Heprealaiskirje
-Ei Paavalin aito kirje; kirjemäinen loppu ehkä lisätty
vasta kun otettu osaksi Plin kirjeiden kokoelmaa. Klemens Aleksandrialainen
oletti Paavalin kirjoittamaksi, mutta Luukkaan kääntämäksi.
Origenes: Pli kirjoitti, Klemens roomalainen tai Luukas käänsi.
Erinomaista kreikkaa!
-1. Kleemensin kirje tuntee; siis ehkä todella kirjoitettu Roomassa.
-Hellenistijuutalainen tausta; Apollosta esitetty kirjoittajaksi mutta tämä
jää olettamukseksi (Apt. 18:24).
Kirjallinen rakenne:
A Johdanto-osa
-Vapahtajan kulkema tie 1:1-6:20
-Jumala on puhunut pojassaan 1:2-4
-Jumalan pojan ja enkelien suhde 1:5-14
-Kehotus 2:1-4
-Poika on tullut veljien kaltaiseksi 2:5-18 , "... ottaa suojelukseensa
Abrahamin suvun." (2:26). "Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa
veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen
ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit."
-Kristus on ylimmäinen pappi, jonka huostaan on uskottu "koko rakennus"
(kristityt).
-Erämaavaellus-typologia 3:7-4:11 "jos te tänä päivänä
kuulette hänen äänensä" toistuu kolme kertaa. Erämaavaellus
tulkitaan varoittavaksi esimerkiksi.
B Varsinainen teema:
Kehotus käydä armon valtaistuimen eteen 4:12-16.
-Aaronin pappeus ja Kristuksen pappeus Melkisedekin
pappeutena (Hepr 5:6; Ps 110:4; ! Moos 14:18-20).
-Pareneesia veltostumista vastaan 5:11-6:12.
Kehotus siirtyä opin alkeista
eteenpäin 5:11-3. Alkeet: parannus kuolemaan johtavista teoista, usko
Jumalaan, oppi kasteista ja puhdistusmenoista,
kätten päälle panemisesta, kuolleiden ylösnousemus
ja iankaikkinen tuomio. (kovin juutalainen luettelo?).
-Langenneita on mahdoton auttaa 6:4-8, mutta "teillä"
on pelastus 6:9-12.
-Jumalan varma lupaus 6:13-20.
-Abraham ja Melkisedek sekä Jeesus Melkisedekin
kaltaisena uutena pappina 7:1-28
-Uuden liiton ylipappi, uusi liitto täyttää
Jeremian ennustuksen (Jer 31:31-34), uuden ja vanhan liiton suhde (8:1-13)
-Vanhan liiton uhripalvelus 9:1-10
-Uuden liiton uhri 9:11-28
-Lain määräämät uhrit - Kristuksen
uhri 10:1-18
Kehotus astua kaikkein pyhimpään 10:19-24.
C Päätösjakso
-Varoitus olla luopumatta uskosta 10:25-39
-Esimerkkejä uskovista ja uskon vaikutuksista VT:ssa 11:1-39
-Kehotuksia kestävyyteen 12:1-17
-Käsin kosketeltavat vuoret - Siionin vuori, taivaallinen Jerusalem
(vrt Ilm:n Jerusalem, jossa ei ole temppeliä!, järkkymätön
valtakunta 12:18-29
-Kehotuksia hyveelliseen elämään: veljesrakkaus, vieraanvaraisuus,
vankien katsominen, avioliiton kunnioittaminen, varoitus rahanhimosta 13:1-6
-Mieluisa uhri: Jumalan tunnustaminen, ja hyvän tekeminen 13:7-16
-Kehotus kuuliaisuuteen ja rukoilemiseen 13:17-19
-Rukous 13:20-21
-Lopputervehdys 13:22-25.
Heprealaiskirje ilmentää typologista VT:n tulkintaa: VT:n tapahtumat ovat esikuva sille, mitä tapahtuu kristittyjen elämässä.
