Minulla on hassu ja ihana ystävä/panaani/raktori/harmoniasisustusmaali, jonka nimi on Mari Pöhö. Hän tekee meidän kaikkien

iloksi uskomattomia runoja. Minä sain luvan julkaista Marin runoja näillä sivuilla. Kaikki kunnia on siis Marin.

Minä olen vain satunnainen inspiraation lähde. Ja Manageri.

Ulappa

 Välillä tuntuu että haluaisi aloittaa alusta.
 Että pitäisi mennä kauppaan palauttamaan se jalusta
 jolle on toisen nostanut, kun ei sen pitäisi olla siellä.
 Sotkee vaan ajatukset ja on koko ajan tiellä.
 Mutta en kyllä tiedä mitä tekisin ilmankaan sitä.
 Menisi varmaan sekaisin länsi ja itä.
Jalusta pysyy mutta tyypit saa luvan tulla alas.
 Pidän sen vaan varmuudeksi jos vaikka tulee vastaan valas.
Koska siinähän pitää kiivetä että voi katsoa sitä silmiin ja hymyillä.
 On ihan turha mennä puun taakse ja lymyillä.

 

Hyväntekeväisyydestäkään.
 
Ei siitä kyllä tykkää jos ihminen on harmaa.
On melkein parempi jos on vaikka huono karma.
Että telkkarit sammuu kun tulee huoneeseen.
Ja tahtoisi samaistua enemmän muille iloa tuoneeseen
niin paljon että ostaa jalki. neet.
On vaarana että menen halki.
Kun hymy ympäröi pään.
Ei vaan pysty selittämään.

Tyttö jolla on aina ruutupaita.
 
On kaikenlaisia ihmisiä.
On hassuja ja sitten on niitä ikäviä.
Jos pitää kaulukset pystyssä niin se voi johtua siitä että on paljon rahaa
tai sitten haluaa vain leikkiä Columboa ja metsästää tyyppejä jotka tekee pahaa.
Ei pitäis tuomita suorilta jaloilta
koska silloin voi välttyä omenapiirakanpaloilta.

Erikokoisia kasvustoja.
 
Hyllyn reunassa on paljon lappuja, joiden informaatioarvo on varsin vähäinen.
Niiden tekemiseen on mennyt paljon aikaa. Merjan on oltava hyvin kiireinen.
Pois ne saisi nopeasti. Se olisi mukavaa.
On jännää miten joku tykkää yksinkertaisesta ja toiset tykkää että on kauhiasti tavaraa.
 
 

 Sisustussuunnittelu. Osa 34.
Valkoinen sohva on vaarallinen jos vaikka viini kaatuu.
Mutta väriäkin tärkeämpää on että kun sen heittää ikkunasta niin se maatuu.
Ettei tarvitse ihmisten kärsiä sohvakasoista kadulla.
Se on ikävää jos pitää väistellä jos vaikka ajaa isolla autolla.
 
"Nää neliriviset on vähän kyllä tylsä konsepti. Mut minkäs teet kun inspiraatio on kuningas. hei sataa. Nyt jotain aivan muuta."
 
 

Kaveri.
 
Jos joskus meinaa tehdä raparperipiirakkaa
ja käsi osuu johonkin limaiseen niin se on vähän inhaa.
Sitten jos uskaltaa katsoa että mikä se siellä
niin voi löytää etanan soittelemassa raparperinlehdellä.
Se on usein huonompi juttu jos ei uskalla
koska sitten miettii että mitä iljettävää se oli vielä illalla.
 
"Nyt on jo niin paljon että on parempi pitää taukoa ettei lopu kirjan sivut kesken kun ei sen merirosvon taskuun kuitenkaan satoja sivuja o mahtunu."

 

Kaivuuhommia.

Tiäkkö mikä se on millä on valtavat lapiot. No myyrä tai mäyrä.

Ei voi muistaa. Mutta niillä syntyy hyvä käytävä. Ihan vaikka hurjan käyrä.

Että jos joskus tuntuu miehekkäältä niin kannattaa olla ylpeä.

Koska isoilla lapioilla on paljon helpompi kylpeä.
 

