Kirosanakyselyn satoa

 


Kyselyn teemoja

Tein tammikuussa 2006 verkkopohjaisen kyselyn, jonka tarkoituksena oli selvittää muun muassa millaiset ohjeet ja periaatteet ohjaavat kirjallisuuden kääntäjiä ja av-kääntäjiä heidän kääntäessään kirosanoja. Selvitin myös, millaista palautetta kääntäjät ovat kirosanojen kääntämisestä saaneet. Lisäksi kyselyssä esitettiin kysymyksiä kääntäjien omasta kirosanakäytöstä, sanavalikoimasta ja asennoitumisesta kirosanoihin. Osa kysymyksistä oli avoimia, osa taas kyllä tai ei -kysymyksiä tai neliportaista arviointiasteikkoa noudattavia. Osa kysymyksistä oli molemmille kääntäjäryhmille yhteisiä, osa ryhmäkohtaisia. Kysely liittyy väitöskirjatutkimukseeni ja tuloksia on käsitelty myös vuoden 2006 VAKKI-symposiumin julkaisussa ilmestyneessä artikkelissani.

 

Osanotto ahkeraa

Vastauksia tuli mukavasti, 87 kappaletta. Vastaukset jakautuivat lähes tasan, sillä av-kääntäjiä vastaajista oli 43 ja kirjallisuuden kääntäjiä 44 henkilöä. Vastaajista noin kaksi kolmasosaa oli naisia, loput miehiä. Iältään kyselyyn vastanneet kirjallisuuden kääntäjät olivat keskimäärin hieman av-kääntäjiä vanhempia, mutta molemmissa ryhmissä selvä enemmistö jakautui tasaisesti ikäryhmiin 31–40, 41–50 ja 51–60, kun taas alle 30-vuotiaita ja yli 60-vuotiaita vastaajia oli vain muutamia.

 

Vastaajien enemmistö kertoi kohtaavansa työssään kirosanoja silloin tällöin tai usein. Omaa kiroiluaan kääntäjät taas arvioivat seuraavasti: kirjallisuuden kääntäjistä enemmistö koki kiroilevansa harvoin (50 %) tai silloin tällöin (38,6 %), kun taas av-kääntäjät kertoivat olevansa hieman ahkerampia kiroilijoita. Heistä 58,1 % kertoi kiroilevansa silloin tällöin ja 23,3 % usein. Kirjallisuuden kääntäjistä vain yksi tunnusti kiroilevansa usein.             

 

Kiroilun kääntäminen herättää pohdintaa ja keskustelua  

Kyselyssä oli sekä strukturoituja kysymyksiä että avoimia kysymyksiä ja kommenttikenttiä, joihin kääntäjät vastasivat ilahduttavan monisanaisesti. He olivat selvästi pohtineet teemaa ennenkin ja kertoivatkin keskustelleensa siitä muun muassa kollegoidensa kanssa. Kirosanoja koskevat käännösratkaisut tehdään siis monesti hyvin tietoisesti ja harkiten, usein jotakin yleistä periaatetta noudattaen. Tästä syystä kyselytutkimusta voidaankin mielestäni perustellusti käyttää yhtenä kirosanoja koskevien käännösperiaatteiden tutkimusmenetelmänä.

 

Kirosanojen kääntäminen on kyselyn perusteella myös sellainen kääntämisen osa-alue, johon kääntäjä saa usein neuvoja ja ohjeita ja josta hän saa palautetta. Kirosanojen kääntämistä ohjaavat siis kääntäjän valintojen ja ominaispiirteiden sekä kielen ominaisuuksien lisäksi myös ulkoiset tekijät.

 

Ohjeistusta kiroiluun

Erityisen paljon ohjeistusta kirosanojen kääntämiseen olivat saaneet av-kääntäjät (69,8 %). Ohjeistajia olivat useimmiten esimies (63,3 %), kollega (46,7 %) tai opettaja (16,7 %). Myös ammattikirjallisuus mainittiin ohjeistuksen lähteenä.

 

Kirjallisuuden kääntäjistä ohjeita oli saanut selvästi pienempi osa, 18,2 %. Ohjeita oli antanut useimmiten kustannustoimittaja (62,5 %) tai toimeksiantaja (25 %). Myös ammattikirjallisuus mainittiin.  

