.

Onko mielestäsi eroa perinteisellä opettajalla ja verkko-opettajalla?

Takaisin:

Ote raportista: Nevgi, A. 2002. Virtuaaliopettajan osaamisen alueet. Suomen virtuaaliyliopiston opettajien palvelukokonaisuutta varten tehty esiselvitys.

1) Virtuaaliopettaja
2) Oppimateriaalin tuottaja
3) Oppimisprosessin tuki
4) Kontaktiopettaja
Virtuaaliopetukseen erikoistunut opettaja toimii yhteistyössä teknisen ja pedagogisen henkilöstön kanssa. Hän suunnittelee verkkoon toteuttavia kursseja valitsemalla sopivia opetusmateriaaleja ja oppimistehtäviä ja kehittää niitä opiskelijoiden oppimisprosessiin sopiviksi. Hänen tulee osata tieto- ja viestintätekniikan perustaidot, hallita verkkopedagogiikan peruskäsitteet ja osata soveltaa niitä opetukseensa. Hän on sisäistänyt uudenlaisen työkulttuurin ja osaa hallita ajankäyttöään virtuaalisissa oppimisympäristöissä ja yhdistää luontevasti verkko-opetusta lähiopetukseen. Virtuaaliopettajan ja oppimateriaalin tuottajan taustana tulee olla tekninen tuki. Virtuaaliopettajan ja oppimisprosessin tuen taustaksi tarvitaan ohjauksellista tukea, jota voisi ehkä kuvata myös pedagogisena tai verkkopedagogisena tukena. Muita tuen muotoja olivat tuotannollinen ja hallinnollinen tuki (Koivisto ym 2002, 37-44).

Virtuaaliopettajan toimenkuva poikkeaa hyvin paljon perinteisestä lähiopettajan tehtävistä. Lähiopetuksessa opettaja voi toimia spontaanimmin ja joustavammin opetusryhmän tarpeita huomioiden. Virtuaaliopetus on alusta alkaen suunniteltava yksityiskohtia myöten huomattavasti tarkemmin. Kurssin ympäristö on rakennettava etukäteen, samoin kurssin oppimateriaali tulee valmistella ja laatia ennen kurssia. Opiskelijoiden tehtävät ja roolit on mietittävä ennen kurssin alkamista. Virtuaaliopettajan on myös etukäteen suunniteltava opetuskeskustelujen teemat, ryhmiteltävä opiskelijat sopivan kokoisiin keskusteluryhmiin ja tehtävä yleensäkin huomattavasti enemmän opetuksen valmisteluun liittyviä tehtäviä kuin perinteisessä opetuksessa (Koivisto ym. 2002).

Opettajan roolia verkossa on kuvattu monin eri tavoin. Uusien oppimis- ja opetusnäkemysten (Duffy & Cunningham 1996) vaikutuksesta painotetaan oppijan aktiivista roolia oppimisessa ja opettajan tehtävänä nähdään opiskelijan tukeminen ja ohjaaminen oppimisprosessin aikana. Tämä opettajan roolin muutos perinteisestä esittävästä ja tietoa jakavasta opettajasta opiskelijan tuutoriksi ja mentoriksi on siirtynyt luontevasti myös verkko-oppimisympäristöihin. Opiskelijan aktiivisen roolin korostuessa opettaja-opiskelija hierarkian ajatellaan murtuvan ja opiskelijoista tulevan itsenäisempiä oppijoina (Harasim et al. 1995, 14-15). Opiskelijoiden roolia kuvataan usein aktiivisina tiedonrakentajina passiivisten vastaanottajien sijasta (Jonassen, Mayers & McAleese 1993; Bonk & Cunningham 1998). Opettajan rooli oppimisprosessin moderaattorina sisältää opiskelun ohjeiden antamisen ja opiskelijoiden rohkaisun oppimisprosessin aikana. Opettajan roolin muutoksessa nähdään usein myös valta-asetelmien muuttuminen. Tampereen yliopiston Verkko-tutor ilmaisee tämän näin ”Perimmältään kyse on valta-asetelmien muuttumisesta; opettaja ei ole verkossa auktoriteetti, vaan prosessin ohjaaja, auttaja ja tukija, joka antaa oman asiantuntemuksensa oppijoiden käyttöön” (Verkko-tutor 2002)

