Lounaistuulessa vaeltavia hyönteisiä 11.6.1998
Matti Leskinen 12.6.1998
Kuvassa nähdään pystyleikkaus säteensuuntaisesta nopeudesta
Helsingistä eteläkaakkoon 30 km etäisyydelle saakka eli hieman Suomenlahden
ylle. Pystysuunnassa kuva ulottuu maanpinnasta 4 km korkeudelle. Kaiku
nähdään hiukan viivamaisina kuvapisteinä, mikä ilmentää kaiunaiheuttajien
yksittäisyyttä eli sitä, että kaiku aiheutuu suurehkoista hyönteisistä.
Säteensuuntainen nopeus on alhaalla lähellä nollaa, koska hyönteiset
liikkuvat lähes kohtisuoraan tutkan mittaussuuntaa vasten. Mittausteknisistä
syistä kuvassa keltaiset (poispäin tutkasta) ja violetit (kohti tutkaa)
pisteet tarkoittavat käytännössä molemmat 10 m/s luokkaa tutkaa
lähemmäksi tulevia hyönteisiä, jotka kuitenkin liikkuvat samalla huomattavalla
nopeudella poikittain tutkan mittaussuuntaan nähden.
Kaiun voimakkuus ja yhtenäinen lentosuunta
Kuvassa on tutkalla 9,3 asteen korkeuskulmalla tehty keilaus pystyakselin
ympäri. Ympyrä 20 km etäisyydellä vastaa tällöin kaiunaiheuttajien korkeutena
noin 3,3 km korkeutta. Kerroksittain saatu tutkakaiku erottuu kaarimaisina
alueina, jotka yleensä ovat siis 3 km alapuolella. Toisaalta nähdään, että
voimakkaimmat kaikualueet sijaitsevat melkein kaikissa kerroksissa luoteessa
ja kaakossa. Tämä johtuu luultavasti siitä, että hyönteisten ruumiit ovat
näissä suunnissa selvästi keskimääräistä enemmän kylki kohti tutkaa eli
niillä itsellään on selvää pyrkimystä lentää joko kohti koillista tai
lounasta. Näin ne mahdollisesti lentävät enimmäkseen myötätuuleen tai
vastatuuleen, koska virtaus oli lounaasta 15-20 m/s.
Siirry:
[kaikuja]
[Matti Leskinen]
[Meteorologian laitos]