Kristologian ja soterilogian kehitys

Koska UT:iin ei käytännössä sisälly suoranaista pohdintaa Jeesuksen olemuksesta, ei ole edes mielekästä lähteä rekonstruoimaan siihen sisältyviä erilaisia "kristologioita" puhumatta samalla siitä, mikä merkitys Jeesukselle annettiin; mikä oli hänen sanomansa ja/tai toimintansa päämäärä. Teologisella terminologialla ilmaistuna kristologiasta ei ole mielekästä keskustella puhumatta samalla soteriologiasta.

Jeesuksen "itseymmärrys"

Tulkinnat, joissa Jeesusta pidetään profeetallisena viisauden opettajana, eivät yleensä oleta, että Jeesus olisi ollut jonkinlainen messiaaninen itseymmärrys. Sen sijaan tutkijat, joiden Jeesus-kuvan sisältyy vahvoja lopunajallisia piirteitä, ovat useammin esittäneet, että Jeesus oletti myös itsellään olevan jonkin keskeisen roolin lopunajallisissa tapahtumissa. Johannes Weissin (1863-1914) mukaan. Jeesus odotti, että Jumalan valtakunnan koittaessa Jumala korottaisi hänet Messiaaksi tai "Ihmisen Pojaksi." Albert Schweitzerin (1875-1965) Jeesus puolestaan odotti aluksi Jumalan valtakunnan tuloa, mutta petyttyään tässä, oivalsi, että hänen itsensä täytyy yrittää jouduttaa valtakunnan tuloa ottamalla kantaakseen messiaanisen ajan kärsimykset. Myös E. P. Sandersin eskatologiseen Jeesus-kuvaan sisältyy ajatus, että Jeesus vähintäänkin edellytti, jos ei suoraan julistanut, että hänellä itsellään olisi messiaaninen rooli tulevassa valtakunnassa. Sandersin mukaan Matt 19:28, jossa Jeesus lupaa opetuslapsilleen roolit 12 Israelin sukukunnan tuomarina (hallitsijana) periytyy historian Jeesukselta ja liittyy hänen ajatukseensa Israelin restauraatiosta. Tästä Sanders päättelee edelleen, että jos opetuslapsille luvattiin asema Israelin heimojen johtajina, Jeesuksella täytyi tällöin olla vielä suurempi rooli, lopunajallinen Messias. James D. G. Dunn puolestaan on esittänyt, että Jeesus piti itseään Jumalan Poikana. Termi Jumalan Poika ei silti tarkoittanut samaa kuin nykyään ymmärretään kristillisten uskontunnustusten pohjalta. "Jumalan poika" saattoi viitata kollektiivisesti Israeliin (2. Moos 4:22; Jer 31:9), enkeleihin (1 Moos 6:2,4) tai kuninkaaseen (2 Sam 7:14, Ps 2:7; 89:26-7). Myös hurskaita miehiä saatettiin kutsua tällä nimellä (Sir 4:10; Viis 2:13,16,18). Jumalan poika terminologia ilmensi omalta osaltaan Jeesuksen ja hänen seuraajiensa läheistä suhdetta Isään.

Edellä olevista esimerkeistäkin käy hyvin ilmi, että tutkijat ovat liittäneet Jeesuksen "itseymmärryksen" kiinteästi hänen toimintaansa.

Q-lähteen kristologia ja soteriologia

"Lopullisen" Q-lähteen kategoriat: deuteronomistinen profeetta, Viisauden opettaja (jopa Viisaus itse?), I.P.-tuleva tuomari. Tutkijoiden käsitykset Q-lähteen kristologian juurista riippuvat siitä, millä tavoin he jakavat Q:n eri kerrostumiin. Esim. Helmut Koesterin mukaan Ihmisen Poika -lauselmat kuuluvat Q:n myöhäisempään kerrostumaan. Tässä mallissa Q:n varhaisimman kerrostuman Jeesus olisi siis ollut lähinnä profeetallinen Viisauden opettaja. Tällä rekonstruktiolla on tietysti läheinen yhteys vastaaviin kuviin historian Jeesuksesta.

Joka tapauksessa on selvää, että Jeesuksen tehtävänä Q-lähteessä on opettaa ja saarnata parannusta -- riippumatta siitä, ymmärrettiinkö hänen kaikissa Q:n kerrostumissa olevan myös lopunajallinen tuomari/Ihmisen Poika. Q edellyttää Jeesuksen kuoleman, mutta tulkitsee tätä tyypillisen Viisauden lähettilään kovan kohtalon valossa. Kuolemalla sinällään ei näytä olevan pelastavaa merkitystä. Jeesuksen esihistoriasta ennen Johanneksen kastetta ja passiokertomuksesta ylipäänsä Q vaikenee.

