Eheyttävästä ympäristökasvatuksesta kestävää kehitystä edistävään kasvatukseen

Tutkimusohjelmani esittely Ympäristökasvatuksen yhteistyöverkostojen solmintaa –seminaarissa Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitoksella 19.3.2004 klo 9.00 -16.00.

Biologian ja kestävän kehityksen didaktiikan professori Mauri Åhlberg

Soveltavan kasvatustieteen laitos, PL 9, 00014 Helsingin yliopisto

sähköposti: mauri.ahlberg@helsinki.fi

kotisivu: http://www.helsinki.fi/people/mauri.ahlberg

Vuodet 1960 – 1996 ympäristökasvatukseen perehtymisen ja edistämisen aikaa

Jo koulussa ja opiskeluaikoina olin syvästi kiinnostunut luonnosta, luonnonsuojelukasvatuksesta ja ympäristökasvatuksesta (jo ennen kuin tämä termi keksittiin). Jo 1980-luvun ja 1990-luvun alkupuoliskon julkaisussani selkeästi oppimiseen, tietoon, tunteisiin, arvoihin, tavoitteisiin ja toiminnan kehittämiseen liittyvän tutkimusteni keskeinen perusteemana on ympäristökasvatus (Luettelon julkaisuistani löytää nopeiten kotisivultani)

Tämä vaihe päättyi Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksella vuonna 1996 järjestettyyn kansainväliseen seminaariin Northern Call for the Environment, jonka yhtenä tuotoksena oli teos ÅHLBERG, M. & LEAL FILHO, W. (EDS.) 1998. Environmental Education for Sustainability: Good Environment, Good Life. Frankfurt am Main: Peter Lang.

Ohjasin tämän vaiheen loppupuolella Vuokko Vienolan väitöskirjan (VIENOLA, V. 1995. Systeemiteoriaan pohjautuva kaksivuotinen työnohjaajakoulutus - toimintatutkimuksellinen tapaustutkimus. Joensuun yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja n:o 23.). Uusin Vuokko Vienolan tähän teemaan liittyvä julkaisu on: VIENOLA, V. 2003. Monitapaustutkimus päiväkotien ympäristökasvatuksesta. Joensuun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia n:o 87.

Tähän vaiheeseen kuuluu myös Markku Kankkusen väitöskirjan ohjaaminen, joka alkoi Helsingin yliopistossa jo 1988, mutta väitöskirja valmistui lopulta vasta 1999 nimellä:

KANKKUNEN, M. 1999. Opittujen käsitteiden merkityksen ymmärtäminen sekä ajattelun rakenteiden analyysi käsitekarttamenetelmän avulla. Joensuun yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja n:o 54.

Vuodet 1997 – 2003: eheyttävää ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen didaktiikan tutkimus ja kehittämistyötä

Tosiasiassa tämä vaihe oli alkanut jo vuodesta 1988, jolloin väittelin. Tärkeä vuosi on myös 1990, jolloin loin Joensuun yliopiston apulaisprofessorina perustan opettajan työn tutkimisen ja kehittämisen avoimelle tutkimusohjelmalleni. Tämä idea kypsyi myöhemmin vuonna 2003 oivallukseen siitä, että didaktiikan laajimmassa mielessä voi perustellusti määritellä opettajan työtä tutkivaksi ja sitä kehittäväksi tieteeksi. Saman perusidean voi soveltaa minkä tahansa muun akateemisen ammattilaisen työn tutkimiseen ja kehittämiseen, siis myös ympäristökasvattajan työn tutkimiseen ja kehittämiseen. Tällä kaudella kehittelen ja testaan sekä teoreettisesti että empiirisesti mm. teorioita kestävästä kehityksestä, kestävän kehityksen didaktiikasta, eheyttävästä (ympäristö)kasvatuksesta, jatkuvasta laadunparantamisesta, korkealaatuisesta oppimisesta, opetus-opiskelu-oppimisprosesseja edistävistä laatutyökaluista, kuten parannetuista käsitekartta –menetelmästä ja Vee-heuristiikka –menetelmästä.

Tämän vaiheen aikana ohjasin seuraavat väitöskirjat:

WILSKA-PEKONEN, I. 2001. Opettajien ammatillinen kehittyminen ympäristökasvattajina kokemuksellisen oppimisen näkökulmasta. Joensuun yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja n:o 65.

PITKÄNEN, R. 2001. Lyhytkestoiset tehtävät luokan ulkopuolisessa ympäristökasvatuksessa. Joensuun yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja 68.