Uskon määritelmä: "Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä." (Hepr. 11:1). Tässä sovelletaan hellenististä Rtuntulkintaa, jossa ensin ilmoitetaan teema ja tätä valotetaan esimerkeillä.
Kristologian keskeisin teema: Kristus ylimmäisenä pappina "Melkisedekin järjestyksen mukaan." "Legitimaation" kannalta merkille pantava piirre, että Hepr. osoittaa jo Abrahamin tunnustaneen "Melkisedekin" pappeuden. (vrt. Paavalin pyrkimys osoittaa, että uskonvanhurskauden periaate oli nähtävissä jo Abrahamin tapauksessa, uskossa)
Ekklesiologian keskeisin teema: Jumalan kansa vaeltaa kohti taivaallista päämäärää. (Vrt. Joh. 14:1-4).
Selviä yhteyksiä platonilaiseen filosofiaan, Filoniin. Esim. 9:23-24: "Kun siis taivaan todellisuuden kuvat on näin puhdistettava, tulee itse todellisuus puhdistaa paremmin uhrein. Kristus ei mennytkään ihmiskäsin tehtyyn pyhäkköön, joka on vain todellisen pyhäkön kuva, vaan itse taivaaseen ollakseen nyt Jumalan edessä puhumassa meidän puolestamme."
Onko Hepr. juutalaiskristillinen kirjoitus? Erityisesti Buchanan argumentoinut tämän puolesta. Hepr. edellyttäisi VT:n tuntemusta. Mutta tälläista tuntemusta saattoi olla myös pakanakristityillä. Toisaalta voidaan kysyä, että jos yleisönä oli puhtaasti pakanakristillinen seurakunta, olisiko sitä näin lähes yksinomaan puhuteltu VT:n kielikuvin? Miten tulee tulkita "opin alkeet," jotka näyttäisivät viittaavan puhtaasi juutalaiseen opetukseen.
1. Pietarin kirje
Kirjallinen ongelma: 1. loppu jakeessa 4:11. Onko kärsimyksestä
korostetummin puhuva jakso lisätty myöhemmin?
-Kohde Pontos, Galatia, Kappadokia, Bitynia, Aasia. Ovatko roomalaisia provinsseja
vai maakuntia?
-Ehkä maakuntia, jolloin kattaa melko lailla Paavalin toiminta-alueen
Aasiassa.
-hyödyntää Paavalin teologiaa
-ns. "huoneentaulujen" etiikkaa, joka on tyypillistä jälkiapostoliselle
ajalle.
Kysymys vainoista:
-selkeimpänä esimerkkinä jakeet 4:12-16.
-kolme mahdollisuutta:
1) Nero 54-68
2) Domitianus 81-96
3) Trajanus 98-117
-1. ei tule kyseeseen, koska kohteena erityisesti Rooma, ei Vähä-aasia.
-2. usein oletettu taustaksi. Domitianus otti itsestään käyttöön
nimityksen dominus et deus
-3:n puolesta puhuu Pliniuksen ja Trajanuksen välinen kirjeenvaihto
(lähemmin ks. esim. Aejmelaeuksen kirja). 4:14-16 sopisi yhteen sen kanssa,
että Pliniuksen ja Trajanuksen välisessä kirjeenvaihdossa pohditaan
sitä, tulisiko kristittyjä rangaista kristittyinä vai heihin
liitettyjen rikollisten tekojen vuoksi. Trajanus ei kuitenkaan kehottanut
aktiivisesti etsimään kristittyjä vaan toimimaan ilmiannon
perusteella.
Kritiikkiä: Koskiko "vaino" koko Vähä-Aasiaa, tai
"koko maailmaa"(1 Piet. 5:9)?