Paavalia edeltävä hellenistien ja heprealaisten kristologia

Jeesus on Jumalan Poika: Esim. jakeissa Room 1:3 ja 1 Tess 1:9 Paavali käyttänee traditionaalista formelia.

Jeesus on Herra: Herra nimitystä käytetään erityisesti Plin kirjeissä ja se periytynee hänelle traditiosta. 1 Kor 16:22 osoittaa kuitenkin, että samaa nimitystä käytettiin myös arameaa puhuvien ensimmäisten kristittyjen joukossa.

Paavalia edeltävässä traditiossa Jeesuksen kuolema on ymmärretty syntien sovitukseksi. Näin on esim. jakeessa Room 3:25, jossa on useita Paavalille ainutlaatuisia ja harvinaisia ilmauksia ja jota sen vuoksi pidetään yleisesti traditiosta saatuna. Jakeissa 1 Kor 15:3-7 Paavali puhuu siitä, minkä hän "sai" ja "välitti" edelleen Korinttilaisille: Kristus kuoli syntiemme puolesta. Paavali on saanut traditiosta myös ehtoollisen asetussanat, 1 Kor 11:23-25. Jakeissa Room 1:3-4 puolestaan lainataan formelia, jossa Jeesus on asetettu "Jumalan pojaksi" ylösnousemuksessa. Apt 7:56 kuvataan Stefanoksen näkyä tämän kuolinhetkellä: "Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella." Koska johdantojakeessa (7:55) puhutaan "Jeesuksesta" ja näyssä "Ihmisen Pojasta" on syytä olettaa, että Luukas käyttää tässä traditiosta saamaansa ilmausta. Ilmentääkö tämä alkuseurakunnan hellenistien "korotuskristologiaa"?

Ekskurssi: Ihmisen Poika-termi

(1) Ei esiinny lainkaan Paavalin kirjeissä. (synoptikot 69, Joh 13, Apt 1). (2) Q:ssa ei viitata I.P:n kärsimykseen ja ylösnousemukseen. (3) Tämä tulee esiin Mk:ssa: 8:31; 9:12,31; 10:45 (Huom! jakeet 8:31 ja 9:31; 10:45 liittyvät Mk:lle tyypilliseen ymmärtämättömyyden teemaan. Korjaako Mk tässä Q:n tapaista traditiota?). (4) I. P. esiintyy Jeesuksen sanoissa. Evankeliumeissa op. lapset eivät tunnusta häntä I.P:ksi vaikka muuten käy ilmi, että kyse on samasta henkilöstä. (5) I.P. ei myöskään ole osa Jeesuksen Jumalan valtakunta-julistusta. (6) Joissakin yhteyksissä I.P. näyttää viittaavan vain "ihmiseen" (Mk 2:10,28; Mt 8:20/ Lk 9:58 Mt 11:18ss./Lk 7:33ss.). Tuom.ev:ssa I.P. esiintyy vain kerran juuri tässä merkityksessä (l.86; paralleelina Q-kohdalle Mt 8:20/ Lk 9:58).

Markuksen evankeliumin kristologia ja soteriologia

Markukselle Jeesus on Jumalan Poika (kasteesta alkaen) ja samalla kärsivä I.P., jonka kirkkaus säilyy salassa (Mk 9:9), I.P. joka on "tullut antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta" (Mk 10:45). Messias salaisuuden avulla Markus nivoo yhteen Jeesuksen maallisen elämän sekä hänen asemansa Jumalan Poikana. Jeesuksen kirkkaus tulee esiin välähdyksenomaisesti tarinan kuluessa (erityisesti kirkastusvuori 9:2-10) ja ihmeet todistavat Jeesuksen asemasta Jumalan Poikana. Pääpaino on kuitenkin Jeesuksen "maallisessa " tiessä, kärsimyksessä ja kuolemassa. Jeesuksen asemasta ennen kastetta ei puhuta ja kuoleman jälkeisiin tapahtumiin viitataan vain Jeesuksen omana lupauksena (Mk 14:28) sekä tyhjän haudan kertomuksen avulla. Lopun aikojen ahdistuksen päätteeksi I.P. tulee takaisin noutamaan valittunsa Lopun aika on lähellä, mutta aikaa ja hetkeä ei kuitenkaan kukaan tiedä. Sen vuoksi tulee valvoa (Mk 13).