 

Kirjallisuuden kääntäjien saamasta ohjeistuksesta suurin osa oli sanallista - vain yksi kertoi saaneensa kirjalliset ohjeet. Niissä viihdekirjallisuuden kustantaja oli kieltänyt kääntäjiä lainkaan käyttämästä karkeimpia kirosanoja. Opettajien ohjeet korostivat taas kirosanojen funktion merkitystä ja sanasanaisen käännöksen välttämistä. Muutoin ohjeistus oli enimmäkseen tilannekohtaista, palautteenkaltaista ja molemminsuuntaista: joskus kääntäjiä oli neuvottu käyttämään voimakkaampia ilmaisuja, joskus lievempiä.

 

Av-kääntäjät olivat saaneet sekä kirjallisia että suullisia ohjeita. Ohjeissa pyydettiin lähes aina käyttämään lievempiä kirosanoja kuin alkutekstissä ja/tai vähentämään kirosanojen määrää alkutekstiin verrattuna. Vain yhtä kääntäjää oli kielletty laimentamasta sanoja. Hänen ohjeensa kuului ”kirosana sanotaan niin kuin se on". Joskus annettu ohje koski vain tiettyä lähetysaikaa ja kohderyhmää, joskus kaikkia käännöksiä. Toisinaan kiellettiin tiettyjen sanojen, yleensä vitun, käyttö. Ohjeet oli kuitenkin annettu tai ne muistettiin epäjohdonmukaisesti, sillä kaikki samalle yritykselle työskentelevät eivät kertoneet samoista ohjeista.

 

Tekstityksissä vähemmän ja lievempiä kirosanoja

Av-kääntäjien enemmistö kannatti saamiaan ohjeita tai oli omaksunut ne omiksi periaatteikseen. Tästä kertoo sekin, että kääntäjät perustelivat valintojaan käännösperiaatteita koskevassa osuudessa samoin kuin heidän ohjeistajansa olivat perustelleet kehotustaan lieventää ja vähentää kirosanoja: ”kirosanat ovat voimakkaampia kirjoitettuna kuin puhuttuna.”    

 

Voimakkuuseroista sekä lieventämisen ja vähentämisen tarpeesta kysyttiin av-kääntäjien kyselylomakkeessa myös suoraan. Kysymykseen siitä, ovatko ruututekstiin kirjoitetut kirosanat voimakkaampia kuin ruudussa lausutut, jopa 93 % vastasi myöntävästi. Tämä on siis sekä kääntäjien että toimeksiantajien yleisesti kannattama näkemys[i]. Sen pohjalta johdetaan yleisesti kaksi strategiaa: lievempien kirosanojen valitseminen tekstitykseen ja kirosanojen määrän vähentäminen.

 

Ensimmäistä strategiaa kannatti 67,4 % av-kääntäjistä kun kysyttiin, tuleeko kirosanoja lieventää käännöksissä. Jälkimmäisestä strategiasta ei esitetty suoraa kysymystä, mutta se tuli ilmi avoimissa vastauksissa. Sen sijaan kyselyssä kysyttiin, ovatko kirosanat toissijaisia muuhun sisältöön nähden ja voiko niitä sen vuoksi jättää käännöksestä pois silloin kun tilaa on vähän. Tähän kysymykseen vastasi myöntävästi jopa 83,7 % vastaajista.

 

Kirosanoja jätetään pois siis sekä siksi, että halutaan hillitä kiroilua (ja yleisön reaktioita) toistoa vähentämällä, että siksi, että kirosanojen ei koeta olevan välttämättömiä. Ainakaan jokaisen kirosanan tuottamista käännöstekstiin ei koeta tarpeelliseksi. Niiden ei joko koettu tuovan sellaista merkityssisältöä, joka olisi ehdottomasti sisällytettävä tekstitykseen, tai sitten niiden merkityksen katsottiin välittyvän esimerkiksi muiden sanavalintojen tai puhujan ilmeiden ja eleiden kautta. Yleisesti ottaen kirosanojen ei kuitenkaan koettu olevan tarpeettomia, sillä kun toisaalla kyselyssä testattiin vastaajien reaktioita erilaisiin väitteisiin kirosanoista, vain viisi vastaajaa 44:stä oli samaa mieltä väittämän "kirosanat ovat tarpeeton osa kieltä" kanssa.

