupunkien kehittäminen: kaupunkisuunnittelu ja kaupunkipolitiikka

 

 

Mitä kaupunkisuunnittelu on?

 

-         ratkaistavia asia-alueita: estetiikka, design, taloudellinen toteuttamiskelpoisuus, päätöksenteko, konfliktien ratkaisu, vähäosaisten asianajo, luokan, sukupuolen ja rodun mukainen tasapuolisuus, kestävä kehitys

-         miten pitkälti kaupunkia voi ja kannattaa suunnitella? (Jacobs, Certeau)

-         infrastruktuuri: auto ja liikenne 1900-luvun yhdyskuntarakenteen määrittäjinä

-         tilan politiikka: kamppailu tilasta, kenelle kaupunkia suunnitellaan?

 

 

Kaupunkisuunnittelun moderneja klassikoita (tai utopioita)

 

-         kaupunkeja suunniteltu ”aina”

-         Howard (1898; 1902): puutarhakaupunki, reaktio tiiviiseen teollisuuskaupunkiin, maaston ja luonnon mukaan rakentaminen (Kulosaari, Käpylä, Tapiola)

-         Le Corbusier (1922; 1933): asumiskoneet, korkeat talot ja avoimet tilat

-         Meurman (1947): Asemakaavaoppi (lähiöteoria)

-         von Hertzen (1946): Koti vaiko kasarmi lapsillemme? (funktionalismi, luonnonläheisyys, valo: Tapiola)

 


Suomalainen hyvinvointivaltio ja kokonaisvaltainen suunnittelu

 

-         rationalismi, edistysusko, perustavoitteena tehokas yhdyskuntarakenne

-         suuri muutto 1965–1975

-         ”terveellinen, turvallinen, tasa-arvoinen kaupunki”

-         tiedonmuodostuksen rooli: tarpeet, tieto ja toteutus

-         tavoitteena sosiaalinen tasa-arvoisuus

-         arkkitehtuurin modernismi (60-luvun perintö): ajanmukaisuus (teknologia), edistysusko, irtiotto Aallosta, avoimuus, tasa-arvoisuus

-         1970-luvulla maastonmukaisesta sijoittelusta avoimeen, sarjalliseen periaatteeseen (Pihlajamäki – Pihlajisto)

-         suunnittelun jatkuva kriisi ainakin 1980-luvulta

 

 

Helsingin kaupunkisuunnittelun ideologiat (tai -teoriat)

 

-         kokonaisvaltainen suunnittelu (lähiöt)

-         kommunikatiivinen suunnittelu (uusi Vuosaari)

-         inkrementalistinen suunnittelu (Töölönlahti)

 

 

Kaupunkisuunnittelun nykyisiä kehityslinjoja

 

-         kokemuksellisuus kaupunkisuunnittelun haastajana (vrt. kommunikatiivisuus, NIMBY)

-         kaupunki kauppiaan ja kuluttajan suhteena (vrt. inkrementalismi)

-         kestävä kehitys painottaa (luonto)ympäristötekijöitä

-         uusi maankäyttö- ja rakennuslaki (2000) tuonut valituskierteen uhan (oikeus): hankkeiden hallinnointi ja pohjustus tärkeäksi

-         vitalismi: kulttuuri, hyvinvointi, talous; vrt. ”luovuus”)

-         kaupunkipolitiikka jyrää kaupunkisuunnittelun?

-         uusi suhtautuminen segregaatioon: tasa-arvon ihanteesta hallintaan ja attraktiivisuuteen, noidankehä – status quo

-         60-luvun ”purkamisvimman” vastavaikutus: vanhan säilyttäminen ja arvostus, modernin perinnön säilyttäminen?

-         yleisen edun legitimaatio?

-         ekspansiivinen kaupunki vs. ”ylläpitokulttuuri”?

 

 

Kaupunkipolitiikan nousu

 

-         1990-luvulla, kaupunkipolitiikan kehittämistyöryhmä 1994

-         taustalla lama, kansainvälistyminen, kestävä kehitys, panostus kaupunkitutkimukseen

-         valtion politiikkaa, kaupunkien markkinointia vai globalisoitumista?

-         imagomarkkinointi ja mielikuvat

-         kumppanuus (public-private-partnership)

-         koordinointi: governmentgovernance

-         kaupunkiseudut (esim. ”Helsingin metropolialue”)

-         tilanne: kaupungista on tullut keskeinen toimija globaaleilla markkinoilla

-         politiikka: kaupungin on tultava attraktiiviseksi näillä markkinoilla

 

 

Amerikkalainen New Urbanism -liike

 

- yhdistää uustraditionalismia ja ympäristöajattelua

- 1980-luvulta, vaihtoehto postmodernismille

- tiivis keskus, ”eurooppalainen” kaupunkityyppi

- yhteisöllisyys (erit. amerikkalainen piirre), pikkukaupunkinostalgia, ympäristöarvot

- kritiikki: epäurbanismi, privatopia, simulaatio (Haila)

- Kartanonkoski?

