Semmelweisin lapsivuodekuumetutkimukset (perustuu Sami Paavolan tekstiin, Helsingin yliopisto, alun perin julkaistu lehdessä Ajatus 55, 1998, s. 211-239):

Ignaz Semmelweis työskenteli v. 1844-1849 wieniläisessä synnytyssairaalassa kahteen otteeseen assistenttina. Hän oli hyvin työteliäs harjoittelija, mitä osoittaa mm. se, että lisätäkseen tietojaan anatomiasta hän työskenteli hyvin paljon myös läheisellä patologian laitoksella. Sairaalan johdossa oli professori Klein, joka ei ollut erityisen pätevä virassaan, ja hänen aikanaan kuolleisuus lapsivuodekuumeeseen olikin selvästi noussut. Hänen edeltäjänsä prof. Boër ei ollut viranomaisten suosiossa ja hänet oli erotettu käyttäen tekosyynä sitä, ettei hän ollut suostunut käyttämään opetuksessa patologian laitoksen ruumiita - Klein taas suostui tähän. Semmelweisille lapsivuodekuume oli erityinen ongelma, koska juuri hänen osastollaan esiintyi hyvin paljon tätä tautia. Synnytyssairaala oli nimittäin jaettu kahteen osastoon. Ensimmäisellä, Semmelweisin osastolla toimivat erityisesti lääketieteen opiskelijat ja toisella kätilöt. Semmelweis osoitti tilastoilla, että jo usean vuoden ajan kuolleisuus lapsivuodekuumeeseen (tauti johti yleensä kuolemaan) oli ollut huomattavasti suurempaa ensimmäisellä osastolla. Mikä voi aiheuttaa osastojen välisen suuren eroavuuden?

Lapsivuodekuumeen syistä oli aikojen kuluessa esitetty hyvin monenlaisia ja myös hyvin sekavia teorioita. Selityksiä oli karkeasti ottaen kahdenlaisia: toiset lähtivät ulkoisista tekijöistä ja toiset organismin olosuhteista raskauden ja synnytyksen aikana. Viimeksi mainitusta esimerkkinä oli mm. ajatus, että synnytyksen jälkivuoto aiheuttaa jollain lailla lapsivuodekuumetta tai että synnytyksestä aiheutuva ja synnyttäjän elimistössä vaikuttava "tuntematon jokin" saa aikaan erilaisia tulehduksia. Mutta Semmelweisin mukaan sekä vallitseva hoito-oppi että syyoppi olivat tuloksettomia. Taudin syitä ei selvästikään tiedetty ja näin hoitokaan ei juuri auttanut. Yksi yleinen ajatus oli, että lapsivuodekuume aiheutuu epideemisistä syistä. Näillä tarkoitettiin "tarkemmin määrittelemättömiä ilmastollisia, kosmisia tai telluurisia muutoksia". Mutta tämä ei tuntunut Semmelweisista uskottavalta. Miten epidemia olisi voinut jo pidemmän aikaa vaikuttaa aina enemmän ensimmäisellä osastolla? Lisäksi sairaaloiden "epidemioiden" aikana vastaavaa epidemiaa ei havaittu Wienissä tai ympäröivällä maaseudulla. Jos kyseessä olisi ollut epidemia, eikö se silloin olisi levinnyt myös ympäristöönsä? Myöskään ilmastolliset selitykset eivät tuntuneet uskottavilta, koska lapsivuodekuumetta esiintyi hyvin vaihtelevasti riippumatta vuodenajoista tai ilmasto-olosuhteista - tämän Semmelweis erilaisin taulukoin osoitti.