 

Kirosanojen lieventäminen voidaan helposti tulkita sensurointitaipumukseksi. Tästä ei kuitenkaan välttämättä ole kyse. Lieventämisen tarkoitus voi olla myös alkutekstin sanavalinnan voimakkuusasteen säilyttäminen. Tämä selittyy sillä, että kyselyn perusteella av-kääntäjien enemmistö on sitä mieltä, että kirosanat muuttuvat voimakkaammiksi silloin kun ne siirretään puhutusta tekstistä kirjoitettuun. Näin ollen kääntäjä, jonka mielestä esimerkiksi vittu ja fuck ovat puhuttuna voimakkuudeltaan samanlaisia, ei valitsekaan tekstitykseen vittua, vaan jonkin toisen sanan, jonka voimakkuuden hän kokee olevan tekstitettynä sama kuin puhutun fuckin.

 

Käännösperiaatteet koskivat mm. karkeutta, kontekstia ja idiomaattisuutta

Kirosanojen kääntämiseen liittyviä yleisiä periaatteita tiedusteltiin sekä avoimella kysymyksellä että osiossa, jossa kääntäjiä pyydettiin arvioimaan eräiden strategioiden tärkeyttä asteikolla ”ei lainkaan tärkeää, vain hieman tärkeää, melko tärkeää ja erittäin tärkeää”.

 

Av-kääntäjät mainitsivat avoimessa kysymyksessä usein edellä mainitut kirosanojen lieventämisen ja vähentämisen sekä kiroilun viestin esiin tuomisen muin keinoin kuin kirosanoja käyttämällä. Muita usein mainittuja periaatteita olivat tyylin ja kontekstin sekä esitysajan, ohjelmatyypin ja kohderyhmän huomioiminen, turhan toiston välttäminen sekä idiomaattiseen käännökseen pyrkiminen.

 

Kirjallisuuden kääntäjien yleisimmin mainittuihin periaatteisiin kuului karkeusasteen säilyttäminen. Kaksi vastaajaa tosin kertoi lieventävänsä käännöksiä. Lisäksi kirjallisuuden kääntäjät pitivät tärkeänä idiomaattisuuteen pyrkimistä. Mainintoja saivat myös kontekstin, funktion, tyylin ja henkilöhahmojen ominaisuuksien huomioiminen, kirosanojen variointi sekä sanasanaisen käännöksen välttäminen.

 

Idiomaattisuuden merkitystä arvioitiin myös strukturoidussa osuudessa. Sitä piti kirjallisuuden kääntäjistä erittäin tärkeänä 61,4 % ja melko tärkeänä 22,7 %. Av-kääntäjistä idiomaattisuus oli erittäin tärkeää 65 %:n mielestä ja melko tärkeää 20,9 %:n. Idiomaattisuudessakin tuli toisille raja vastaan: muutama vastaaja mainitsi mielenkiintoisesti välttävänsä tiettyjä suomalaisia kirouksia, erityisesti perkelettä, liian ”suomalaiskansallisina”.

 

Kummassakaan ryhmässä ei sen sijaan pidetty tärkeänä tai kovin tärkeänä suoraa käännöstä eli alkutekstin sanavalinnan tai kieliopillisen muodon säilyttämistä silloinkaan kun se on kohdekielessä mahdollista. Aihepiirin säilyttäminen jakoi mielipiteet sen sijaan selvemmin. Sillä tarkoitettiin esimerkiksi uskonnosta kumpuavan sanan kääntämistä mahdollisella kohdekielen vastaavanaiheisella sanalla. Esimerkiksi kirjallisuuden kääntäjistä 45,5 % piti tätä melko tai erittäin tärkeänä, kun taas 54,5 % ei pitänyt sitä lainkaan tai kovinkaan tärkeänä.

 

Monenlaista palautetta

Lähes yhtä moni av-kääntäjä (14) kuin kirjallisuuden kääntäjä (15) ilmoitti saaneensa palautetta kirosanoja koskevista käännösratkaisuistaan. Suurin osa palautteesta tuli katsojilta (71,4 %). Palautteen antajiksi mainittiin myös työnjakaja, lehdistö, kollega, tuttava ja Internetin keskustelupalstan keskustelijat. Kirjallisuuden kääntäjille olivat puolestaan antaneet palautetta enimmäkseen kustannustoimittajat (46,7 %), mutta myös kollegat, muut toimeksiantajan edustajat ja media. Lukijapalautetta oli saanut vain kaksi kirjallisuuden kääntäjää.