Robin Mason (1991) ja Martin Paulsen (1995) ovat määritelleet verkko-opettajalle kolme erilaista roolia. Nämä roolit ovat organisaattori, sosiaalinen tuki ja älyllinen aktivoiminen. Organisaattorin roolissa opettaja suunnittelee verkkokurssin rakenteen ja aikataulun oppimistehtävien valmisteluille ja opetuskeskusteluille. Hän ohjaa keskusteluja ja antaa opiskelijoille tarvittavia ohjeita keskustelun aiheista ja muista tarvittavista käytänteistä. Sosiaalisessa roolissa opettaja luo ystävällisen, sosiaalisen ilmapiirin oppimiselle lähettämällä tervetuloviestejä, rohkaisemalla osallistumista ja antamalla opiskelijoille palautetta. Sosiaalisessa roolissa on tärkeää käyttää ystävällistä ja henkilökohtaista sävyä. Opettajan tulee myös ohjata keskustelua keskeisiin aiheisiin, tehdä kysymyksiä ja houkutella opiskelijoita vastaamaan ja viemään keskustelua eteenpäin. Masonin (1991) mukaan opettajan tärkein rooli on kuitenkin älyllinen, jossa hän stimuloi ja ohjaa opiskelijan oppimista. Opettajalla tulee olla riittävästi opetettavan aiheen asiantuntemusta ja kykyä tuoda uusia näkökulmia opiskeltavaan aiheeseen. Zane Berge (1995) erottaa verkko-opettajalle neljä erilaista roolia: pedagoginen, sosiaalinen, manageri ja tekninen. Näistä rooleista pedagoginen, sosiaalinen ja managerin rooli vastaavat myös Masonin (1991) ja Paulsenin (1995) tunnistamia rooleja, mutta he eivät ole nostaneet erillisenä esiin opettajan teknistä roolia kuten Berge. Teknisessä roolissa opettajan haasteena on auttaa opiskelijoita käyttämään verkko-oppimisympäristön teknisiä ratkaisuja. Opettajan tulisi tehdä tekniikka ”läpinäkyväksi”, jotta opiskelija voisi keskittyä opiskelemiinsa akateemisiin asioihin. Bergen (1995) kuvaama pedagoginen rooli on hyvin samankaltainen Masonin (1991) esittämän älyllisen roolin kanssa, koska molemmissa painotetaan opettajan merkitystä opiskelijan oppimisprosessin aktivoijana ja tukijana. Pedagogiseen rooliin kuuluvat fasilitaattorin tehtävät, joissa opettaja kysyy kysymyksiä ja auttaa opiskelijoita keskittymään keskeisiin opiskeltaviin käsitteisiin ja periaatteisiin. Kaikki kolme tutkijaa ovat yhtä mieltä opettajan sosiaalisen roolin tärkeydestä. Sosiaalisessa roolissa opettaja luo sosiaalisen ja oppimiselle myönteisen ilmapiirin virtuaaliseen oppimisympäristöön. Tämän hän tekee tekstiviestiensä välityksellä, jolloin opettajan kommunikointitaidot ovat kriittiset tekijät.

Verkko-opettajan monet roolit

Gwen Hillesheim (1998) tutki opiskelijoiden käsityksiä verkko-opettajansa taidoista kommunikoida ja auttaa heitä ymmärtämään opiskeltavaa materiaalia, antaa palautetta tehtävistä sopivasti ja opastaa heitä käyttämään uutta tekniikkaa oppimisessaan. Lisäksi hän kysyi missä määrin opettaja oli osoittanut kiinnostusta opiskelijan edistymistä kohtaan. Tutkimuksessaan hän esitteli kahdentoista erilaisen verkko-opettajan saamat palautteet opiskelijoiltaan ja pohtii miten näiden tulisi kehittää verkko-opetustaitojaan. Opettajan nopeat palautteet ja aito kiinnostuneisuus opiskelijoiden edistymisestä johtivat positiivisiin oppimiskokemuksiin. Opettajan ylimielinen tai omaa asemaansa opettajana korostava kommunikointityyli sai opiskelijat pettymään opetukseen jopa siinä määrin, että he eivät enää halunneet opiskella opettajan johdolla, vaikka tämä yritti myöhemmin kurssin aikana muuttaa viestintätyyliään tasa-arvoisemmaksi (Hillesheim1998).

