Anne Nevgi
.
Lue teksti ja pohdi, miten verkko- ja virtuaalisanojen avulla määrittyy verkossa opettavan opettajan käsite. Miksi puhua virtuaaliopettajasta,
miksi ei verkko-opettajasta?
Takaisin:
Verkkoluennon kotisivu Julkaistu 16.10.2002
Päivitetty:
Ote raportista: Nevgi, A. 2002. Virtuaaliopettajan osaamisen alueet. Suomen virtuaaliyliopiston opettajien palvelukokonaisuutta varten tehty esiselvitys.
Näkökulmasta riippuen tietoverkkojen ja lähiopetuksen yhdistelmänä rakennettua oppimisympäristöä on kuvattu sellaisilla adjektiiveilla kuin avoin (Manninen & Pesonen 1997; Pulkkinen 1997; Ruokamo & Pohjolainen 1999), intentionaalinen (Bereiter & Scardamalia 1989; 1993), joustava ja digitaalinen (Collis & Moonen 2001), verkkopohjainen (Manninen 2001), verkkoperustainen (Salo, Hurme & Järvelä 2001), kollaboratiivinen (Hakkarainen 2001) virtuaalinen ja telemaattinen (Manninen & Pesonen 1997; Tella 1998; Tella 1999; Tella 2001). Verkkopohjaisuus ja verkkoperustaisuus viittaavat oppimisympäristön tekniseen ratkaisuun, kuten myös virtuaalisuus ja telemaattisuus. Avoimuus, intentionaalisuus, joustavuus ja kollaboratiivisuus viittaavat oppimisympäristön perustana olevaan oppimisnäkemykseen ja pedagogiseen ajatteluun. Näillä kaikilla erilaisilla määritelmillä on kuvattu sellaista ajan, paikan ja teknologian yhdistelmää, jossa opiskelijan on mahdollista aktiivisesti, omatoimisesti, yhdessä muiden kanssa ja silti omaan tahtiinsa edeten opiskella joustavasti ja omaan elämäntilanteeseensa parhaiten soveltuvalla tavalla.Uudenlaista tieto- ja viestintätekniikan ja verkkoyhteyksien avulla toteutettua oppimisympäristöä on kutsuttu verkkopohjaiseksi (esim. Manninen 2001) tai verkkoperustaiseksi (esim. Salo, Hurme & Järvinen 2001) oppimisympäristöksi tai verkko-oppimisympäristöksi (esim. Nevgi & Tirri 2002). Jyri Manninen (2001) määrittelee verkko-oppimisympäristöä käsitteellä verkkopohjainen oppimisympäristö, jolla hän tarkoittaa oppimisympäristöä, joka on toteutettu internetiä ja verkkoteknologiaa hyödyntäen. Tällainen ympäristö muodostuu erilaisista hypertekstirakenteista ja hypermediasta sisältäen mahdollisesti linkkejä, vuorovaikutuksen mahdollistavia välineitä kuten eriaikaisia ja/tai samanaikaisia keskustelualueita usean henkilön yhteiseen viestintään (foorumit, chat) tai kahden henkilön väliseen viestintään (sähköposti). Lisäksi tällaisessa ympäristössä voi olla interaktiivisia ja vuorovaikutteisia verkkosivuja, jotka edellyttävät ohjelmointia sekä tekstin ja kuvan käsittelyyn soveltuvia ohjelmia. Piritta Salo, Tarja-Riitta Hurme ja Sanna Järvelä (2001) käyttävät käsitettä verkkoperustainen oppimisympäristö kuvaamaan tieto- ja viestintätekniikan avulla toteutettuja monipuolisia tietoverkkoja, joita käyttäen opiskelijat voivat työskennellä, keskustella ja opiskella yhdessä. Anne Nevgi ja Kirsi Tirri (2002) ovat käyttäneet käsitettä verkko-oppimisympäristö, koska tämä antaa hieman lyhyemmän tavan ilmaista saman asian kuin verkkopohjainen tai verkkoperustainen oppimisympäristö. Verkko-oppimisympäristöllä he tarkoittavat joko internet- tai intranet-verkkoon luotua verkkosivustoa, joka tarjoaa opiskelijalle ja opettajalle yhteisen virtuaalisen toimintatilan opiskelua ja opetusta varten.