 

Ero yleisön av- ja kirjallisuuden kääntäjille antaman palautteen määrässä johtunee etenkin siitä, että av-kääntäjille on helpompi antaa palautetta käännösratkaisuista, koska heidän työnsä tulokset esitetään rinta rinnan alkutekstin kanssa. Television luonne on muutenkin interaktiivisempi. Lisäksi suositut keskustelunaiheet kuten television vaikutus lapsiin kirvoittavat usein katsojapalautetta myös kiroilusta.

 

Kääntäjien saama palaute ei kuitenkaan ole ollut pelkkää voimakkaiden sanavalintojen kritisointia, vaan molemmat kääntäjäryhmät ovat saaneet tasaisesti kaikensuuntaista palautetta. Välillä on toivottu lievempiä vastineita, välillä voimakkaampia, toisinaan kritisoitu valittua linjaa, toisinaan kehuttu.

 

Muita käännösratkaisuihin vaikuttavia tekijöitä

Tietoisten käännösperiaatteiden ja ulkoisten vaikuttimien lisäksi käännösratkaisuihin vaikuttavat kääntäjän kielelliset ja kielenulkoiset ominaispiirteet sekä kielen omat rajoitukset, mahdollisuudet ja konventiot. Näitä ei kyselyn avulla selvitetty kuin ohimennen, koska muut menetelmät soveltuvat niiden tarkasteluun paremmin. Joitakin asioita kuitenkin kävi ilmi.     

 

Kääntäjän kirosanarepertuaari

Jokaisella kielenkäyttäjällä on oma puheenpartensa, idiolekti, johon kuuluvat myös kääntäjän suosimat kirosanat. Nykykirjallisuuden käännöksissä käytetään tutkimukseni mukaan keskimäärin 12–13 kirosanaa käännöksissään. Määrä ei eroa merkittävästi suomalaisten kirjailijoiden sanarepertuaarin laajuudesta, tosin sanavalinnoissa on jonkin verran eroja (lisätietoja esim. Hjort 2006: 82.)

 

Kyselyssä oli listattu 33 yleistä kirosanaa, ja vastaajien tuli ilmoittaa, mitä sanoja niistä käyttää ja kuinka voimakkaaksi he ne kokevat. Kyselyssä ei valitettavasti tarkennettu, tarkoitettiinko kirosanojen käyttöä käännöstyössä vai vapaa-aikana, mitä eräs vastaaja kritisoikin. Sanalista olisi voinut olla myös pidempi, sillä siitä varmasti puuttui joidenkin kääntäjien suosikkisanoja. Kommenttikenttään puuttuvia sanoja saattoi kylläkin listata, mutta koska sitä ei varsinaisesti pyydetty, ei siinä mainittuja sanoja huomioitu vastausten analyysissä. Analyysi antoi kuitenkin samansuuntaisia tuloksia kuin olen saanut kirjallisuusaineistoa analysoimalla (id.), eli että kääntäjät käyttävät keskimäärin noin tusinaa eri kirosanaa, joista muutamia käytetään runsaasti ja muita harvemmin.

 

Karkean paikan leiri

Kirosanojen voimakkuus vaihtelee käyttäjän ja käyttötilanteen mukaan, mutta koska yksittäisten sanojen voimakkuudesta keskustellaan usein ja karkeutta arvioivat jopa useat sanakirjat, päätin tässäkin tiedustella yksittäisten sanojen voimakkuutta. Vastaajien tuli arvioida kyselyssä mainitun 33 sanan[ii] karkeutta asteikolla 1-4. Arvioista laskettiin painotettu keskiarvo, eli eräänlainen sanojen keskimääräinen karkeusarvo.

 

Karkeuskilpailun voitti vittu arvolla 3,6. Sana oli kirjallisuuden kääntäjien listalla ykkösenä, mutta av-kääntäjät rankkasivat sen kolmoseksi, kyrvän ja pillun jälkeen. Seksuaaliset sanat siis jylläsivät kärjessä. Uskontoon viittaavista sanoista voimakkaimmaksi koettiin saatana, joka oli viides ja sai arvon 3,2. Lievimpinä ilmauksina pidettiin puolestaan mm. himputtia, tulimmaista ja kehveliä. Naisten ja miesten vastauksissa ei ollut merkittäviä eroja.    