Kassivaari.
 
On hyvä että kaikki ei käytä ovissa lukkoja.
Koska aina on olemassa sellaisia ukkoja
jotka menis mielellään kanahäkkiin.
Jos sieltä vaikka löytyis sänky ja täkki.
 

Säätyeroja ja vapaaliikkeitä.
 
Pitäisi kai olla kiltti.
Että aina kun tekee juttuja niin päällä on vaikka viltti.
Mutta viltin ominaisuus on parhaimmillaan retkellä.
Miksi kivoja asioita pitäisi peitellä.
Jos ajattelee hyvin, saa ihmisiä ajatella niinkuin haluaa.
Ei tarvii kuunnella kun toinen komentaa.
 

Leikki.
 
Kun on piirissä paljon tuttavia
voi tulla päähän hassuja ajatuksia.
Että mitähän sitä tuonkin kanssa tekisi
jos uskaltaisi, kehtaisi tai ehtisi.
Tai sitten pistäisi päivän ja yön vierekkäin
ja toivoisi että ne poistuisi paikalta käsikkäin.
Kai minun ihmiset tulee toimeen keskenään.
En minä halua tuttavia jotka ei suostu muista tykkäämään.

Kaikki minun viat sunnuntaisin.
 
Joskus iskee hirmuinen haikeus.
Niin kovasti että pitää ihmetellä missä se on se vaikeus
minkä kaikkiin asioihin rakentaa.
Tekee helposta niin vaikeaa että masentaa.
Kun ei tarvitsisi kuin rohkaistua,
olla uljas ja uskaltaa paljastua.
Mutta kun suojelee itseään kaikelta
voisi vaikka mennä nukkumaan kuudelta
niin maanantai tulisi nopeammin.
Ja olisi tyytyväinen itseensä useammin.

Violetteja ruukkuja.
 
On kivaa olla iloinen pienistä asioista.
Esimerkiksi pienistä muovirasioista
joissa on ranskankermaa ja erivärisiä aineita.
Jos menisi uimaan tällä mahalla, tulisi kyllä isoja laineita.

Qu'est-ce qu'il y a.
 
On se yksi tyttö kyllä kettuinen kovasti.
Varmaan kivampi kuin kaupan täti tai rovasti.
Vie ihan tuosta vaan aamiaisille.
Ne pileet ei pärjää edes naamiaisille.
Miljoona peipää ja vadelmakakkua
Emmä haluu käyttää jakkua.

Itsekunnioitus on parasta mitä on.
 
Jos kävelee ja vastaan tulee joki missä on tyypit kalassa
on hyvä että sopiva kulkuneuvo on omassa jalassa.
Istuu vaan kaneettiin ja kädestä tulee mela
ja nälän yllättäessä käteen voi osua vaikka kampela.
Muut raahaa veneitä ja kattelee kateellisina rannalla
kun toinen on jo liikekannalla.
 

 

Liukuovista sisään.
 
Jos mielestä puuttuu rauha ja lepo
on otettava tavoitteeksi sininen virtahepo.
Hirveästi uusia asioita yhteen perjantaihin.
Maailman hitain mummo ja tutustuminen uusiin maihin.
Ei kielimuureja pidä ylläpitää.
Kun sanoo päivää/god dag, kaikki ymmärtää.
 
"Emmä sit pystyny himmaileen tän ka."

Haavevarkaissa.
 
Saisinpa joskus talon missä on puuhella.
Eikä tiskikonetta, niin saisi joka päivä tiskata ja huuhdella.
Kylmyys voi tosin tulla ikkunanraosta varpaaseen koska minä en parsi.
Jalassa saattaa olla pelkkä villasukanvarsi.
Mutta otan sitten miehen joka osaa laittaa hyvän tiivisteen.
Saa meille tulla kylään, minä tarjoan kaalipadan ja teen.

Valtamerilaiva

Kohta alkaa junamatka.
Otetaan mukaan rapu
nimeltä katka.
Se menee pyrstö edellä
vaikka mieluummin menisi
jollain mikä menee
vedellä.

(Osa 1)

Töihin ja kotiin.
 