Tällaiset perusteet vahvistivat Semmelweisissa uskon siihen, että epideemisten syiden sijaan syynä olivat jotkin ensimmäisen osaston sisällä vaikuttavat tekijät. Tällaisia mahdollisia syitä olikin esitetty useammanlaisia, mutta ongelmana niissä oli se, että jos ne olisivat pitäneet paikkansa, osastoilla ei olisi pitänyt olla mitään eroja tai sitten nimenomaan toisella osastolla olisi pitänyt olla enemmän kuolleisuutta. Esimerkiksi tilanahtautta oli esitetty mahdollisena vaikuttavana tekijänä. Mutta koska ensimmäisen osaston huono maine oli levinnyt myös yleiseen tietoisuuteen, tätä osastoa pyrittiin kaikin keinoin välttämään. Näin tilanahtaus vaikuttikin ennemmin toisella osastolla. Lisäksi Semmelweis osoitti, ettei kuolleisuuden vaihtelu ylipäänsä seurannut tilanahtauden vaihtelua. Selitykseksi oli tarjottu myös psykologisia tekijöitä. Voisiko ensimmäisen osaston huono maine ja siitä aiheutunut kauhu aiheuttaa lapsivuodekuumetta? Ensimmäiselle osastolle joutuneet potilaat uskoivat, että lääkärin tutkinta aina edelsi kuolemantapauksia, joten he saattoivat vielä kuolemansairaanakin kauhuissaan väittää olevansa aivan kunnossa välttääkseen tutkimuksia. Semmelweis ei kuitenkaan voinut uskoa, että psyykkinen tekijä voisi aiheuttaa niin selviä fyysisiä muutoksia kuin tämä tauti aiheutti. Ja miten tämä olisi selittänyt kuolleisuuden alkamisen? Kauhuun liittyi myös selitys, jonka mukaan sairaalassa kuolleille pidetyt uskonnolliset sakramentit voisivat lisätä kuolleisuutta. Tämä selitys olisi liittynyt erityisesti ensimmäiseen osastoon. Toiselle osastolle katolinen kulkue pääsi tulemaan siten, ettei sen tarvinnut mennä osaston läpi, mutta ensimmäisellä osastolla se kiersi lähes koko osaston. Kulkue, jossa etummaisena soitettiin kelloa katolisten menojen mukaisesti, oli tietysti kammottavaa kuultavaa koko osastolle. Semmelweis sai kuitenkin tämän käytännön ensimmäisellä osastolla muutettua vedoten inhimillisyyteen. Kuolleisuus ei kuitenkaan tästä vähentynyt.

Myös monia muita selityksiä esitettiin, esimerkiksi potilaiden huonoa asemaa ja alemmuudentunnetta tai häpeäntunnetta, jonka ajateltiin aiheutuvan synnyttämisestä miesten läsnäollessa. Mutta potilaat olivat asemaltaan hyvin samankaltaisia kummallakin osastolla, eikä ensimmäisellä osastolla näyttänyt vaivaavan häpeä (vaan ennen kaikkea pelko). Hoito oli osastoilla hyvin samankaltaista, samoin esimerkiksi tuuletus, vesi, ruoka ja sijainti - näistä ei näyttänyt löytyvän mitään olennaisia eroja. Myöskään selitykset, jotka väittivät lapsivuodekuumeen aiheutuvan elimistön poikkeuksellisesta tilasta raskauden aikana, eivät selittäneet osastojen välistä eroa. Oli myös väitetty, että ensimmäisen osaston opiskelijat tekivät tutkimuksia kovakouraisemmalla tavalla kuin toisen osaston kätilöt ja että tämä selittäisi eroa. Semmelweis kuitenkin päätteli, että kovakourainen tutkimus ei voi aiheuttaa lapsivuodekuumetta, sillä muuten itse synnytyksen, joka on tutkimuksia paljon rajumpi koetus synnyttäjän elimistölle, pitäisi aiheuttaa lähes aina lapsivuodekuumeen.

