Tieteellinen päättely

Yhteiskuntatieteissä tehdään usein ero kuvailevan ja selittävän analyysin välille. Kuvaileva analyysi vastaa kysymyksiin ”mitä” tai ”kuinka paljon”. Tällöin on siis tarkoituksena kertoa minkälainen tutkimuksen kohteen ilmiö on tai kuinka yleisestä ilmiöstä on kyse. Esimerkiksi tutkija voi analysoida mitä ”työttömyydellä” oikeastaan tarkoitetaan eri yhteyksissä ja kuinka paljon tietynlaista työttömyyttä esiintyy eri ihmisryhmissä tai maantieteellisillä alueilla.

Selittävä analyysi pyrkii vastaamaan ”miksi” –kysymyksiin. Tällöin tutkimusongelmana voi olla esimerkiksi kysymys työttömyyden syistä. Tutkija voi olla kiinnostunut siitä, mitkä tekijät johtavat työttömyyteen joidenkin ihmisten kohdalla tai hän voi olla kiinnostunut siitä, mikä vaikutus eri maiden verotuskäytännöillä on työttömyyden laajuuteen. Tällaisessa selittävässä analyysissa teorian osuus on keskeinen. Teoriat kertovat ilmiöiden välisistä riippuvuussuhteista käsitteellisellä tasolla. Otetaan esimerkiksi väite ”korkea työttömyysturvan taso aiheuttaa työttömyyttä”. Tämä väitelause esittää kausaalisen yhteyden kahden käsitteellisen tason ilmiön välillä (”työttömyysturvan tason” ja ”työttömyyden”). Ennen kuin väitteen todenperäisyyttä voi tutkia täytyy käsitetason termit ”työttömyys” ja työttömyysturvan tason” jotenkin määritellä, »operationalisoida ja »mitata.

Edellisen esimerkin tarkoituksena oli tehdä ero teoriatason ja empiriatason välille. Selitykset perustuvat aina teoreettisiin käsitteisiin, mutta niiden todenperäisyyden tutkimiseksi on tutkijan siirryttävä empiiristen havaintojen tasolle. Näin tutkimusprosessi onkin käytännössä useimmiten empirian ja teorian ”vuoropuhelua”. Kuviossa 1 on tehty analyyttinen ero teorian rakentamisen ja teorian testaamisen välille.