ÄÄNISMAA, P. Ympäristökasvatusta kehittämässä kotitalousopettajien koulutuksessa: kestävän kehityksen mukaisen asumisen ajattelu- ja toimintamallin kehittämistä toimintatutkimuksen avulla vuosina 1995-1998. Joensuun yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja 74.

Vuodesta 2004 keskittyminen kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen tutkimiseen ja kehittämiseen

On selvää, että henkilöhistoriallisesti olen siirtynyt tälle alalle ympäristökasvatuksen tutkimuksesta ja kehittämisestä. Ympäristökasvatus voi osaltaan edistää kestävää kehitystä, vaikka onkin suurimmalta osalta kapea-alaisempaa. (Toki voin esimerkiksi edelleen ohjata korkeimpia opinnäytteitä, joiden teemana on ympäristökasvatus, joskin mieluiten oman työn tutkimisen ja kehittämisen näkökulmasta.)

Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen laaja-alaisuus tulee esiin mm. seuraavissa asioissa:

1) Siinä, miten maailman valtiot, myös Suomi, sopivat edistävänsä kestävää kehitystä Rio de Janeirossa vuonna 1992, ks. esim. http://www.un.org/esa/sustdev/documents/agenda21/index.htm . Tällöin keskeisimmiksi asioiksi ”nostettiin” ihmiset, heidän todelliset tarpeensa sekä ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä kehitys.

2) Suomi on sitoutunut edistämään kestävää kehitystä kaikilla hallinnonaloilla, myös koulutuksessa päiväkodeista yliopistolliseen opetukseen ja tutkimukseen, ks. esim. http://www.minedu.fi/julkaisut/julkaisusarjat/36_02keke_Baltic21E/36_02keke_Baltic21E.pdf. Tässä dokumentissa ydinsanoma on: ”Itämeren maiden opetusministerit hyväksyivät 24.1.2002 Tukholmassa pidetyssä kokouksessaan koulutusta koskevan kestävän kehityksen ohjelman "An Agenda 21 for Education in the Baltic Sea Region" - Baltic 21E" (http://www.ee/baltic21/ publicat/R1_2002.pdf). Baltic 21E -ohjelman mukaan kestävää kehitystä edistävällä koulutuksella pyritään siihen, että kaikilla kansalaisilla on valmiudet tukea kehitystä, jolla voidaan vastata nykyhetken tarpeisiin vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia vastata omiin tarpeisiinsa. Kestävää kehitystä edistävän koulutuksen tulee ottaa integroidusti huomioon kehityksen taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöulottuvuus.”

3) YK:ssa on päätetty, että UNESCO koordinoi vuosille 2005 – 2014 Kestävän kehityksen kasvatuksen vuosikymmenen (A Decade of Education for Sustainable Development), ks. esim. http://www.unesco.org/education/esd/english/education/beyond.shtml. Erityisen tärkeä on seuraava lainaus: “Of particular concern is that there is a continuing misconception that sustainable development is mostly about the environment, and therefore that "education for sustainable development" is simply a new twist to the notion of "environmental education".”

4) Uusissa opetussuunnitelmissa ei ole ympäristökasvatusta, vaan kestävän kehityksen edistäminen yhtenä kaikissa oppiaineissa toteutettavana aihekokonaisuutena, ks. esim. http://www.oph.fi/info/ops/po_16_1_versio.doc. Erityisen tärkeä on seuraava lainaus: ”Vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta -aihekokonaisuuden päämääränä on lisätä oppilaan valmiuksia ja motivaatiota toimia ympäristön ja ihmisen hyvinvoinnin puolesta. Perusopetuksen tavoitteena on kasvattaa ympäristötietoisia, kestävään elämäntapaan sitoutuneita kansalaisia. Koulun tulee opettaa tulevaisuusajattelua ja tulevaisuuden rakentamista ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestäville ratkaisuille.”

Parhaillaan ovat kestävän kehityksen didaktiikan tutkimusohjelmastani virallisessa esitarkastuksessa seuraavat väitöskirjojen käsikirjoitukset:

AHORANTA, V. 2004. Oppimisen laadun seuraaminen ja edistäminen peruskoulun vuosiluokilla 4 – 6, erityisesti ympäristö- ja luonnontiedon sekä ympäristökasvatuksen ja kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen näkökulmista, OECD/ENSI –koulussa lukuvuosina 1997 – 2003.

SALMIO, K. 2004. Peruskoulun arviointeja kestävän kehityksen didaktiikan näkökulmasta.

Seuraavassa käsitekartassa on eräitä nykyisen ajatteluni pääpiirteitä.