Esim. Norbert Brox kommentaarissaan (EKK-sarjassa) kiinnittää
huomiota siihen, että viittauksen koettelemuksiin ovat kovin yleisluontoisia:
lupei=sqai,
(1:6; 2:19);
peirasmo/j,
(1:6; 4:2); pa/sxein,
(2:19,20; 3:14,17; 4:1,19; 5:10);
paqh/mata,
(5:9);
o)neidi/zesqai,
(4:14).
Sen sijaan
diwgmo/j diw/kein puuttuvat!
Voidaan myös kysyä, olisiko kirjeessä todella korostettu niin
selvästi-- Paavalille tyypilliseen tapaan -- alamaisuutta esivallalle
kuin siinä nyt tehdään, jos "viranomaiset olisivat käynnistäneet
jonkinlaisia vainotoimia (vrt. 1. Piet. 2:13-14).
"Taipukaa Herran vuoksi kaiken maallisen järjestyksen alaisuuteen: keisarin, koska hän on kaikkien yläpuolella, ja yhtä lailla käskynhaltijoiden, koska keisarin on valtuuttanut heidät rakaisemaan pahantekijöitä ja palkitsemaan niitä, jotka tekevät hyvää."
Juudaksen kirje
-Kirjoittaja selvästi
esittäytyy "Herran veljen veljeksi."
-Kirjoitus on kuitenkin luonteeltaan pikemminkin traktaatti tai heresian
vastainen lehtolehtinen kuin varsinainen tietylle kohderyhmälle osoitettu
historiallinen kirje.
-Käyttää laajalti hyväksi juutalaista kirjallisuutta:
-esimerkit VT:sta (j. 11):
Kain - "aisti-ihmisen" perikuva esim. juutalaisissa targumeissa (arameankielisiä
Raamatun selittäviä käännöksiä).
Bileam (4. Moos. 25) houkutteli Israelilaisia kultilliseen haureuteen Moabilaisten
kanssa.
Korah (4 Moos 16) - kapinajohtaja Juudaksen tuntemien "srk-kapinallisten
esikuvana."
-Mooseksen taivaaseen astuminen (Assumptio Mosis), jakeessa 9
-Henokin kirja (j. 13,14-15).
-Usein oletettu, että
vastustajat olivat gnostilaisia libertinistejä.
-j. 19 jossa ilmeisesti tehdään ero "psyykikkojen"
(KR: "maallisten";
psuxikoi/ pneu=ma mh\ e)/xontej
) ja "pneumaatikkojen" ryhmiin osoittaa, että vastaustajat todellakin
saattoivat levittää gnostilaisia käsityksiä, joissa
ihmisiä luokiteltiin kyseisiin kategorioihin.
- Kuinka vapaamielistä käyttäytyminen todellisuudessa oli?
Vastustajat ovat kuitenkin osallistuneet srk:n "rakkauden aterioille" (
a)ga/ph, j. 12) ja olleet
ehkä "paimenen" asemassa (j. 12).
2. Pietarin kirje
-
Selvästi UT:n myöhäisin kirjoitus, toisen vuosisadan puolivälistä
(?). Origenes on ensimmäinen, joka viittaa 2. Pietarin kirjeeseen.
-Viittaa Paavalin kirjeiden kokoelmaan (2. Piet 3:14-16)
-Edellyttää 1. Pietarin kirjeen ("Tämä on jo toinen
kirje jonka teille kirjoitan"; 3:1).
-Käyttää laajalti hyväksi Juudaksen kirjettä (luvussa
2).
-Edustaa selvästi juutalaisesta perinteestä tuttua testamenttikirjallisuutta:
"Niinpä tahdon huolehtia siitä, että te minun lähtöni
jälkeenkin voisitta aina pitää mielessänne nämä
asiat."(1:15).(vrt. Jeesuksen jäähyväispuhe Joh:ssa)
-Keskeinen ongelma: Paruusian viivästyminen.
Ratkaisu: a) 1pv=1000v ja 1000v=1pv
b) osoitus Herran kärsivällisyydestä