Tietoverkkojen avulla tuotetusta oppimisympäristöstä on käytetty myös määritelmää virtuaalinen oppimisympäristö. Jyri Manninen ja Senja Pesonen (1997) määrittelevät virtuaalisen oppimisympäristön olevan telemaattisin välinein (sähköposti, tietokonekokoukset, www, videoneuvottelu, puhelin, audiografiikka ja cd-rom) toteutetun, yleensä etäopetuksessa käytetyn oppimisympäristön. Mitä käsitettä tietoverkkojen muodostamasta oppimisympäristöstä siis tulisi käyttää? Etsin vastausta tämän hetken käytäntöihin hakemalla Internetistä heinäkuussa 2002 Google-hakukoneella hakusanoilla "verkkopohjainen oppimisympäristö", "verkko-oppimisympäristö", "verkkoperustainen oppimisympäristö" ja "virtuaalinen oppimisympäristö". Sanahaun tuloksena sain termillä " verkkopohjainen oppimisympäristö" 130 viitettä, termillä "verkko-oppimisympäristö" 357 viitettä, termillä "verkkoperustainen oppimisympäristö" 8 viitettä ja termillä "virtuaalinen oppimisympäristö 382 viitettä (30.7.2002). Ilmeisesti sekä verkko-oppimisympäristö että virtuaalinen oppimisympäristö ovat eniten yleistyneet käyttöön. Minkäänlaisia käsitteellisiä eroja ei silti tuntunut löytyvän, vaan näitä termejä käytetään toistensa synonyymeinä ja valinta on perustunut ehkä englanninkielestä tehtyihin erilaisiin suomennoksiin tai vain kirjoittajan omaan mieltymykseen.
Tietoverkkojen muodostaman ympäristön kyberavaruudellinen luonne ja tästä syntyvä ihmisen mielen ja koneen yhteistyönä tuotettu toimintatila oikeuttaisi käyttämään termiä virtuaalinen oppimisympäristö. Manninen ja Pesonen (1997) pohtivat, että termi virtuaalinen ei kuitenkaan ole täysin ongelmaton. Virtuaalinen tarkoittaa sanakirjan mukaan oletettua tai periaatteessa mahdollista. Arkikielessä virtuaalisuus puolestaan liitetään keinotodellisuuteen. Tietoverkot kuvaavat sekä tietokoneiden että opiskelijoiden ja opettajien verkottumista ja näin käsite verkko-oppimisympäristö olisi perusteltavissa. Käsiteanalyysiä on kuitenkin syytä edelleen jatkaa, koska virtuaaliopettajan osaamisalueiden määrittelyssä tulee pystyä myös määrittelemään selkeästi ja yksiselitteisesti se toimintaympäristö, jossa virtuaaliopettaja työskentelee. Laajimmillaan tällainen virtuaalinen oppimisympäristö tarkoittaa verkkokurssien muodostamaa kokonaisuutta, jossa myös opintoneuvonta- ja opintotoimistopalvelut sekä opetuksen tukipalvelut ovat toteutetut internetin ja www:n välityksellä. Virtuaalinen oppimisympäristö sisältää yleensä seuraavia ominaisuuksia:
- teksteistä, grafiikasta ja multimediasta kuten videoista, äänitteistä ja
animaatioista rakentuvan monimuotoisen, hypertekstirakenteisen oppimateriaalin
- samanaikaisen ja eriaikaisen kommunikaation mahdollistavia toimintoja kuten
videokonferenssit, CHAT -keskustelutilat tai eriaikaiset keskustelufoorumit
- verkossa olevien materiaalien säilytyksen, hallinnoinnin ja ylläpidon toiminnot
Virtuaaliyliopistolla tarkoitetaan joko fyysisen yliopiston verkkosivustoja tai ainoastaan kyberavaruudessa eli verkkosivustoina olevaa verkkokurssien ja erilaisten tietokantojen muodostama palvelukokonaisuutta. Virtuaaliyliopiston toimintaa on hahmotettu välittäjäorganisaatiomallina, partneruuteen perustuvana mallina, Virtuaalikoulu-käsite (Tiffin & Rajasingham, 1995) muokkasi vahvasti tulevaisuuden näkemyksiä uusista tavoista oppia joustavasti ajasta ja paikasta riippumatta. Virtuaalisuudella tarkoitetaan toisenlaista tilaa, joka on samanaikaisesti todellinen ja silti epätodellinen. Virtuaalisessa tilassa opiskelija voi liikkua esimerkiksi Avatar-hahmonsa avulla. Tulevaisuuden tekniikka saattaa mahdollistaa myös haju-, maku- ja tuntoaistimukset. Tästä Tiffin ja Rajasingham (1995) ovat visioineet kuvatessaan tulevaisuuden virtuaalikoulua, johon opiskelija siirtyy pukemalla ylleen haalarin ja kypärän, jolloin hän siirtyy suoraan kokemaan ja elämään virtuaalisessa tilassa. Tällä hetkellä virtuaalinen oppimisympäristö tarkoittaa kuitenkin edelleen melko puhtaasti vain tekstiperustaiseen viestintään, hypertekstien ja linkkien avulla tuotettua tietoverkkojen muodostamaa ympäristöä. Opiskelija opiskelee vain rajattuja aikoja tällaisessa ympäristössä ja pääasiallinen opiskelu saattaa edelleen tapahtua virtuaalisen oppimisympäristön ulkopuolella perinteiseen tapaan kirjoja, tekstejä yms. lukien ja tutkien, muistiinpanoja tehden ja valmistellen erilaisia oppimistehtäviä ja harjoituksia.