 

 

- ekskursio Ruoholahteen: arkkitehtuurin modernismi, mittakaava, korttelikoko ja -rakenne, väestörakenne, yhteisöllisyys, urbanismi?

 

 

 

 

7. Uusimpia tutkimussuuntauksia ja kaupunkien kehitysnäkymiä

 

 

Kaupunkitutkimuksen nousu 1990-luvulta lähtien

 

-         Euroopan yhdentyminen, kansallisvaltion heikkeneminen

-         talouden postfordismi

-         kansantalouden postkeynesiläisyys ja liberalisointi

-         talouden globalisaatio: kaupunkien kilpailu

-         kulttuuri-identiteetin kosmopolitanisoituminen

-         ”eurooppalainen kaupunki”: vähäinen uskonnollinen vaihtelu, sinkkuväestö, teollistumisesta johtuva luokkatietoisuus, keskikokoisten kaupunkien verkko, hyvinvointivaltio (Kazepov)

-         Suomi: jatkuva kaupungistuminen, aluekeskukset, metropolikehitys, elinkeinorakenteen muutos

-         Helsingin metropolialueen tutkimusohjelma

 

 

Kaupunkikulttuurin ajankohtaisia kysymyksiä ja kehityspiirteitä

 

-         kaupunkilaisten osallistuminen, kaupunki kokemuksena, kaupunki tapahtumana

-         kulutuskulttuurin hegemonia kaupunkikäytännöissä

-         kulutuskulttuurin tilallinen hegemonia

-         nuorison vapaa-ajan kulttuurin hegemonia

-         asumisesta kulutusta: eriarvoisuus ja eriytyminen?

-         historiallinen jatkuvuus (vanhan säilyttäminen)

-         paikallisuus, paikan henki? (uudet asuinalueet, identiteetti?)

-         paikallisen, kansallisen ja maailmanlaajuisen suhde

-         fyysisen tilan, mediatilan ja virtuaalisen tilan suhde: limittyminen valinnaisuuden pohjalta?

-         tiivis ja matala rakentaminen: tehokkuuden ja pientaloasumisen yhdistelmä

 

 

Jälkimodernin kaupungin teoria

 

-         postmodernismi 1980–1990-luvulla: sensibiliteetin muutos, aikahorisontin katoaminen, hetkellisyys, fragmentaarisuus (myös subjektin), pinnallisuus, epäjatkuvuus, kaoottisuus, heterotopia, arkkitehtuurin pm (eklektismi, historialliset viitteet, kulissimaisuus)

-         postmodernismin pääkaupunki Los Angeles: keskustaton, hahmoton, monikulttuurinen, postfordistinen, privatisoitunut, teemapuistomainen

-         globalisaatio (kansallis)valtion aseman purkajana

-         hallinta (governance): muutoksen ennakointi, public-private -yhteistyö, kumppanuus

 

 

Informaatioteknologia ja liikenne (aika–tila)

 

-         informationaalinen kaupunki (Castells): virtausten tilat (space of flows), sähköinen viestintä, verkoston solmukohdat, eliittien vuorovaikutus

-         turismikaupunki (Judd): amerikkalainen ja eurooppalainen malli

-         liikkuvuudet (mobilities, Sheller & Urry)

-         telekommunikaation kaupunki (Graham & Marvin): ajan minimoiminen, paikan rajoitusten katoaminen

-         liikkuva verkko (Mäenpää): kaupungin käyttöliittymä

-         materiaalisen kulttuurin tutkimus (Latour, Lehtonen)

 

 

Attraktiivisuus, talous, luovuus, kommunikaatio ym.

 

-         ”luova luokka” (Florida): tietotyöläiset haluavat kaupunkikulttuuria, urbaani toleranssi

-         Ilmonen et al: tieto- ja taitotyön tekijöiden asumispreferenssit

-         Haila: eliitin pako kaupungista ja kaupungin määritteleminen (exit-strategiat), yksityiset pyrkimykset kaupunkisuunnitteluun (COMBY)

-         osallistuminen ja kansalaisyhteiskunta

-         arviointi: YVA, SVA, kulttuurin taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset

 

 

Kirjallisuutta

 

Richard Florida : The Creative Class

Yuri Kazepov (ed.) (2005): Cities of Europe

Michael Dear (2000): The Postmodern Urban Condition