Terry Anderson, Liam Rourke, D. Randy Garrison ja Walter Archer (2001) ovat tutkineet verkko-opettajan rooleja analysoimalla opettajien verkkokeskusteluviestejä. Heidän mukaansa verkko-opetus on erittäin monitasoinen ja vaativa tehtävä. He ovat kehittäneet tutkimustensa perusteella verkko-opetusta ja opiskelua kuvaavan mallin, jossa he erottavat kolme toisistaan poikkeavaa opettajan roolia: 1) kognitiivinen läsnäolo (cognitive presence), 2) sosiaalinen läsnäolo (social presence) ja 3) opetuksellinen läsnäolo (teaching presence) (ks. myös Rourke, Anderson, Garrison & Archer 1999). Tämän kolmannen ulottuvuuden voisi kääntää myös käsitteellä pedagoginen läsnäolo. He poikkeavat Masonin ja Paulsenin tekemästä jaosta erottaen sosiaalisen ja yhteisöllisen toiminnan verkko-oppimisyhteisön erilliseksi ominaisuudeksi, jonka he nimeävät ”sosiaaliseksi läsnäoloksi”. Tällä he tarkoittavat ainoastaan opiskelijoiden yhteenkuuluvuuden ja sitoutumisen syntymistä ja heidän mukaansa tähän sosiaaliseen läsnäoloon ei sisälly pedagogisia tekijöitä kuten Masonin, Bergen ja Paulsenin sosiaalisessa roolissa. Sosiaalisen läsnäolon luominen verkko-oppimisympäristöön on heidän mukaansa samassa määrin myös opiskelijoiden velvollisuus kuin opettajankin. Masonin, Paulsenin ja Bergen käyttämän käsitteen sosiaalinen rooli sijaan he käyttävät tarkemmin rajattua käsitettä opetuskeskustelujen fasilitointi (facilitating discourse). Mason ja Paulsen ovat kuvanneet opettajan pedagogista toimintaa älyllisensä aktivointina ja Berge on käyttänyt tästä laaja-alaisempaa käsitettä pedagoginen rooli. Anderson kolleegoineen on päätynyt myös tämän roolin osalta tarkempaan rajaamiseen ja he määrittelevät kyseessä olevan opettajan suoran opetuksen (direct instruction). He määrittelevät opettajan opetuksellisen/pedagogisen läsnäolon verkko-oppimisympäristössä muodostuvan kolmesta osa-alueesta: suunnittelusta ja organisoinnista, fasilitoinnista sekä kognitiivisten ja sosiaalisten prosessien ohjaamisesta. Tavoitteena on mahdollistaa opiskelijalle mielekkäät ja koulutuksellisesti arvokkaat oppimistulokset. Opetuksellinen/pedagoginen läsnäolo alkaa heidän mukaansa jo ennen kurssia opettajan suunnitellessa ja valitessa kurssimateriaalia, kurssin aikataulua ja etenemisjärjestetystä.

Opettajan läsnäolo verkossa

Seppo Tella kolleegoineen (2001) on määritellyt viisi erilaista verkko-opettajan roolia. Heidän mukaansa verkko-opettajan tehtävänä on toimia 1) motivoijana, 2) verkottajana, 3) organisoijana, 4) viestijänä ja 5) ohjaajana. Verkko-opiskelu edellyttää opiskelijoilta perinteiseen lähipetukseen verrattuna huomattavasti enemmän itsesäätelyn ja oman toimintansa motivoinnin taitoja, koska verkon välityksellä tapahtuvassa opiskelussa ei ole samanlaisia sosiaalisia paineita tai sitoutumista omaan opiskeluryhmään kuin luennoilla tai pienryhmäopetuksessa. Tästä syystä opettajan tehtävissä korostuvat innostamisen, kannustamisen ja rohkaisemisen taidot, mutta verkko-opetuksessa hän ei voi soveltaa lähiopetuksessa käyttämiään taitojaan kuten hyväksymisen ilmaiseminen ilmeillä ja eleillä tai spontaanisti lausuttuja kiitoksia opiskelijan työstä. Pystyäkseen motivoimaan opiskelijoita verkossa hänen tuleekin kyetä luomaan kurssilleen yhteenkuuluvuuden tunnetta. Verkko-opettaja voi esimerkiksi luoda kurssilleen käytäntöjä, joissa kurssille saapuvat opiskelijat ensin esittelevät itsensä ja kertovat muille omista tavoitteistaan koskien kurssia. Kurssin edetessä opettajan tulee osata tunnistaa verkkokeskusteluissa tilanteet milloin hänen itsensä tulee olla enemmän taka-alalla ja milloin taasen olla aktiivisemmin mukana vetämässä ja ohjaamassa keskustelujen kulkua.