Ensimmäiseen osastoon liittyi myös poikkeuksellisia ilmiöitä, joille ei ollut myöskään mitään selitystä. Naiset, joilla synnytyksen avautumisvaihe kesti hyvin pitkään, kuolivat siellä lähes poikkeuksetta. Tätä ilmiötä ei esiintynyt toisella osastolla. Yleensä synnytys pitkittyy nimenomaan vielä ensisynnyttäjillä, jolloin Semmelweis ihmetellen usein kiinnitti opiskelijoidensa huomiota siihen, että nimenomaan tällaiset nuoret, kukoistavat ja parhaissa voimissaan olevat synnyttäjät (joilla synnytys venyi) hyvin todennäköisesti tulisivat kuolemaan lapsivuodekuumeeseen. Karmeat ennustukset toteutuivat hyvin usein, ilman että kukaan tiesi tähän syytä. Myös tällöin syntyneet lapset yleensä kuolivat. Monet lapsivuodekuumeen syiksi esitetyt asiat eivät selvästikään voineet päteä syntyviin lapsiin (esimerkiksi ensimmäisen osaston pelkääminen, sen huono maine tai häpeäntunne). Myös ns. katusynnytykset näyttivät suojaavan lapsivuodekuumeelta. Näillä tarkoitettiin synnytyksiä, jotka tapahtuivat matkalla sairaalaan. Semmelweisin mielestä olisi ollut loogista, että katusynnytykset olisivat aiheuttaneet enemmän sairastapauksia, koska ne tapahtuivat hyvin epäedullisissa olosuhteissa verrattuna sairaalaan. Toisella osastolla tällaista eroa ei ollut. Myös ennenaikainen synnytys näytti suojaavan lapsivuodekuumeelta, vaikka sen olisi luullut myös olevan yksi riski- ja haittatekijä lisää synnyttäjälle. Näiden lisäksi oli vielä yksi erikoisuus: yleensä sairastumiset tapahtuivat hyvin epäsäännöllisesti kussakin huoneessa, mutta aika usein sairastumiset ensimmäisellä osastolla tapahtuivat riveittäin suurin piirtein samanaikaisesti. Miten tämä olisi selitettävissä? Selitykseksi oli tarjottu sitä, että kyseessä on tarttuva tauti, joka leviää vuoteesta vuoteeseen. Mutta jos kyseessä olisi ollut tarttuva tauti, miksei se levinnyt riveittäin myös toisella osastolla?

Myös valtiovallan edustajien huomio oli kiinnittynyt osastojen väliseen eroon, ja asiaa tutkimaan asetettiin useita komissioita. Eräs komissio tuli siihen tulokseen, että syynä olivat sairaalassa opetustarkoituksessa tehdyt tutkimukset, jotka loukkasivat naisten synnytyselimiä. Mutta koska myös toisella osastolla kätilöt suorittivat vastaavia tutkimuksia, oli päätelmänä, että syynä suureen kuolleisuuteen on opiskelijoiden ja erityisesti ulkomaalaisten opiskelijoiden kovakouraisempi tutkimustapa. Tämän jälkeen opiskelijoiden, ulkomaalaisten ja näiden tutkimusten määrää vähennettiin tuntuvasti. Muutaman kuukauden ajan kuolleisuus vähenikin selvästi, mutta sitten se taas yllättäen nousi selvästi. Tällöin komissio päätyi siihen, että lapsivuodekuumeen syynä täytyi olla jonkinlainen epidemia. Semmelweis oli kuitenkin aikaisempien päättelyidensä nojalla vakuuttunut, ettei syynä voinut olla epidemia - tai että ainakin tällöin epidemian käsitettä käytettiin hyvin epämääräisesti. Mutta mikä oikein selittäisi näitä poikkeuksellisia havaintoja ja ilmiöitä? Painetta lisäsi vielä ensimmäistä osastoa ja siellä toimivia kohtaan osoitettu halveksunta. Semmelweisin epätoivoa kuvaa se, että hän muutti ensimmäisen osaston käytäntöä koskien potilaiden asentoa synnytyksessä (selältään kyljittäin), näin siitä syystä, että käytäntö olisi ollut yhteneväinen toisen osaston kanssa. Semmelweis ei itsekään uskonut tähän syyhyn, mutta "kuten hukkuva tarttuu oljenkorteen", hän kokeili myös tätä selitystä. Mutta kuolleisuus ei tästä vähentynyt.

