Isoveli, pikkuveli vai poika?
 

Keijon kertoman tarinan mukaan yksi laitoksemme opiskelija oli syksyllä 1999 sekoittanut Rahkosen veljekset pahemman kerran.  Etsiessään Keijoa tämä oli tullut ensin minun huoneeseeni. Kun opiskelijalle oli valjennut, etten ole hänen kaipaamansa Rahkonen, hän oli rientänyt Keijon huoneeseen ja tokaissut jotain sellaista kuin “Heh, heh, menin vahingossa ensin isäsi huoneeseen”. Keijo on kertonut jutun niin vakuuttavasti, että olen uskonut sen todeksi, vaikken kovin mieleiseksi.

Monet Keijon ja minut hieman heikommin tuntevat ovat usein olettaneet, että Keijo on pikkuveljeni. Näin oli jo 1970-luvulla, joten tuo veljesparin syntymäjärjestyksen virhe ei palaudu esimerkiksi siihen seikkaan että valmistuin maisteriksi — tai aikoinaan siis kandidaatiksi — ennen Keijoa.

Aiemmin olen arvellut, että olen likimain ikäiseni näköinen ja hieman (tai reilustikin) ikäistäni nuoremman oloinen, mutta Keijo on vain jostain syystä -- ilmeisesti esikoisen elämä on helpompaa kuin kuopuksen -- säilyttänyt nuoruutensa. Tosin molemman veljeksen vaimot jaksavat väittää meidän yrittävän viettää ikuista opiskelijaelämää. Tuon onnettoman (minulle vielä nimettömän) opiskelijan lausuma on havahduttanut minut huomaamaan, ettei tuo ulkonäköasia ole lainkaan noin. Ehkäpä Keijo on hyvinkin ikäisensä näköinen ja oloinen. Tupakkatutkijat jopa väittävät, että tupakointi sekä tappaa että vanhentaa ennenaikaisesti. Minä olenkin sitten tolkuttomasti ikääni vanhemman näköinen ja oloinen. Jos tuon opiskelijan arvioon on uskomista -- 50 vuotiaan miehen isä -- olen hyvinkin 75 vuotiaan näköinen. Jotain hyvääkin tuosta voisi hakemalla löytää. Jos Kela myöntäisi eläkkeen ulkonäön mukaan, pääsisin monen kollegan kadehtimana pois yliopistorutiineista eläkkeelle vapaaksi tutkijaksi. Saattaisin olla myös aika kova luu ikänäköisteni  sulkapallosarjassa.

Olen itse luullut, että hieman renttumainen ulkomuotoni tekisi minut nuoren näköiseksi tai ainakin oloiseksi. Mutta tuo on ollut selvästi vakava virhearvio. Vaatevarasto on uusittava ja parturissa on käytävä ahkerammin.

Rohkenen kuitenkin sanoa, että ikä ei ole ollut minulle aiemmin minkäänlainen ongelma, eikä vieläkään aivan kestämätön. Moniteholasien hankkiminen pari vuotta sitten hetkeksi havahdutti, mutta tuon opiskelijan sivallus pisti jo miettimään. Siksi haluankin paljastaa, että 50-vuotias Keijo on isoveljeni, minua kaksi vuotta vanhempi. Epäilevät voivat varmistaa tämän äidiltämme Lauralta.