Verkko-opettajan tehtävänä on toimia myös verkottajana. Hän suunnittelee ja ryhmittelee kurssilaiset samoista asioista kiinnostuneiden opiskelijoiden ryhmiin ja toimii myös aktiivisesti itse hakien kurssilleen asiantuntijayhteyksiä. Verkko-opettajan tehtäviin kuuluu myös opetuksen organisoiminen (Tella ym. 2001). Hän suunnittelee etukäteen kurssin aikataulun, tehtävät ja kurssin rakenteen. Opettaja valitsee kurssilleen sopivan oppimisalusta, erilaisia tietoteknisiä työvälineitä ja ohjelmia. Hän etsii ja hakee Internetistä kurssin opetusta tukevia linkkejä ja valitsee kurssilleen opiskelijoiden oppimista tukevia tai helpottavia työkaluja. Kurssin organisointi edellyttää opettajalta hyvää oman alan sisältöjen hallintaa sekä informaatiolukutaitoa. Opettajan tulee myös itse osata hakea tietoa käyttäen erilaisia tiedon lähteitä, kirjastojen tarjoamia tietokantoja ja sanahakuja Internetistä. Hänen tulee tunnistaa Internetistä hakemiensa linkkien asiallisuus ja soveltuvuus omaan opetukseensa ja tarvittaessa hänen tulee pystyä neuvomaan opiskelijoita tiedonhakuongelmissa.

Neljännessä roolissaan verkko-opettaja toimii viestijänä (Tella ym. 2001). Verkko-oppimisympäristössä opettajalla on käytettävissään monia erilaisia viestinnän välineitä kuten sähköposti, ryhmätyöohjelmat, postituslistat, audio- ja videoneuvotteluyhteydet unohtamatta perinteistä puhelinyhteyttä. Opettajan tulee osata valita viestintätilanteeseen sopiva tarkoituksenmukaisin väline, jotta hän saavuttaisi opiskelijat parhaalla mahdollisella tavalla. Useimmat oppimisalustat tarjoavat kurssin sisäisen sähköpostin ja keskustelufoorumit sekä postituslistat. Nämä ovatkin tulleet suosituimmiksi tavoiksi viestiä verkko-oppimisympäristöissä, koska ne ovat saavutettavissa Internet-yhteyksien kautta.

Viidentenä verkko-opettajan roolina on toimia oppimisen ohjaajana, mentorina ja tuutorina (Tella ym. 2001). Konstruktivistisen oppimisnäkemyksen tulon myötä opettajan aikaisempi rooli tiedonjakajana on väistynyt ja tilalle on tullut opiskelijan omaa aktiivista roolia oppimisessa painottava näkemys. Samalla opettajan rooli tiedon omistajana ja auktoriteettina on muuttunut ja opettaja nähdään enemmän opiskelijan oppimisprosessia tukevana ja oppimisen etenemistä auttavana henkilönä. Tämä roolin muutos ei ole syntynyt nimenomaan verkko-oppimisympäristöjen tulon myötä, vaan kyseessä on laaja-alaisempi tietokäsitysten ja oppimisnäkemyksien paradigmamuutos. Muutoksen seurauksena myös perinteisestä lähiopetuksesta on muutettu oppijakeskeiseksi ja opiskelijan omaa aktiivisuutta ja tiedonrakentamista painottavaksi toiminnaksi.

Seppo Tellan esittämistä rooleista opettajan toiminta organisoijana on myös Masonin (1991), Paulsenin (1995) ja Bergen (1995) tunnistama. Terry Anderson (1999) kolleegoineen on sen sijaan painottanut nimenomaan opettajan taitoa toimia opettajana verkossa ja miten opettaja tuottaa opetuksellisen läsnäolonsa verkkoon. Nämä heidän näkemyksensä vastaavat Seppo Tellan esittämiä motivoinnin, viestittäjän ja verkottajan tehtäviä.