Matteuksen evankeliumin kristologia ja soteriologia

Matteus sijoittaa Jeesuksen Mk:ta laajempaan pelastushistorialliseen perspektiiviin. Jeesuksen maallinen sukupuu ulotetaan Abrahamiin asti ja Jeesus on Jumalan poika jo neitseellisestä syntymästään saakka. Lopullinen tuomio näyttää siirtyvän kauemmaksi tulevaisuuteen, kunnes kaikki kansat on tehty opetuslapsiksi, mutta Jeesus lupaan läsnäolonsa siihen saakka.

Matteus myös laajentaa ja syventää Q:n deuteronomistista historiantulkintaa. Soteriologia on parhaiten ymmärrettävissä liittonomismin kaavan pohjalta: Jeesus kutsuu ensin Israelia ja sen jälkeen "uutta Jumalan kansaa" olemaan uskollinen liittosuhteessaan. Tässä "liittosuhteessa" sisällä oleville Jeesus on samalla anteeksiantamisen -- johon hänelle on annettu valta (Matt 9:6) , ja jonka hän on edelleen välittänyt seuraajilleen (18:18) (ehtoollisen asettaminen) -- ja Jumalan läsnäolon "takuumies." Hän on Immanuel, maallisia kuninkaita korkeampi hallitsija, joka on omiensa kanssa maailman loppuun asti (28:16-20).

Luukkaan kristologia ja soteriologia

Matteuksen tavoin myös Luukas käsittelee pelastushistorian jatkumon ongelmaa. Hän ei kuitenkaan sijoita Jeesusta liittonomismin ja deuteronomistisen historiantulkinnan muottiin, vaan luo sillan korostamalla sitä, että Jeesus on vastaus hurskaiden ja nuhteettomien juutalaisten odotuksiin. Jeesus on kauan odotettu Messias. Pietarin ohjelmallinen puhe Apt:n alussa tiivistää, mistä on kyse: "Tästä siis saa koko Israelin kansa olla varma. Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi ja Messiaaksi -- tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."(Apt 2:36).

Luukas viittaa vain sivumennen Jeesuksen kuoleman sovittavaan merkitykseen (Lk 22:19-20; Apt 20:28). Luukas on jättänyt pois Mk:n ohjelmallisen lauseen Mk 10:45 (vrt. yllä). Luukkaalla soteriologian painopiste onkin Pyhässä Hengessä, jonka Jumalan oikealle puolelle korotettu Jeesus on välittänyt Isältä seuraajilleen (ks. erityisesti Pietarin puhe, Apt 2). Pyhässä Hengessä pelastus tulee läsnäolevaksi seurakunnalle. Tässä suhteessa Luukkaan soteriologia muistuttaa Paavalin ajattelua, jossa pelastuksen perustana on yhteys ylösnousseeseen Kristukseen.

Johanneksen kristologia ja soteriologia

Myös Johannes sijoittaa Jeesuksen toiminnan laajempiin mittasuhteisiin kuin Markus, mutta hän ei ole kiinnostunut Jeesuksen vaiheista ennen tämän julkista toimintaa tai Jeesuksen sukupuusta vaan pyrkii osoittamaan, että Jeesus on suoraan Isän luota tullut todistaja, maailman luomisessa mukana ollut Sana, Messias, Jumalan Poika, Israelin kuningas, Ihmisen Poika (Nämä kaikki arvonimet löytyvät heti Johanneksen 1. luvusta!). Johanneksen paradoksina on se, että vaikka hän tähdentää ilmoittavansa, mitä hän on isän luona nähnyt ja kuullut (3:11; 32; 8:26, 38, 40; 15:15), missään ei tarkemmin kerrota, mitä hän on nähnyt. Ilmoituksen sisältö pelkistyy usein siihen, että hän ilmoittaa olevansa ilmoittaja, Gnostilaisista kirjoituksista tunnettuja kuvauksia taivaallisista olennoista ja hierarkioista tai maailman synnystä ei Joh:sta löydy. Soteriologian kannalta olennaista on kuitenkin, että ilmoittajana Jeesus johdattaa omansa, ne jotka Jumala antaa tai ovat lähtöisin Jumalasta (6:37, 44; 8:47) ja/tai uskovat häneen (6:27-29;  8:12; 12:35-36) Isän luo. Evankeliumin monet minä olen -kuvapuheet ovat variaatiota tästä samasta teemasta.

Mikä yhdistää em. kristologioita ja soteriologioita?

Jeesus ainutlaatuisena yhteyden luojana Jumalaan, samaan Jumalaan, joka on puhutellut aiemmin Israelia. Eettisestä näkökulmasta (mitä edellä ei ole käsitelty) yhteistä myös Jeesuksen asettuminen vähäosaisten ja hyljeksittyjen puolelle sekä lähimmäisen rakkauden korostaminen.