Kysymysten laadinnassa on mm. otettava huomioon:

1. Kysymykset ovat yksikäsitteisiä, eli ne voidaan ymmärtää vain yhdellä tavalla.

2. Kysymykset ovat yksinkertaisia, eli vastaaja varmasti ymmärtää kysymyksen. Sivistyssanoja, tieteellisiä termejä jne. pitäisi välttää. Esimerkiksi lasten sanavarasto on erilainen kuin aikuisten.

3. Kysymykseen on helppo vastata. Useimmiten vastaajat osallistuvat kyselyihin vapaaehtoisesti, jolloin he jättävät työläisiin kysymyksiin vastaamatta (esim. tuntikausien laskutoimituksia vaativat kysymykset). Jos taas henkilö vastaa lomakkeeseen virkansa puitteissa, häneltä voidaan vaatia enemmän ponnisteluja.

4. Yhdessä kysymyksessä kysytään vain yhtä asiaa (ei kysytä: "Syntymäaika ja syntymäpaikka?", vaan kaksi eri kysymystä).

5. Jos kysymykseen liittyy mittaamista (esim. koulumatkan pituus), on kysymyksen yhteydessä ilmoitettava mittayksikkö (esim. km) ja mittaustapa (esim. lyhintä käytettyä tietä).

6. Jos kysymyksessä annetaan vaihtoehtoja esimerkkeinä (esim. "Siviilisääty: (naimaton, naimisissa)"), on annettava kaikki vaihtoehdot tai annettava vastaajan muuten ymmärtää, että on muitakin vaihtoehtoja (esim. edellä mainitun kahden esimerkin jälkeen lisätään vaikkapa ilmaisu "ym.". Muuten vastaaja voi luulla, että vain annetut vaihtoehdot ovat mahdollisia.

7. Rastimenetelmän liiallista käyttöä olisi vältettävä silloin, kun vastaaja itse täyttää lomaketta (postitusmenettely), koska tällöin on olemassa vaara, että vastaaja innostuu laittamaan liikaa rasteja.

8. Jos on tarkoitus, että vastauksen vaihtoehdot muodostavat luokituksen, on varmistettava, että kyseessä todella on luokitus, eli jokainen vastaaja löytää oman vaihtoehtonsa, ja että ei voida valita enempää kuin yksi vaihtoehto (esim. sukupuolen tapauksessa pitäisi oikeastaan olla neljä vaihtoehtoa: "mies", "nainen", "ei tiedossa" ja "sukupuolta ei voida määrittää").

9. Järjestysasteikon muuttujien, kuten asenne- ja mielipideväittämien tapauksessa, käytetään yleensä asteikkoa tyyppiä 1 2 3 4 5, missä on positiivinen ja negatiivinen ääripää (1 ja 5), neutraali arvo (3) sekä muutamia muita arvoja (yhteensä pariton määrä). Esimerkiksi: "Mitä mieltä olette peruskoulusta?" 1=Hyvä, 2=melko hyvä, 3=en osaa sanoa / ei hyvä eikä huono, 4=melko huono, 5=huono. Toisinaan, jos halutaan tavallaan pakottaa vastaajat ottamaan kantaa puolesta tai vastaan, voidaan neutraali arvo jättää pois, jolloin vaihtoehtoja on yleensä parillinen määrä. Voidaan käyttää myös Likertin asteikkoa: esimerkiksi "Hyvän yleissivistyksen saa Suomessa myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella", 1=täysin samaa mieltä, 2=jokseenkin samaa mieltä, 3=ei samaa, mutta ei eri mieltäkään, 4=jokseenkin eri mieltä, 5=täysin eri mieltä, 6=ei osaa sanoa.

10. Valmiita luokituksia kysymysten yhteydessä olisi intervalli- ja välimatka-asteikon tapauksessa vältettävä, koska ne vaikeuttavat aineiston käsittelyvaiheessa käyttökelpoisen luokituksen tekoa ja aiheuttavat virhettä tunnuslukuihin. Niinpä, kun halutaan tietää, montako kertaa kuukaudessa opettaja puhuu tunnilla rasismista, ei anneta vaihtoehdoiksi luokkia, kuten 1-3, 4-6 jne., vaan tiedustellaan mieluummin suoraan lukumäärää (eli luokittelematon aineisto). Eräissä poikkeustapauksissa, kuten arkaluontoiset kysymykset, voidaan antaa luokiteltuja vaihtoehtoja. Tällöin on muistettava, että ei kuitenkaan käytetä avoimia luokkia (ei esim.: yli 50).

11. Vaihtoehtojen koodauksessa on mm. atk:n kannalta suositeltavaa käyttää numeerisia koodauksia. Siis ei: mies=m ja nainen=n, vaan vaikkapa mies=1 ja nainen=0.

12. Lomakkeen on ulkoasultaan oltava siisti, ja mikäli mahdollista, kysymyksiä on vain yhdellä puolella paperia (vastaaja ei välttämättä huomaa katsoa paperin toiselta puolelta).

13. Erilaisia lomakkeen selityksiä ja täyttöohjeita olisi vältettävä. Mikäli niitä kuitenkin halutaan käyttää, niiden on oltava mahdollisimman lyhyitä ja ytimekkäitä.

14. Kysymykset numeroidaan. Tämä helpottaa sekä vastaajan että tutkijan työtä. Yleisin tapa on juokseva numerointi 1, 2, 3 jne.

15. Kysymykset pitäisi esittää tärkeysjärjestyksessä niin, että tärkeimmät kysymykset esitetään ensin. Lomakkeen alussa esitetään ns. tunnistuskysymykset, joissa tiedustellaan esim. vastaajan sukupuolta, ammattia, siviilisäätyä, syntymäaikaa jne. Arkaluontoisten kysymysten esittämiseen on suositeltu vain henkilökohtaista haastattelua ja postitusmenettelyä.