Semmelweis joutui talvella 1846-47 hetkeksi pois tehtävistään (epäselvien virkanimitysten vuoksi) ja matkusti Venetsiaan. Palattuaan Wieniin hän kuuli huonon uutisen: hänen työtoverinsa professori Kolletschka oli kuollut hyvin ikävällä tavalla. Kolletschka oli saanut ruumiinavausta koskevissa harjoituksissa oppilaansa veitsestä haavan sormeensa. Tästä aiheutuneen kuoleman syy oli tunnettu: ruumiista lähtevät epäpuhtaudet kulkeutuivat veitsen aiheuttaman haavan kautta ihmisen elimistöön. Tästä olivat seurauksena useammanlaiset oireet ja tulehdukset (imusuonentulehdus, laskimontulehdus, keuhkopussintulehdus, sydänpussin tulehdus, vatsakalvontulehdus, aivokalvontulehdus sekä etäispesäkkeitä silmissä). "Vielä Venetsian taideaarteiden kuohuttamana, ja vielä lisää Kolletschkan kuoleman ilmoituksen liikuttamana, tunkeutui mieleni kiihtyneeseen tilaan vastaan sanomattomalla selvyydellä näiden sairauksien - johon Kolletschka oli kuollut ja johon niin monen sadan lapsivuoteessa olin nähnyt kuolevan - yhtäläisyys. Lapsivuodekuumeessa kuoltiin siis samoihin oireisiin! Kolletschkan kuoleman kuva seurasi "päivin ja öin" Semmelweisia ja hän vakuuttui yhä enemmän näiden kuolemien samanlaisuudesta. Niinpä: "Minun oli esitettävä itselleni kysymys: Tuodaanko niiden yksilöiden suonistoon, joiden olin nähnyt kuolevan identtiseen tautiin, myös ruumiin epäpuhtauksia? Tähän kysymykseen minun oli vastattava: kyllä."

Lääkärit ja opiskelijat käsittelivät usein ruumiita tutkimus- ja opetustarkoituksessa. Yleinen tapa pestä kädet vedellä ja saippualla ei hävittänyt epäpuhtauksia, jotka kulkeutuivat näin potilaisiin. Semmelweis otti käyttöön käsien kemiallisen puhdistusmenetelmän, minkä jälkeen kuolleisuus laskikin selvästi. Nyt sai myös selityksen moni aikaisemmin selittämätön ilmiö: kätilöt ja heidän opettajansa toisella osastolla eivät joutuneet käsittelemään ruumiita sillä tavoin, että heidän kätensä olisivat kovinkaan usein likaantuneet, kun taas lääketieteen opiskelijat ensimmäisellä osastolla käyttivät ruumiita sekä opetus- että tutkimustarkoituksissa. Pitkittynyt synnytys tietysti lisäsi riskiä joutua sellaisen henkilön tutkittavaksi, joka levitti epäpuhtauksia. Katusynnytyksissä ja ennenaikaisissa synnytyksissä tämä riski tietysti taas huomattavasti pieneni. Lapset taas saattoivat saada lapsivuodekuumeen ennen syntymää äidin ja lapsen yhteisen verenkierron kautta. Miksi sitten lapsivuodekuumetta oli ensimmäisellä osastolla joskus riveittäin? Tämä johtui siitä, että osastolla oli usein tilanne, jossa samanaikaisesti oli alkamassa useita synnytyksiä ja nämä synnyttäjät oli järjestetty riveittäin päivittäisiä tutkimuksia varten. Tällöin ne lääkärit ja opiskelijat, jotka tulivat likaisin käsin patologisista tutkimuksista, levittivät myös helposti tautia riveittäin.