Jos aletaan rakentaa uutta metrojunaa
on huolehdittava siitä ettei tule kauheasti uutta rumaa.
Ettei vaan joutuisi koulu ja puro pois sen alta.
Katsos kun kaupungeilla on niitä suurempi päätösvalta.
Vaikutuksia pitää kyllä miettiä muutenkin kuin kellolla ja rahapussilla.
Että jos lapset saa pitää kiipeilykoivun, niin voisiko ajaa bussilla.

(Osa 2)

Keskustaan jäätelölle.
 
Jos tekisi metron joka menee maan alla
niin rumat asiat olisi piilossa ja nätit pinnalla.
Onhan se ympäristöllekin hurja säästö
kun sähköstä tulee paljon bensaa pienempi päästö.
Isikin ehtisi enemmän olla lasten kanssa
jos sen ei tarvitsisi nököttää tunteja ruuhkassa.

Sinne on vaan kolmen tunnin junamatka.
 
Vaikka ensin luulee, että inspiroida voi vain yksi ihminen,
niin ennen pitkää huomaa ettei se ollutkaan niin ihmeellinen.
On mukava tajuta että ovia on sekä selällään että raollaan.
Eikä yksi ihminen voi kauhean suurta tuhoa tehdä paollaan.
Jotkut vaan pysyy kauan ja jotkut vähemmän aikaa.
Toisaalta uusia asioita ilmestyy joka päivä, ja toisaalta on vieläkin parasta kuunnella Laikaa.
No olisihan se nyt kummallista, jos innoitteet ei vaihtuisi.
Tai sekin jos minä laihtuisin.

 "Hittoko onki paljo asiaa, ei olis pitäny pitää taukoa. Tai oisha, tiettyki ois. Muttako tajusin tossa vaan että asiatha on ihan kauhean hyvin kuitenki. Mmmnii."
 

Maailman hienoin sohva ja muita juttuja.
 
Parasta sellaisissa päivissä kun on maanantai ja maa on märkä
on se, kun saa kipsalla sedältä lottokupongin vaan sen takia että on härkä.
Syksy on kuitenkin hirmu upea
ja metsässä oksat osuu poskeen, kun polku on kapea.

Tumput.
 
Tänään on ollut aika pimeää ja vähän sellainen olo
että olisi mukava jos jostain löytyisi sopiva kolo,
johon voisi mennä tyynyn kanssa pieneksi ajaksi.
Ihan välillä vaan, en minä sitä ottaisi tavaksi.
Kun ei minua aina oikein huvita kohdata ihmisiä,
vaikka ne yleensä onkin kivoja ja jotkut jopa ystäviä.
Ja jos kotona tuntuu että seinä kaatuu päälle.
Mutta minkä minä muka voin tälle säälle.

Salaatinlehti liukuhihnalta.
 
Tänä aamuna kun heräsin niin taivas olikin sininen.
Minkäs teet, pakko olla taas parempituulinen.
Ei kauhean kauan jaksa alakulottaa,
varsinkin kun on ihmisiä jotka ulottaa
pitkät ja suuret ja ymmärtävät raajansa vaikka mistä asti.
Jos se minusta olisi kiinni, niin sen talon pihassa olisi kohta piparkakkulasti.

Runo siitä kun ei tarvitsekaan olla möö.
 
Kun joskus luulee että joku on tosi huonosti
ja sitten menee metroasemalle ja siellä on sellainen artisti
ja postissa on paketti jossa on pitkään odotettu juttu*
ja kun menee kotiin niin onkin siistiä, lattiatkin on luututtu.
Niin vaikka lakut maistuu pahalle niin ei haittaa.
Ulkona ei melkein tarvitse edes paitaa.

*pyöränkello, jippii.

Hobby Hall ou shit.
 
Mainokset on tosi paskoja.
Ja hittoko ei oo hanskoja. (yks on)
Toinen meni roskiin ku siinä oli läkeroleja ja hammastahnaa.
Muuttaisin puu-Vallilaan tänään jos olis rahnaa.
Millon mennään pelaan jalista?
Ai vitsi, Buddhas on kutsuva ruokalista.

Oo, avantgarde. Mo.