Keijon salaisuus 
 

Keijon ystävä, filosofi Allan Janik totesi Keijon kotilaitoksella 9.2.2000 pitämässään luennossa "Twentieth Century Blues" viime vuosisadan olleen monen muun ohessa "tähtien vuosisata". Tämä luonnehdinta pätee myös akateemiseen maailmaan ja sen sosiaalitieteilijöihin. Taivaankansi eriasteisen valovoimaisine tähtineen kaartuu selkeinä hetkinä selvänä yllämme. Miehisen universumin rinnalle on rakentunut naisten taivas galakseineen, aurinkokuntineen, avaruuspölyineen. Näiden miesten ja naisten taivaiden keskinäiset suhteet ja keskinäiset liikkeet suhteessa toisiinsa lienevät vielä astronomeille hieman epäselviä.

Keijo liikkuu miestaivaan komeettana kuin vain harva suomalainen sosiaalitietäjä, erisnimeltään feminiinisiä tähtiä ei Keijon taivaalla tunnu välkkyvän. Miehisiä tähtiä Keijo tuntee, toimii ja keskustelee heidän kanssaan, kuten hän väitöskirjansa kiitoksissa kertoo: "... I especially wish to extend my thanks to M. Pierre Bourdieu for his generous response during my research. It was a great surprise and pleasure for me that he was kind enough to take time from his busy schedule to read and discuss some of my texts. In particular, I will never forget our conversation in Paris, one Thursday afternoon in October, at the Café FranCais on the Place de la Bastille. It lasted for about two hours, and I was partly responsible for him being late for his next appointment."

Olen usein miettinyt, miten Keijo sen tekee, miten hän saavuttaa muille saavuttamattomien tähtien tuttavuuden, ystävyyden, luottamuksen. Akateemisen maailman nurjat lait tuntien on epätodennäköistä, että Anthony Giddens, Ulrich Beck, Dominique Lecourt käyttävät aikaansa Keijon tuotannon huolelliseen tutkimiseen, vaikka Keijo on julkaissut paljon, ja monella kielellä. Sen täytyy perustua suun puheeseen. Akateeminen maailma askaroi niin toimekkaasti kirjallisen kulttuurinsa parissa, että aivan yhtä tärkeään suulliseen viestintään on kiinnitetty varsin vähän huomiota. Robert Merton, jota Keijo on kätellyt, on kirjoittanut siitä kauniisti artikkelissaan "On the Oral Transmission of Knowledge". Mutta miten Keijo aloittaa? "Olen juuri lukenut uusimman artikkelinne..." Ei kelpaa, noin kirkkaille tähdillehän tuollaista hoetaan koko ajan. Miten Keijo sen tekee? Se on Keijon salaisuus.

Tämä ihmettely on kirjoitettu onnitteluksi rakkaalle ystävälleni Keijolle 11.2.2000 johdosta.