Myös komission epäilykset saivat selityksen: komissio oli aivan oikein huomannut, että tutkimukset aiheuttivat usein lapsivuodekuumetta. Mutta syynä ei ollut opiskelijoiden kovakouraisuus, vaan patologian laitokselta tuodut epäpuhtaudet. Myös se oli totta, että ulkomaalaiset opiskelijat olivat aiheuttaneet keskimääräistä enemmän tätä sairautta. Mutta tämä johtui vain siitä, että he olivat yleensä melko lyhyen aikaa opiskelemassa Wienissä, ja siksi he yrittivät mahduttaa mahdollisimman paljon harjoittelua hyvin lyhyeen aikaan (eli tutkimuksia synnytyslaitoksella ja patologian laitoksella). Komission toimenpiteiden aiheuttama hetkellinen väheneminen kuolleisuudessa johtui lisäksi siitä, että sairaalan assistentti, joka juuri tuolloin ei ollut Semmelweis, oli jostain syystä käynyt melko vähän patologian laitoksella. Mutta kun ahkerana ja asialleen omistautuneena tutkijana paljon patologisia tutkimuksia tekevä Semmelweis palasi assistentiksi, kuolleisuus lapsivuodekuumeeseen nousi jälleen huimasti. Kauhukseen Semmelweis siis myöhemmin huomasi innokkaana patologian tutkijana itse levittäneensä hyvin paljon tätä tautia.

Tähän liittyi myös prof. Kleinin aikana noussut kuolleisuus. Hänhän oli suostunut siihen, että opetuksessa alettiin käyttää patologian laitoksen ruumiita - tietämättä tietystikään myöskään tämän yhteyttä lapsivuodekuumeeseen. Semmelweis osoitti myös tilastoilla, miten aikaisempina vuosina, ennen patologian laitoksella aloitettua opetusta, kuolleisuus lapsivuodekuumeeseen oli ollut hyvin pientä verrattuna myöhempään aikaan. Nyt Semmelweisilla oli siis uskottava teoria.

Mutta tutkimukset eivät päättyneet tähän. Osastolle tultaessa oli nyt puhdistettava kädet kemiallisella aineella, jotta patologian laitokselta saadut epäpuhtaudet eivät aiheuttaisi tautia. Vähän ajan kuluttua kuitenkin osastolla lähes kaikki synnyttäjät sairastuivat lapsivuodekuumeeseen. Osastolla oli osattu varoa vain ruumiista aiheutuneita epäpuhtauksia, mutta nyt osoittautui, että tautia aiheutti myös yleensä elävän olennon pilaantunut orgaaninen aines. Tautia oli aiheuttanut erään synnyttäjän pahanhajuinen kohdunkaulan syöpä. Henkilökunta ja opiskelijat eivät olleet desinfioineet käsiään tämän potilaan tutkimusten jälkeen vaan olivat pesseet kädet vain saippualla ja vedellä. Tapauksen traagisuutta lisäsi se, että potilas oli huoneessa ensimmäisenä, jolloin tauti levisi lääkäreiden käsistä koko huoneeseen. Erään toisen vastaavanlaisen tapauksen johdosta Semmelweis laajensi edelleen selitystään. Osastolle tuotiin nimittäin potilas, jolla oli vahvasti löyhkäävä luumätä vasemmassa polvinivelessä. Semmelweis ei osannut varoa tätä tapausta, koska luumätä polvinivelessä ei suoraan kuljettanut epäpuhtauksia synnytystutkimuksia tekevien käsiin eikä tätä kautta synnyttäjien elimistöön. Tämän jälkeen osastolla ilmaantui kuitenkin lapsivuodekuumetta jälleen runsaasti, jolloin Semmelweis päätteli, että syynä täytyi olla ilman välityksellä levinneet epäpuhtaudet. Jatkossa tällaiset tapaukset eristettiin muista potilaista, jotta vastaavilta onnettomuuksilta vältyttiin.

Takaisin päättelyyn