 

Ihminen käännösratkaisujen takana

Nykyihanteen mukaan käännöksen tulee heijastaa alkutekstin luojan ajatus- ja arvomaailmaa. Kääntäjän henkilön vaikutus on kuitenkin aina myös läsnä, ja joskus se pulpahtaa pintaan käännösratkaisuissakin. Erityisesti kirosanojen kohdalla näin saattaa käydä, koska kirosanat on kielenosa, joka herättää paljon mielipiteitä ja asenteita. Esimerkiksi uskonnollisuus saattaa näkyä käännösratkaisuissa. Tästä kertoo eräs vastaus avoimeen kysymykseen kääntäjän kirosanastrategioista. Siinä vastaaja kertoi välttävänsä tiettyjä sanoja ja kirjottavansa tiettyjä uskontoon viittaavia sanoja aina isolla.

 

Kirosanoihin liittyviä asenteita ei tutkittu kyselyssä syvällisemmin, mutta siinä esitettiin kuitenkin joukko karkeita, aitoja väitteitä, jotka vastaajien tuli joko hyväksyä tai hylätä. Myös ”en osaa sanoa” oli vaihtoehtona.[iii] Eniten mielipiteitä väitteistä jakoi ”loukkaan puhekumppaneitani kiroilulla", jonka kyllä- ja ei-vastaukset menivät molemmissa vastaajaryhmissä tasan. Kaikissa muissa kysymyksissä selvä enemmistö (ka. n. 74 %) asettui jommankumman vastauksen puolelle. Vastaajien mukaan kirosanat ovat rumia, mutta eivät tarpeettomia, vaan olennainen osa kieltä. Ne eivät kerro kyvyttömyydestä itseilmaisuun, vaan ovat joskus paras tapa osoittaa tiettyjä tunteita ja asenteita. Tästä huolimatta runsas kiroilu häiritsee vastaajien enemmistöä, eivätkä he koe, että heidän odotetaan kiroilevan. Kiroilu ei kuitenkaan ole heistä kapinaa konventioita vastaan. 

 

Tässä artikkelissa käsiteltyjä teemoja tarkastelen laajalti tekeillä olevassa väitöskirjassani kaunokirjallisen käännös- ja alkuperäissuomen kirosanoista ja kirosanoista käännösprosessin kohteena. Tarkastelen jatkossa lähemmin muun muassa sitä, miten kyselyssä mainitut käännösperiaatteet näyttävät toteutuvat käytännössä. Tutkimusaineistona käytän laajahkoa nykykaunokirjallista aineistoa.

 



[i] Käytän tässä sanaa ”käsitys”, koska riittäviä tutkimuksia katsojien näkemyksistä ja reaktioista ei ole tehty.

[ii] Kirosanat valitsin erilaisin kriteerein, joihin en tässä nyt mene tarkemmin. Kirosanojen edellytin mm. voitavan käyttää perinteisissä huudahdustyyppisissä kirouksissa, ja valitsin listaan vain sellaisia, joita olen nähnyt ja kuullut näin käytettävän. Kirosanojen määrittelemisen vaikeus (ks esim. Hjort 2007) näkyy hyvin mm. siinä, että moni kyselyyn vastannut ilmoitti kommenttikentässä olevansa eri mieltä tiettyjen sanojen ”kirosanaudesta”. Muutama muu vastaaja oli lisäksi jättänyt mainitut sanat arvioimatta ilmeisesti samasta syystä.   

[iii] Väitteet ovat karkeita ja tilannesidonnaisia, mutta jokin yleinen arvio niiden paikkansapitävyydestä lienee kuitenkin mahdollista antaa. Tästä kertonee sekin, että ”en osaa sanoa” -vastauksia tuli vain yksittäisiä. 

 

LÄHTEET

Hjort, Minna 2006. Kirosanojen valikoituminen audivisuaaliseen ja kaunokirjalliseen tekstiin. Erikoiskielet ja käännösteoria. 2006. VAKKI-symposiumi XXVI. Vaasa 11.-12.2.2006. Vaasan yliopiston käännösteorian, ammattikielten ja monikielisyyden tutkijaryhmän julkaisut. N:o 33. Vaasa: Vaasan yliopisto. s. 74-84.

Hjort, Minna. tulossa 2007. The terminological challenge of studying swearwords. Teoksessa Dialect in Multimedia and Translation. Cultural diversity as a tool and directive for dialect researchers and translators (työnimi). Toim. Irmeli Helin. St. Jerome Publishing.