Virtuaaliyliopisto on määriteltävissä tietoliikenneverkkojen sekä niiden palvelimien ja päätelaitteiden toteutuvaksi yliopistotasoisen tutkimuksen, opetuksen, opiskelun ja hallinnoinnin organisointimuodoksi. Tässä näkökulmassa virtuaaliyliopisto määrittyy teknisen toteutuksen ja organisaatiorakenteen perusteella. Virtuaaliyliopisto tarjoaa tieto- ja viestintätekniikan avulla joustavat mahdollisuudet opetukseen ja opiskeluun.
Virtuaaliopetuksella tarkoitetaan tieto- ja viestintätekniikan laaja-alaista hyödyntämistä etäopetuksessa, mutta se pitää sisällään myös sellaiset lähiopetuksen menetelmät, joissa tietokoneita käytetään. Virtuaaliopetuksen toimintaympäristöjä ovat virtuaaliyliopisto ja virtuaaliammattikorkeakoulu, joissa opettajat ja opiskelijat työskentelevät yhdessä verkkojen välityksellä (Koivisto ym. 2002). Virtuaaliopetukselle on ominaista, että opettajat ja opiskelijat eivät kohtaa kasvokkain. Virtuaaliopetus voidaan määritellä kommunikoinnin prosessina, jossa tavoitteena on saada opettajat ja opiskelijat yhteisen toiminnan kautta jakamaan oppimisesta tulkintoja ja käsityksiä. Virtuaaliopetuksen suunnittelussa nousee keskeiseksi oppimisprosessin analysointi ja oppimisprosessia edistävien tilanteiden ja rakenteiden muodostaminen virtuaaliseen oppimisympäristöön (Enkenberg & Laaksonen 2000, 11).
Verkostoyliopisto tarkoittaa joko yksittäisen tieteenalan pohjalta rakentuvaa tai monitieteistä yliopistojen muodostamaa yhteistä verkostoa, jonka tavoitteena on edistää tieteellistä tutkimusta ja asiantuntemuksen käytettävyyttä tietoverkkoja hyödyntämällä (esim. Tulevaisuudentutkimuksen verkostoakatemia, Matkailualan verkostoyliopisto). Verkostoyliopistot tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden suorittaa opintoja jäsenyliopistojen tarjoamilla tai verkostoyliopiston yhteisillä verkko- tai monimuoto-opetuksena toteutetuilla kursseilla. Verkostoyliopisto tarkoittaa lähes samaa käsitettä kuin virtuaaliyliopisto, mutta verkosto-sanalla kuvataan yliopistojen yhteistä verkottumista tietoverkkojen avulla.
Virtuaaliyliopiston ohella käytetään myös ilmaisuja verkkoyliopisto ja online-yliopisto, joilla tarkoitetaan useimmiten vain yliopistollisen opetuksen välittämistä sähköisen viestinnän ja tietoverkkojen avulla, mutta joilla voidaan myös tarkoittaa yliopistojen välisiä yhteisiä pääosin tieto- ja viestintätekniikan avulla toteutettuja tutkimushankkeita.